2026-09-25T03:26:29Zhttps://helda.helsinki.fi/server/oai/request

oai:helda.helsinki.fi:10138/6320592026-07-23T15:16:03Zcom_10138_18086com_10138_17738col_10138_18093

Liljeroos, Tia-Maria Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta University of Helsinki, Faculty of Science Helsingfors universitet, Matematisk-naturvetenskapliga fakulteten 2026-05-21T06:01:11Z 2026-05-21T06:00:56Z 2026-05-21T06:01:11Z 2026-05-21 2026-03-23 http://hdl.handle.net/10138/632059 URN:NBN:fi:hulib-202605212438 Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen luonnonympäristön ja sosioekonomisen eriytymisen välistä suhdetta Helsingin kaupunkipolitiikassa ekogentrifikaation ja ekosegregaation käsitteiden kautta. Kaupunkien viherryttämistoimet ja ekologiset parannukset voivat tutkimuskirjallisuuden mukaan lisätä alueiden houkuttelevuutta ja nostaa asunto- sekä vuokrahintoja, eli aiheuttaa ekogentrifikaatiota. Lisäksi tutkimuksissa on tunnistettu länsimaisissa kaupungeissa ekosegregaatiota eli ympäristöolosuhteisiin ja ekologisiin parannuksiin perustuvaa sosioekonomista eriytymistä. Näiden ilmiöiden tunnistaminen politiikkatasolla on usein puutteellista. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Helsingin politiikkadokumenteissa kehystetään luonnonympäristön ja sosioekonomisen alueellisen eriytymisen välistä yhteyttä sekä mitä jää tunnistamatta tai käsitteellistämättä. Tutkimusaineistonani olivat Helsingin keskeiset ympäristö-, ilmasto-, maankäyttö- ja asuntopolitiikkaa koskevat dokumentit. Menetelmänä käytin teorialähtöistä kehysanalyysiä, jonka avulla tarkastelin politiikkaa diskursiivisena prosessina ja analysoin, millaisia merkityksiä luonnonympäristölle ja eriytymiselle annetaan. Analyysiä ohjasivat ekogentrifikaation ja ekosegregaation käsitteet sekä poststrukturalistinen näkemys politiikasta merkitysten rakentumisena. Tulosten perusteella analysoiduissa politiikkadokumenteissa luonnonympäristöä ei liitetä osaksi sosioekonomisen eriytymisen prosesseja. Sen sijaan ympäristö-, ilmasto- ja eriytymispolitiikka näyttäytyvät pitkälti erillisinä kokonaisuuksina, joita ohjaa kaupunkiorganisaation sektorijako. Keskeiseksi aineistosta tulkitsin tiiviin kaupungin kehyksen, jossa kestävyyden eri ulottuvuudet esitetään rinnakkaisina ja yhteensovitettavina tavoitteina. Tässä kehyksessä mahdolliset ristiriidat, kuten viherryttämisen ja eriarvoistumisen väliset jännitteet, jäävät pitkälti käsittelemättä, vaikka näitä aiheita yhdistää sama tiiviin kaupungin kehitysdiskurssi. Lisäksi sosiaalisen kestävyyden sisältö jää määrittelemättömäksi, mikä heikentää eriarvoisuuskysymysten tunnistamista aineistossa. Tutkielmani keskeinen johtopäätös on, että luonnonympäristön ja eriytymisen välistä yhteyttä ei tunnisteta Helsingin politiikkadokumenteissa, mikä voi vaikeuttaa ekogentrifikaation ja -segregaation tunnistamista ja ehkäisemistä. Politiikan hajautuminen eri sektoreihin sekä kestävyyspuheeseen sisältyvä ristiriitojen häivyttäminen voivat johtaa tilanteeseen, jossa ympäristötoimien eriarvoistavia vaikutuksia ei tunnisteta. Tämä korostaa tarvetta kokonaisvaltaisemmalle politiikalle, jossa ekologinen ja sosiaalinen kestävyys tarkastellaan toisiinsa kietoutuneina kysymyksinä kaupunkisuunnittelussa. fin Helsingin yliopisto University of Helsinki Helsingfors universitet CC BY-NC-ND 4.0 kaupunkisuunnittelu kaupunkipolitiikka sosiaalinen kestävyys kaupunkiympäristöpolitiikka kaupunkivihreä maankäyttöpolitiikka ilmastohaavoittuvuus kehysanalyysi ekogentrifikaatio ekosegregaatio alueellinen eriytyminen Maantieteen maisteriohjelma Master's Programme in Geography Magisterprogrammet i geografi Ekogentrifikaatio ja ekosegregaatio: Luonnonympäristön ja sosioekonomisen eriytymisen välisen yhteyden tunnistamattomuus Helsingin politiikkadokumenteissa pro gradu -tutkielma master's thesis pro gradu -avhandling open.access