Mäkitaipale, Johanna2020-09-242020-10-062020-09-242020-10-16http://hdl.handle.net/10138/319570The main function of vitamin D is the maintenance of serum calcium concentration and skeletal calcium balance. Diet, vitamin D supplements, and endogenous synthesis are possible sources of vitamin D in pet rabbits, but studies regarding the vitamin D concentrations, main sources of vitamin D, and vitamin D deficiency levels in rabbits are lacking. Vitamin D deficiency and the existence of metabolic bone diseases in pet rabbits are topics of intermittent debate. The question regarding the existence of metabolic bone diseases in rabbits arose 20 years ago, after decreased bone density was observed in prepared skulls and radiographs of pet rabbits with advanced stages of dental disease. Dental disease is still one of the most common health disorders in pet rabbits. Observations that rabbits with dental disease had higher parathyroid hormone and lower total calcium concentrations compared to rabbits in free-range conditions, and that pet rabbits housed in hutches had low 1,25-dihydroxyvitamin D3 concentrations, were associated with the theory of vitamin D and calcium deficiency as a common problem in pet rabbits, and a possible predisposing factor for dental disease. This thesis aimed to study serum 25-hydroxyvitamin D (25(OH)D) concentrations and sources of vitamin D in 140 pet rabbits aged 0.1 to 9.3 years. Several tibial bone parameters, including cortical bone density, were measured in 87 rabbits using peripheral quantitative computed tomography. Possible breakpoints were searched in 139 rabbits for serum 25(OH)D concentration when compared to parathyroid hormone concentration and cortical bone density, which indicates a threshold for vitamin D deficiency. Dental disease was diagnosed after examination of the oral cavity and a lateral skull radiograph. Association between dental disease and serum 25(OH)D concentration and tibial bone parameters were compared. Serum 25(OH)D concentration varied from 4.5 to 67.5 ng/ml (mean 26.0 ng/ml). According to GLM analysis adjusted for body weight, age, and season of sample collection, diet was significantly associated with serum 25(OH)D concentration, but outdoor access was not. Serum 25(OH)D concentration was higher in rabbits that received diets with lots of hay and commercial rabbit food, >1dl daily, compared to rabbits with lower amounts of these vitamin D–containing diets. The suppression of parathyroid hormone concentration occurred at a serum 25(OH)D concentration of 17 ng/ml, whereas the breakpoint for cortical bone density occurred at a serum 25(OH)D concentration of 19 ng/ml. No breakpoints were found for ionised calcium, total calcium, or phosphorus. Results suggest a serum 25-hydroxyvitamin D concentration of 17 ng/ml as a threshold for vitamin D deficiency in pet rabbits. One-third of the rabbits participating in this study had serum 25(OH)D concentrations below this threshold, which raises concern regarding the high prevalence of vitamin D deficiency in Finnish pet rabbits. The mean diaphyseal tibial cortical density in rabbits was high (about 1400 mg/cm3). There was no tendency for an age-related decrease in trabecular or cortical bone density, at least up to six years of age. No statistically significant group differences were observed in bone parameters between intact females and males or between intact and castrated males after controlling for body weight and age. Of 140 rabbits, 47 (33.6%, 95% CI: 25.5-41.7) were diagnosed with dental disease. Bone parameters were measured from 87 rabbits, of which 26 rabbits (29.9%, 95% CI 20.3-39.5) had dental disease. After controlling for body weight, age, and season of sample collection, no differences existed in serum 25(OH)D concentrations between healthy rabbits and rabbits with dental disease. Additionally, no statistically significant group differences in tibial bone parameters occurred between healthy rabbits and rabbits with dental disease after controlling for body weight and age. Our results conclude that vitamin D deficiency, diagnosed as serum 25(OH)D concentration below 17 ng/ml, is common in Finnish pet rabbits. Diet is the main source of vitamin D, as outdoor access is too limited to provide them with adequate vitamin D synthesis. Vitamin D deficiency may increase their risk for metabolic bone disease and other health disorders. This study failed to support the theory of vitamin D deficiency as a predisposing factor for dental disease. The results of this study should be used to increase pet rabbits’ health and well-being by preventing vitamin D deficiency and should advocate for further studies regarding the supply of adequate