2026-09-21T01:59:15Zhttps://helda.helsinki.fi/server/oai/request

oai:helda.helsinki.fi:10138/6311712026-05-28T07:46:25Zcom_10138_565904com_10138_1com_10138_18060com_10138_17738col_10138_603401col_10138_18068

Knuutila, Mia Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta Helsingfors universitet, medicinska fakulteten University of Helsinki, Faculty of Medicine Valvanne, Jaakko Pitkälä, Kaisu Karppinen, Helena 2026-05-06T07:01:47Z 2026-05-06T07:01:47Z 2026-06-04 978-952-84-2347-8 http://hdl.handle.net/10138/631171 URN:ISBN:978-952-84-2347-8 Loneliness is a common experience among older adults, and it has well-known negative implications for health and well-being. A sense of insecurity is intertwined with loneliness, and it is associated with poor health. Insecurity may compromise the willingness and capability of older adults to age in place. Ageism is deep-rooted in society, and negative stereotypes of older adults may be internalized, resulting in poor health and well-being. All these experiences of loneliness, insecurity, and ageism are shaped by interaction with society: the prevailing ideals, attitudes, practices, and expectations. During the past decades, there have been large-scale changes in society defined by an overall shift towards a more individualistic lifestyle. Advances in transportation and technology have created new possibilities for socializing. However, due to the way digitalization has infiltrated every corner of society, the existing digital divide has most likely deepened further. The COVID-19 pandemic presented another challenge, as distancing measures led to the prolonged isolation of older people, which was hypothesized to increase loneliness among them. The aim of this study was to explore the changes in the prevalence of loneliness among home-dwelling older people during the last three decades, including during the COVID-19 pandemic. Furthermore, the impact of communication technology use on loneliness was explored. In addition, the prevalences of a global sense of insecurity and perceived poor societal treatment of older people were examined, as well as how these experiences are associated with various demographic factors, health, and well-being. This study formed a part of the Helsinki Aging Study, a repeated cross-sectional study exploring the health and well-being of home-dwelling older people in Helsinki. The data had been collected through postal questionnaires sent to a random sample of older home dwellers in 1989, 1999, 2009, and 2019. The questionnaire consistently inquired about various demographic factors, health, functioning and well-being, as well as social relationships, loneliness, insecurity, and active engagement. The latest questionnaire (2019) included items on the perceived treatment of older people and the use of communication technology. Study I utilized questionnaire data from all four cohorts, from 1989 to 2019 (N = 6329, mean age 82 years). Study II utilized questionnaire data from a subsample of the 2019 cohort and follow-up interviews conducted by telephone in 2021 (N = 898, mean age 83 years). Studies III (N = 1519, mean age 83 years), IV (N = 1653, mean age 84 years), and V (N = 1712, mean age 84 years) utilized questionnaire data from the 2019 cohort. Loneliness was assessed with a direct single-item measure, ‘Do you suffer from loneliness?’ and respondents were categorized as lonely (sometimes/often or always) or not lonely (rarely or never). The sense of insecurity was also assessed with a direct single-item measure, ‘Do you find your life to be secure or insecure at this moment?’ and respondents were categorized as secure (very and moderately secure) and insecure (very and moderately insecure). The views of respondents regarding the societal treatment of older people were inquired with the question ‘How in your opinion are older people treated in Finland?’ (well/moderately/poorly). The prevalence of loneliness decreased among home-dwelling older adults from 34% in 1989 to 30% in 2019. Despite the decreasing trend in loneliness in both men and women, the prevalence of loneliness was higher in women than in men across all cohorts. From 1989 towards the later cohorts, the proportion of widowed respondents decreased, the educational level increased, and there were improvements in health and functioning, as well as psychological well-being (PWB) (I). In 2019, 65% of respondents regularly used a computer and 39% had a smartphone, and the use of communication technology was associated with lower odds of loneliness (V). During the COVID-19 pandemic, there was a slight increase in loneliness among a subsample of respondents, from 26% in 2019 to 30% in 2021 (II). Seven percent of respondents reported feeling insecure in their lives. A sense of insecurity was strongly associated with loneliness. Those living alone and perceiving poor societal treatment of older people were more likely to feel insecure. Having good self-rated health (SRH), having (living) children, and meeting friends at least weekly were inversely associated with insecurity (III). Of the participants, 21% perceived the societal treatment of older adults as poor. The perception that older people are poorly treated at the societal level was associated with female sex, younger age, poorer income, lower SRH, and lower PWB. Being a family caregiver was also associated with this perception, as was being able to walk outside unassisted. Those using a computer, a smartphone, or the Internet were more likely to report poor treatment (IV). There has been a decreasing trend in the prevalence of loneliness during the last three decades, which may partly be explained by favorable trends, for instance, in health, functioning, education, and widowhood. Nevertheless, as the population is aging, the increasing absolute number of older lonely individuals raises concern. During the COVID-19 pandemic, the prevalence of loneliness among older adults increased. A sense of insecurity and loneliness are interrelated, and insecurity is also associated with poor health and weak social networks. One-fifth of older adults perceive the societal treatment of older people as poor, and those at risk of perceiving societal ageism are economically disadvantaged or have poor health. On the other hand, those actively engaged in society perhaps more readily observe societal injustice. Yksinäisyyden kokemus on yleinen iäkkäiden keskuudessa ja sen seuraukset terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta ovat tunnetusti haitallisia. Turvattomuuden kokemus on yhteydessä yksinäisyyteen, ja lisäksi sillä on yhteys heikompaan terveydentilaan. Mikäli iäkkäät kokevat turvattomuutta, voivat halu ja mahdollisuudet itsenäiseen asumiseen omassa kodissa heiketä. Ikäsyrjintä on yhteiskunnassa syvälle juurtunutta ja iäkkäät saattavat sisäistää vallalla olevat negatiiviset stereotypiat iäkkäistä, millä puolestaan voi olla haitallisia seurauksia terveydelle ja hyvinvoinnille. Nämä yksinäisyyden, turvattomuuden ja ikäsyrjinnän kokemukset syntyvät yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa, yhteiskunnan ideologioiden, asenteiden, käytänteiden ja odotusten muokkaamana. Viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana on tapahtunut valtavia yhteiskunnallisia muutoksia, joita on leimannut ylipäätään siirtymä kohti yksilökeskeisempää elämäntyyliä. Liikenteen ja teknologian valtavat edistysaskeleet ovat mahdollistaneet sosiaalisen kanssakäymisen aivan uudella tavalla. Toisaalta digitalisaatio on tunkeutunut jokaiselle elämän osa-alueelle todennäköisesti syventäen jo olemassa olevaa digitaalista kuilua. Koronapandemia toi mukanaan uusia haasteita, kun etenkin iäkkäät olivat pitkän aikaa eristyksissä muista. Tämän on ajateltu mahdollisesti lisänneen yksinäisyyttä pandemia-aikana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yksinäisyyden esiintyvyyden muutoksia kolmen vuosikymmenen aikana kotona asuvilla iäkkäillä ja lisäksi yksinäisyyden esiintyvyyden muutosta koronapandemian aikana. Lisäksi tutkimus selvitti älylaitteiden (mm. älypuhelimien) käytön yhteyttä yksinäisyyden kokemiseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös missä määrin iäkkäät kokevat turvattomuutta ja iäkkäiden huonoa kohtelua yhteiskunnassa ja näiden kokemusten yhteyttä demografisiin taustamuuttujiin, terveyteen ja hyvinvointiin. Tämä tutkimus on osa Helsingin Vanhustutkimusta, toistuvaa poikittaistutkimusta, jossa tarkastellaan Helsingissä asuvien kotona asuvien ikääntyneiden terveyttä ja hyvinvointia. Aineisto on kerätty kirjekyselyillä, jotka on lähetetty kymmenen vuoden välein (1989, 1999, 2009 ja 2019) kotona asuvista yli 75-vuotiaista koostuville satunnaisotoksille. Kysely on alusta alkaen sisältänyt kysymyksiä demografisista taustatekijöistä, terveydestä, toimintakyvystä, hyvinvoinnista, sosiaalisista suhteista, yksinäisyydestä, turvattomuudesta ja aktiivisesta osallistumisesta. Viimeisin kysely sisälsi lisäksi kysymyksiä ikääntyneiden kokemasta kohtelusta sekä viestintäteknologian käytöstä. Osatutkimus I hyödynsi kaikkien neljän tutkimuskohortin (1989–2019) kyselyaineistoa (N = 6 329; keski-ikä 82 vuotta). Osatutkimus II perustui osaotokseen vuoden 2019 tutkimusjoukosta sekä heille vuonna 2021 toteutettuihin puhelinhaastatteluihin (N = 898; keski-ikä 83 vuotta). Osatutkimukset III (N = 1 519; keski-ikä 83 vuotta), IV (N = 1 653; keski-ikä 84 vuotta) ja V (N = 1 712; keski-ikä 84 vuotta) perustuivat vuoden 2019 kohortin kyselyaineistoon. Yksinäisyyttä arvioitiin suoralla kysymyksellä: ”Kärsittekö yksinäisyydestä?” Vastaajat luokiteltiin yksinäisiksi (toisinaan / usein tai aina) tai ei-yksinäisiksi (harvoin tai ei koskaan). Turvattomuuden tunnetta arvioitiin niin ikään suoralla kysymyksellä: ”Koetteko elämänne tällä hetkellä turvalliseksi vai turvattomaksi?” Vastaajat luokiteltiin niihin, jotka kokivat elämänsä turvalliseksi (erittäin tai melko turvalliseksi) ja turvattomiksi (erittäin tai melko turvattomaksi). Iäkkäiden yhteiskunnallisen kohtelun kokemuksia selvitettiin kysymällä ”Miten mielestänne ikääntyneitä kohdellaan Suomessa?” (hyvin / kohtalaisesti / huonosti). Yksinäisyyden esiintyvyys väheni kotona asuvien ikääntyneiden keskuudessa 34 prosentista 30 prosenttiin vuosien 1989 ja 2019 välillä. Vaikka yksinäisyys väheni sekä miehillä että naisilla, yksinäisyyden esiintyvyys on kaikissa kohorteissa ollut korkeampi naisilla kuin miehillä. Muutoksia on tapahtunut muissakin tekijöissä. Myöhemmissä kohorteissa leskien osuus oli pienempi, koulutustaso oli noussut ja terveydessä, toimintakyvyssä sekä psyykkisessä hyvinvoinnissa oli tapahtunut myönteistä kehitystä (I). Vuonna 2019 kyselyyn vastanneista tietokonetta käytti säännöllisesti 65 % vastaajista ja 39 %:lla oli älypuhelin, ja älylaitteiden käyttö oli yhteydessä vähäisempään yksinäisyyteen (V). COVID-19-pandemian aikana toteutetussa osaotoksessa yksinäisyys lisääntyi hieman 26 prosentista 30 prosenttiin vuosien 2019 ja 2021 välillä (II). Seitsemän prosenttia vastaajista ilmoitti kokevansa elämänsä turvattomaksi. Turvattomuuden tunne oli vahvasti yhteydessä yksinäisyyteen. Yksin asuvat ja ikääntyneiden yhteiskunnallisen kohtelun huonoksi kokevat raportoivat enemmän turvattomuutta. Hyvä itsearvioitu terveydentila (SRH), elossa olevien lasten olemassaolo, sekä ystävien tapaaminen vähintään viikoittain olivat käänteisesti yhteydessä turvattomuuteen (III). Vastaajista 21 % koki ikääntyneiden yhteiskunnallisen kohtelun huonoksi. Koettu huono kohtelu oli yhteydessä naissukupuoleen, nuorempaan ikään, heikompaan tulotasoon, heikompaan itsearvioituun terveyteen (SRH) sekä heikompaan psyykkiseen hyvinvointiin (PWB). Myös omaishoitajana toimiminen oli yhteydessä koettuun iäkkäiden huonoon yhteiskunnalliseen kohteluun, samoin kuin kyky liikkua ulkona ilman apua. Lisäksi älylaitteita käyttävät raportoivat todennäköisemmin iäkkäiden huonoa kohtelua (IV). Yksinäisyyden esiintyvyydessä on ollut laskeva trendi viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Kehitystä saattavat osittain selittää myönteiset muutokset esimerkiksi terveydessä, toimintakyvyssä, koulutustasossa ja leskien osuudessa. Väestön ikääntyessä yksinäisten ikääntyneiden absoluuttisen määrän kasvu herättää kuitenkin huolta. Koronapandemian aikana yksinäisyyden esiintyvyys ikääntyneiden keskuudessa lisääntyi. Turvattomuuden tunne ja yksinäisyys ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa, ja turvattomuus liittyy myös heikompaan terveyteen ja niukempiin sosiaalisiin verkostoihin. Viidennes ikääntyneistä kokee ikääntyneiden yhteiskunnallisen kohtelun huonoksi, ja riskissä kokea yhteiskunnallista ikäsyrjintää ovat erityisesti heikommin toimeentulevat ja itsensä sairaaksi kokevat. Toisaalta aktiivisesti osallistuvat iäkkäät saattavat olla alttiimpia havaitsemaan yhteiskunnan epäkohtia. unknown accessibility ei tietoa saavutettavuudesta okänd tillgänglighet application/pdf fulltext eng Helsingin yliopisto Helsingfors universitet University of Helsinki Dissertationes Universitatis Helsingiensis 978-952-84-2348-5 2954-2898 2954-2952 237/2026 Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. lääketiede Doctoral Program in Population Health Väestön terveyden tohtoriohjelma Doktorandprogrammet i befolkningshälsan 3121 Yleislääketiede, sisätaudit ja muut kliiniset lääketieteet 3121 Allmänmedicin, inre medicin och annan klinisk medicin 3121 General medicine, internal medicine and other clinical medicine Loneliness, insecurity, and ageism experienced by older people Artikkeliväitöskirja Doctoral dissertation (article-based) Artikelavhandling G5 Artikkeliväitöskirja doctoralThesis open.access