2026-09-22T02:47:18Zhttps://helda.helsinki.fi/server/oai/request

oai:helda.helsinki.fi:10138/5771292026-07-27T14:35:04Zcom_10138_18086com_10138_17738col_10138_18091

Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta University of Helsinki, Faculty of Arts Helsingfors universitet, Humanistiska fakulteten Siltala, Sylvikki Mikkonen, Kai 2024 URN:NBN:fi:hulib-202406122952 http://hdl.handle.net/10138/577129 Tämä maisterintutkielma käsittelee Enkeli-Elisan tapausta, joka sai runsaasti mediahuomiota Suomessa vuonna 2012. Enkeli-Elisa oli kirjailija Minttu Vettenterän kehittämä hahmo, 15-vuotias tyttö, joka oli tehnyt itsemurhan koulukiusaamisen takia. Elisan tarina esitettiin ja sitä käsiteltiin mediassa totena, kunnes Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittajat Anu Silfverberg ja Hanna Nikkanen paljastivat sen sepitteeksi tutkivassa artikkelissaan ”Uskomaton murhenäytelmä” (2012). Tutkielman pohjana toimii retorinen kertomustutkimus. Tavoitteena on eritellä, millaisia retorisia keinoja Enkeli-Elisan tarinassa käytetään, ja miten ne pyrkivät vaikuttamaan ja vetoamaan lukijaan ja lukijan tunteisiin. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään tekijän intentiota sekä Elisan henkilöhahmon ominaisuuksia retoriikan tarkastelun avulla. Ensisijaisena aineistona on Enkeli-Elisa-blogi (vuodatus.net), joka sisältää Elisan vanhempien nimissä kirjoitettuja, Elisan kuolemaa ja koulukiusaamista käsitteleviä tekstejä. Tutkielmassa tarkastellaan myös muita Elisa-tarinaa rakentaneita tekstejä, kuten Vettenterän blogikirjoituksia ja Elisasta kertovaa Jonakin päivänä kaduttaa -kirjaa (2012). Tutkielmassa hyödynnetään muun muassa James Phelanin ja Peter Rabinowitzin retorisen kertomustutkimuksen teorioita, kokemuskertomuksen käsitettä sekä Suzanne Keenin näkemyksiä empatian vaikutuksesta kirjallisuudessa. Elisaa tarkastellaan myös naisen kuoleman taiteellisen esityksen kontekstissa Elisabeth Bronfenin teorian pohjalta. Tutkielma osoittaa, että Enkeli-Elisa-blogin retoriikka pyrkii vetoamaan lukijan tunteisiin ja herättämään tässä myötätuntoa ja empatiaa. Enkeli-Elisan hahmo esitetään lapsenomaisena ja viattomana ja hänen itsemurhansa romanttisena tekona. Lukijaa puhutellaan suoraan ja hänet liitetään me-retoriikan avulla koulukiusaamisenvastaiseen ”yhteisöön”, josta luodaan toimelias ja vaikutusvaltainen mielikuva. Myös tekijän alkuperäinen intentio eli pyrkimys lisätä keskustelua koulukiusaamisesta välittyy tekstien retoriikasta selkeästi. Tutkielmassa todetaan, että tapauksen eri vaiheiden (tositarina-epäily-huijaus) eri yleisöt lukivat Elisan tarinaa eri lähtökohdista käsin. Tutkielma osoittaa myös, että Enkeli-Elisan tarinaa on haastavaa lukea huijauskontekstista irrallisena, sillä blogitekstien sisältö itsessään viittaa tapauksesta käytyyn julkiseen keskusteluun ja tekstien kirjoittajaan Vettenterään. Yhteenvetona esitetään, että retorisen kertomustutkimuksen kontekstissa Enkeli-Elisan tapausta voidaan tarkastella kirjallisuutena: tarinana, jossa on tehty narratologisia valintoja. fin Helsingin yliopisto University of Helsinki Helsingfors universitet Enkeli-Elisa Minttu Vettenterä kirjallinen huijaus retorinen kertomustutkimus retoriikka retoriset keinot empatia kokemuskertomus ei opintosuuntaa no specialization ingen studieinriktning Kirjallisuudentutkimuksen maisteriohjelma Master's Programme in Literary Studies Magisterprogrammet i litteraturvetenskap ”Tyttö oli kaunis kuin enkeli” – Tapaus Enkeli-Elisa ja kerronnan retoriset keinot pro gradu -tutkielmat master's thesis pro gradu-avhandlingar URN:NBN:fi:hulib-202406122952 open.access