2026-09-23T01:18:37Zhttps://helda.helsinki.fi/server/oai/request

oai:helda.helsinki.fi:10138/3574652026-07-27T14:35:15Zcom_10138_18086com_10138_17738col_10138_18091

Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta University of Helsinki, Faculty of Arts Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten Turunen, Ines Mäcklin, Harri Heikkilä, Martta 2023 URN:NBN:fi:hulib-202304271879 http://hdl.handle.net/10138/357465 Tutkielmani käsittelee sitä, miten vaatteen määritelmä on laajentunut muodin lukuisten eri prosessien digitalisoitumisen myötä. Digitalisoitumisen ansioista vaatteiden suunnittelu ja tuotanto on entistä enemmän simulaatiota. Lisäksi kuluttajat hankkivat vaatteitaan sosiaalisen median kautta, sen takia ja sitä varten. Tämän vuoksi muodin diskursseihin osallistuminen on yhä enemmän kuvallisen sisällön jakamista ja kommentoimista sosiaalisessa mediassa. Ihmiset haluavat ilmaista itseään vaatteidensa avulla myös digitaalisissa ja virtuaalissa ympäristöissä, erityisesti koska niiden merkitys ja niissä vietetty aika on kasvanut. Monia kuitenkin huolestuttavat jatkuva kulutuksen paine, vaateteollisuuden aiheuttamat ympäristöhaitat sekä työntekijöiden haastavat työolosuhteet. Tästä johtuen useat yritykset tarjoavat nykyään digitaalisia vaatteita fyysisten vaatteiden tilalle. Digitaalisia vaatteita voi käyttää sosiaalisessa mediassa sekä metaversumeissa eli virtuaalimaailmoissa. Tutkin, pitävätkö sosiologien ja taidehistorioitsijoiden 1900-luvulla syntyneet määritelmät muodista ja vaatteista yhä paikkansa digitaalisella aikakaudella. Vaikka muodin keskeiset prosessit ovat muuttuneet digitalisoitumisen myötä, on muodin perimmäinen filosofia pysynyt samankaltaisena. Muotijärjestelmä on rakenteeltaan kapitalistinen. Se tuottaa jatkuvasti uusia muoti-ihanteita, joita kuluttajat toteuttavat. Muodin syklit ovat huomattavasti nopeutuneet viimeisen vuosisadan aikana, eikä ihmisten keskuudessa vallitse selkeää konsensusta siitä mikä on muodikasta. Siksi sekä sosiaalisen että henkilökohtaisen identiteetin kysymykset nousevat keskiöön. Vaatteiden ilmaisevat ominaisuudet eivät ole kuitenkaan radikaalisti muuttuneet viime vuosisadalta. Vaatteilla ilmaistaan edelleen esimerkiksi ryhmään kuulumista, siitä erottautumista sekä omaa kehollista kokemusta. Digitaaliset vaatteet eivät tarjoa ratkaisuja vaateteollisuuden ongelmiin, mutta ne laajentavat kuitenkin käsitystämme vaatteesta kolmiulotteisena käsinkosketeltavana objektina. fin Helsingin yliopisto University of Helsinki Helsingfors universitet estetiikka muoti vaatteet sosiologia digitalisoituminen digitaalinen muoti sosiaalinen media digitaaliset vaatteet Estetiikka Aesthetics Estetik Taiteiden tutkimuksen maisteriohjelma Master's Programme in Art Studies Magisterprogrammet i konstforskning Vaatteen määritelmä ja merkitys digitaalisella aikakaudella pro gradu -tutkielmat master's thesis pro gradu-avhandlingar URN:NBN:fi:hulib-202304271879 open.access