2026-09-23T00:59:06Zhttps://helda.helsinki.fi/server/oai/request

oai:helda.helsinki.fi:10138/3438392026-07-23T12:41:21Zcom_10138_18086com_10138_17738col_10138_2271

Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta University of Helsinki, Faculty of Medicine Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten Harri, Anniina Julia Korkman, Markus Jokela 2022 URN:NBN:fi:hulib-202205182002 http://hdl.handle.net/10138/343839 Tavoitteet. Lapseen kohdistuva kaltoinkohtelu loukkaa lapsen ihmisoikeuksia ja sillä on negatiivisia vaikutuksia lapsen henkiseen ja fyysiseen terveyteen. Se, että lapsi kertoo kaltoinkohtelusta, on keskeistä sen päättymisen ja avun saamisen kannalta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat fyysisestä tai seksuaalisesta kaltoinkohtelusta kertomiseen aikuiselle. Toiseksi selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat tuen saamiseen kertomisen jälkeen. Menetelmät. Tämän valtakunnallisen tutkimuksen aineistona hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn neljäs- ja viidesluokkalaisten (n = 99 686) sekä kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten (n = 87 283) vastauksia. Tutkimuksen analyysit kohdistuivat osallistujiin, jotka ilmoittivat kokeneensa fyysistä ja/tai seksuaalista kaltoinkohtelua kuluneen vuoden aikana (n = 26 597). Eri tekijöiden yhteyttä aikuiselle kertomiseen ja kertomisen jälkeiseen tuen saamiseen tarkasteltiin logististen regressioanalyysien avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikista 186 969 osallistujasta 12.2% ilmoitti kokeneensa fyysistä ja 4.1% seksuaalista kaltoinkohtelua kuluneen vuoden aikana. Fyysisestä kaltoinkohtelusta (31.5%) kerrottiin aikuisille lähes yhtä usein kuin seksuaalisesta (31.7%). Logistiset regressioanalyysit osoittivat, että miessukupuoli, nuorempi ikä ja ulkomainen kulttuuritausta, olivat yhteydessä kertomiseen riippumatta kaltoinkohtelutyypistä. Lisäksi seksuaalisen hyväksikäytön kokeminen lisäsi fyysisestä kaltoinkohtelusta kertomista, kun taas huoltajien tekemän henkisen väkivallan kokeminen vähensi seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertomista. Tukea tarvinneista lähes 90% ilmoitti saaneensa sitä. Vanhempi ikä, vain yhdelle kaltoinkohtelutyypille altistuminen, sekä fyysisen kaltoinkohtelun tapauksissa suomalainen kulttuuritausta ja seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa muu tekijä kuin huoltaja, ennustivat tuen saamista. Tulokset lisäävät ymmärrystä tekijöistä, jotka vaikuttavat kaltoinkohtelusta kertomiseen aikuisille ja osoittavat, että useille kaltoinkohtelutyypeille altistuneiden arviointi ja tunnistaminen on tärkeää. Lisäksi tulokset auttavat tunnistamaan uhrit, jotka ovat vaarassa jäädä ilman tukea kertomisesta huolimatta. Aims. Child abuse violates the human rights of the child and constitutes a risk factor for the child’s mental and physical health. In child abuse cases, disclosure is critical for ending the abuse and receiving support. The present study aims to explore the disclosure characteristics of both physical and sexual abuse to an adult recipient. The second aim is to examine, which factors are associated with receiving support after disclosure. Methods. This nationwide study utilized data from the 2019 Finnish School Health Promotion study of the National Institute for Health and Welfare, including answers from fourth to fifth (n = 99 686) and eighth to ninth (n = 87 283) graders. The analyses focused on participants who reported experiencing parental physical abuse and/or sexual abuse within the past year (n = 26 597). Logistic regression analyses were performed to examine which variables predicted disclosing abuse to adults and receiving support after disclosure. Results and conclusions. Of the total sample of 186 969 participants, 12.2% reported experiencing physical and 4.1% sexual abuse during the past year. Physical abuse (31.5%) was disclosed to adults almost as often as sexual abuse (31.7%). Logistic regression analyses showed that male gender, younger age, and foreign background were associated with disclosure regardless of abuse type. In addition, experiencing sexual abuse increased physical abuse disclosure whereas experiencing parental mental abuse decreased sexual abuse disclosure. Nearly 90% of the victims who reported needing support received it. Older age and exposure to only one abuse type were associated with receiving support after disclosure, as were also Finnish background among the physical abuse victims and experiencing sexual abuse by perpetrators other than parental figures among the sexual abuse victims. These results increase our understanding of the factors associated with abuse disclosure to adults and suggest the importance of assessing and identifying those exposed to multiple abuse types. In addition, the results help identifying victims at risk for not receiving support they need. eng Helsingin yliopisto University of Helsinki Helsingfors universitet child physical abuse child sexual abuse emotional abuse disclosure non-disclosure support Suomenkielinen opintolinja Study orientation in Finnish Finskspråkig studieinriktning Psykologian maisteriohjelma Master's Programme in Psychology Magisterprogrammet i psykologi Children’s disclosure of physical and sexual abuse : predictors of disclosing to an adult and receiving support after disclosure pro gradu -tutkielmat master's thesis pro gradu-avhandlingar restrictedAccess URN:NBN:fi:hulib-202205182002 restricted