2026-09-23T10:57:30Zhttps://helda.helsinki.fi/server/oai/request

oai:helda.helsinki.fi:10138/3587942026-07-27T14:35:28Zcom_10138_18086com_10138_17738col_10138_18091

Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta University of Helsinki, Faculty of Arts Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten Ojanotko, Elina Utriainen, Terhi 2023 URN:NBN:fi:hulib-202306132639 http://hdl.handle.net/10138/358794 Tässä kansanuskon tutkimustraditioon kiinnittyvässä, uskontotieteellisessä muistitietotutkimuksessa tarkastelen valvetilassa koettuja lapsuuden vainajakokemuksia 1900-luvun alkupuolen Suomeen sijoittuvan kirjoitetun kokemuskerronnan kautta. Lähestyn lapsuuden vainajakokemuksia käsittelevää kerrontaa lähiluvun keinoin moniäänisenä, useisiin aikakerroksiin palautuvia tulkintoja sisältävänä refleksiivisenä muisteluna, jossa kuuluu sekä kokemushetken lapsen että muistelevan aikuisen ääni. Sijoitan lapsuuden vainajakokemukset osaksi oman aikakautensa laajempaa sosiaalista, yhteiskunnallista ja katsomuksellista kontekstia, ja tarkastelen kokemuskertomusten kautta sitä, millaisiksi lapsuuden vainajakokemukset on kuvailtu, kuinka niitä on tulkittu ja ketkä tulkintoja ovat lasten itsensä lisäksi tai heidän sijastaan tehneet. Lisäksi tarkastelen vainajakokemuksille annettuja tulkintoja osana sekä kokemushetken että muisteluhetken laajempaa kontekstia, ja kiinnitän huomioni siihen, millaisesta vernakulaarista uskosta lapsuuden vainajakokemukset ja niistä tehdyt tulkinnat kertovat. Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että lapsuuden vainajakokemukset muistuttavat pääasiallisesti piirteiltään ja kokemustavoiltaan aikuisten vainajakokemuksia. Aikakauden elinolot heijastuvat kokemuksiin siten, että niissä esiintyvät vainajat ovat lasten sukulaisten lisäksi verrattain usein naapureita. Lapsuuden vainajakokemuksissa kokemukselle annettu tulkinta on usein lapsen lähipiiriin kuuluneen aikuisen tekemä, ja vainajakokemusten tulkintaa on keskeisesti ohjannut esimodernin kansanuskon ja uskomusperinteen muodostama tulkintakehys. Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että tämä tulkintakehys on vielä kokemusten muisteluhetkellä, 1970-luvulla, ollut niin selitysvoimainen, etteivät kokijat ole aikuisiälläkään etsineet kokemuksilleen vaihtoehtoisia selityksiä kristinuskosta tai tuolloin monia erilaisia tulkintamahdollisuuksia tarjonneen uushenkisyyden kentältä. Kokemusten tulkintaa ei toisaalta ole mahdollisesti kiistetty myöskään siksi, että 1900-luvun alkupuolen kasvatusideologiaan kuulunut vanhempien ehdoton kunnioittaminen on muisteluhetkelläkin ollut kokijoissa syvään juurtunutta. Lähiomaisiin liittyvissä kokemuksissa tulkintaa kokemusten syistä ei yleisesti ottaen ole tehty, vaan ihmissuhteen läheisyys on itsessään katsottu riittäväksi selitykseksi kokemuksen syntymiselle. Myös tämä piirre on yhteneväinen aikuisten vainajakokemusten kanssa. fin Helsingin yliopisto University of Helsinki Helsingfors universitet vainajakokemus kokemuskerronta elävien ja kuolleiden väliset suhteet muistitieto kansanusko uskomusperinne Uskontotiede Study of Religion Religionsvetenskap Kulttuuriperinnön maisteriohjelma Master's Programme in Cultural Heritage Magisterprogrammet i kulturarv ”Älä säikähdä, olen kuollut” : Lapsuuden vainajakokemusten variaatio ja tulkinta 1900-luvun alkupuolen Suomeen sijoittuvassa kokemuskerronnassa "Don´t Be Alarmed, I´m Dead" : Childhood Experiences of the Dead in Written Accounts in 1900-1950 Finland pro gradu -tutkielmat master's thesis pro gradu-avhandlingar restrictedAccess URN:NBN:fi:hulib-202306132639 restricted