concentrations of vitamin D and consequences of chronic vitamin D deficiency in pet rabbits. Further prospective case-control studies are needed to evaluate the aetiology of dental disease.Tässä tutkimuksessa selvitettiin D-vitamiinin ja luustoterveyden yhteyttä suomalaisilla lemmikkikaniineilla. D-vitamiinin tärkein tehtävä on ylläpitää elimistön kalsiumtasapainoa ja sen puutos on ihmisillä yhdistetty moneen yleiseen sairauteen, kuten osteoporoosiin. Kaniineilla ravinto, D-vitamiinilisät sekä iholla tapahtuva synteesi auringonvalon tai keinotekoisen ultraviolettivalon vaikutuksesta ovat mahdollisia D-vitamiininlähteitä, mutta toistaiseksi ei ole selvitetty, mikä näistä on lemmikkikaniinien tärkein D-vitamiinin lähde. Myöskään kaniinien seerumin D-vitamiinipitoisuuksia tai D-vitamiinipuutoksen raja-arvoa ei ole tutkittu. Sisätiloissa elävillä lemmikkikaniineilla on epäilty esiintyvän yleisesti D-vitamiinin puutosta ja siihen liittyvää aineenvaihdunnallista luustosairautta. Jo yli 20 vuotta sitten havaittiin kallon luiden haurastumista kaniineilla, joilla oli pitkälle edennyt hammassairaus. Hammassairaus on edelleen yksi kaniinien yleisimmistä sairauksista. Lisäksi havaittiin, että näillä kaniineilla oli korkeampi lisäkilpirauhashormonipitoisuus ja alhaisempi kokonaiskalsiumpitoisuus. Häkeissä elävillä kaniineilla oli matalammat 1,25-dihydroksivitamiini D3 -pitoisuudet kuin vapaasti ulkona liikkuvilla lemmikkikaniineilla. Näiden löydösten perusteella epäiltiin D-vitamiinipuutoksen ja aineenvaihdunnallisten luustosairauksien olevan yleisiä lemmikkikaniineilla ja altistavan ne mahdolliselle hammassairaudelle. Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin 25-hydroksi-D-vitamiinin (25(OH)D) pitoisuuksia sekä D-vitamiinilähteitä 140 lemmikkikaniinilla, jotka olivat iältään 0,1 – 9,3 -vuotiaita. Sääriluun tiheys mitattiin perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla 87 kaniinilta. D-vitamiinipuutoksen raja-arvoa tutkittiin etsimällä matalin 25(OH)D -pitoisuus, joka pitää lisäkilpirauhashormonipitoisuuden normaalirajoissa. Hammassairauden esiintyvyyttä kartoitettiin suun yleistutkimuksella sekä sivuttaisella kallon röntgenkuvauksella. Tutkimuksessa selvitettiin myös hammassairauden, D-vitamiinipitoisuuden ja luuntiheyden välisiä yhteyksiä. Seerumin 25(OH)D -pitoisuus vaihteli välillä 4,5 - 67,5 ng/ml (keskiarvo 26,0 ng/ml). Painolla, iällä ja näytteenottokuukaudella vakioidun yleistetyn lineaarisen mallin perusteella ruokavalio vaikutti merkittävästi 25(OH)D-pitoisuuteen, mutta ulkoilu kesäaikaan ei. Seerumin 25(OH)D -pitoisuus oli korkeampi niillä kaniineilla, jotka saivat runsaasti heinää ja kaupallista kaniininruokaa yli 1 dl päivittäin, kuin kaniineilla, jotka saivat vähemmän näitä D-vitamiinia sisältäviä ruoka-aineita. Lisäkilpirauhashormonipitoisuuden normaalirajoissa pysymistä ennustava käännepiste havaittiin tilastollisesti 25(OH)D -pitoisuudessa 17 ng/ml. Sääriluun kuoriluun tiheyden alenemista ennustava käännepiste havaittiin 25(OH)D –pitoisuudessa 19 ng/ml. Vastaavia käännepisteitä ei havaittu 25(OH)D -pitoisuuden ja kalsiumin, ionisoidun kalsiumin tai fosfaatin pitoisuuksien välillä. Näiden tulosten perusteella D-vitamiinipuutoksen raja lemmikkikaniinien luuston terveyden kannalta on 17 ng/ml. Kolmasosalla tutkimukseen osallistuneista kaniineista seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli alle tämän raja-arvon. Sääriluun varren keskimääräinen kuoriluuntiheys oli korkea (noin 1400 mg/cm3) eikä kuori- tai hohkaluun tiheyksissä havaittu ikään liittyvää alenemista ainakaan 6 ikävuoteen mennessä. Sukupuolella tai urosten kastraatiolla ei havaittu olevan merkitystä sääriluun tiheyteen, kun paino ja ikä otettiin tilastollisesti huomioon. Kolmanneksella tutkituista kaniineista todettiin hammassairaus. Terveiden ja hammassairaiden kaniinien välillä ei havaittu eroja seerumin 25(OH)D pitoisuudessa, kun tulos vakioitiin painolla, iällä ja näytteenottokuukaudella. Myöskään ikä- ja painovakioiduissa luuntiheyksissä ei ollut eroja terveiden ja hammassairaiden välillä. Tämän väitöstutkimuksen perusteella D-vitamiinin puute on yleistä suomalaisilla lemmikkikaniineilla. Ruokavalio on niiden tärkein D-vitamiinin lähde, sillä suurimmalla osalla kaniineista ulkoilu on kesäaikaan liian rajoitettua, jotta se riittäisi D-vitamiinin synteesiin iholla. Tämän tutkimuksen tulokset eivät tukeneet aiempaa epäilyä D-vitamiinin puutteesta hammassairauden taustalla. Hammassairaudelle altistavien tekijöiden tutkiminen edellyttäisi prospektiivista tapaus-verrokki -tutkimusta.application/pdfengJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.eläinlääketiedeURN:ISBN:978-951-51-6559-6Doctoral dissertation (article-based)