Salonen, SakariSalminen, Esa2013-10-292013-10-292003952-11-1337-5http://hdl.handle.net/10138/41704Valtioneuvoston päätöksen 1049/1999 mukaan kaatopaikoille ei saa sijoittaa nestemäistä jätettä. Tämän selvitystyön tavoitteena on ollut määritellä tarkemmin, mitä nestemäisellä jätteellä tarkoitetaan. Lähtökohtana selvitystyössä on ollut Suomessa nykytilanteessa kaatopaikoille sijoitettavat mahdollisesti nestemäisiksi luokiteltavat jätetyypit, sekä kaatopaikkoja ja jätteiden sijoittamista niille koskeva Suomen ja EU:n lainsäädäntö. Suomessa vallitseva nykytilanne huomioiden nestemäiseksi jätteeksi katsotaan jäte-erät, jotka sisältävät “irtovettä” yli 200 l. “Irtovedellä” tässä yhteydessä tarkoitetaan kaatopaikkapenkkaan sijoitettaessa jätteestä välittömästi pois virtaavaa vettä, jätevettä tai muuta viskositeetiltaan veden kaltaista jätettä. Edellä esitetty nestemäisen jätteen määrittely sekä ohjeet kaatopaikkakiellon soveltamisesta aiheuttavat sen, että usean jätteenkuljettajan ja kaatopaikanpitäjän on muutettava nykyisiä käytäntöjä. Muutoksia ja parannuksia tulisi tehdä kaatopaikalla suoritettavassa valvontatoiminnassa sekä nestemäisten jätteiden esikäsittely- ja käsittelytoiminnassa. Yleensä nykytilanteen korjaaminen edellyttää kaatopaikalla erillisen vastaanotto- ja käsittely-yksikön rakentamista. Mahdollisesti nestemäisten jätteiden vastaanotto ja käsittely siirtyy kaatopaikanpitäjältä muiden toimijoiden hoidettavaksi. Käytännössä alueellisesti toteutettavat käsittely- ja loppusijoitusratkaisut riippuvat monista tapauskohtaisista tekijöistä. Teknisesti ja taloudellisesti paras alueellinen toteutusratkaisu vaatii eri intressitahojen yhteistyötä ja yhteisten pelisääntöjen luomista alueella. Eräissä tapauksissa jätettä voidaan joutua kuljettamaan käsittelypaikkaan pitkiäkin matkoja. Nestemäisten jätteiden esikäsittelytoiminta voi luoda myös uutta liiketoimintaa alueelle.finKirjaSuomen ympäristökeskus