Primmer, EevaKeinonen, Erna2013-04-122013-04-122006952-11-2412-1http://hdl.handle.net/10138/38768Yhteistoimintaverkostot ovat yksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) pilottihakkeista, joita on kokeiltu eri puolilla Suomea. Neljä verkostohanketta ovat Hämeen METSO, Keski-Karjalan lehtoverkosto, Lohjan seudun MetsäVasu ja Merestä metsäksi -hankkeet. Niissä erilaiset organisaatiokokoonpanot ovat toteuttaneet hanketta hyödyntäen laajaa suojelun keinovalikoimaa. Suomen ympäristökeskuksessa on arvioitu yhteistoimintaverkostohankkeita niiden toteutuksen aikana vuosina 2004-2006. Tämä raportti esittelee arvioinnin ja sen pohjalta tehdyt havainnot verkostohankkeiden toteutuksesta sekä niiden vahvuuksista ja haasteista. Yhteistoimintaverkostohankkeita toteuttaneiden organisaatioiden yhteydenpito on tiivistynyt ja keskinäinen hyväksyntä lisääntynyt. Eri tahojen vahvuuksia on voitu onnistuneesti hyödyntää verkostotoiminnassa. Osaamista on kehitetty sekä koulutuksen avulla että työn ohessa. Ympäristö-organisaatiot ovat välittäneet biodiversiteettiosaamista metsäalan ammattialisille. Toisaalta metsä-alan organisaatioiden yhteydet metsänomistajiin ja niiden lähestymistapa metsiin monikäytön näkökulmasta ovat luoneet pohjaa maanomistajien luottamukselle suojelutyössä. Yhteys hankkeiden tekemien suojelusopimusten ja tiedonvälityksen välillä on selkeä. Rajallisen hankeaikataulun puitteissa suojelutuloksia saadaan nimenomaan investoimalla koulutukseen, tiedotukseen ja neuvontaan. Tiedotus on tärkeää laajan metsänomistajajoukon tavoittamisessa, ja koulutus tukee sitä mahdollistamalla biodiversiteettiasioiden sisällyttämisen normaaliin neuvontatoimintaan. Suojelun volyymin nostaminen selkeästi korkeammalle tasolle vaatii lisää resursseja, ja mahdollisesti verkostohankkeiden käytettävissä olevaa valikoimaa täydentäviä suojelukeinoja.finmetsätsuojeluluonnonsuojelubiodiversiteettiluonnon monimuotoisuusyhteistoimintaverkostotverkostoituminenvuorovaikutusKirjaSuomen ympäristökeskus