Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitosUniversity of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Political and Economic StudiesHelsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för politik och ekonomiLindström, Salli2013URN:NBN:fi:hulib-201703272114http://hdl.handle.net/10138/39966Tutkimuksen kohteena oli maahanmuuttojournalismi ja Suomen suurilevikkisimmät sanomalehdet; Helsingin Sanomat ja Aamulehti. Tutkimuksen kannalta kiinnostavaa oli se, millaisiin kehyksiin tulkintamme maahanmuutosta perustuu. Tutkielmassa kartoitettiin maahanmuuttojournalismin kehysten lisäksi maahanmuuttodiskursseja sekä hahmotettiin journalismin yhteiskunnan moniarvoisuudesta konstruoimaa kuvaa. Tutkimuksen pääasiallinen metodi oli kehysanalyysi (Goffman 1974), mutta työssä hyödynnettiin laajasti myös diskurssin käsitettä. Kehyksen avulla voidaan hahmottaa maahanmuuttojournalismin rakenteita, jatkuvuutta ja retoriikkaa, mutta sekä kehys että diskurssi ovat osa vallankäyttöä (Van Dijk 2000). Aineisto kerättiin lokakuun 2011 sanomalehdistä. Lokakuu valikoitui aineiston keruun ajankohdaksi satunnaisesti, joskin tavoitteena oli ajallisesti mahdollisimman tuore aineisto. Helsingin Sanomien ja Aamulehden liitännäiset kuten NYT tai Valo rajattiin aineiston ulkopuolelle. Aineistoon valittiin kaikki uutisartikkelit, jotka käsittelivät osin tai kokonaisuudessaan suomalaista maahanmuuttoa ja/tai Suomeen tulleita tai Suomeen pyrkiviä maahanmuuttajia. Uutisen otsikko tai uutiskategoria ei siten ohjannut aineistonvalintaa, vaan jutun sisältö. Aineiston analyysissa havaittiin kuusi aihekulttuuria; politiikka, maahanmuuttoilmiö, kulttuurien kohtaaminen, rikosuutisointi, viha ja rasismi sekä huumori. Maahanmuuttoaiheisten uutisten pääasialliset kehystämisen keinot olivat nimeäminen, narratiivinen rakenne ja kuvat. Nimeäminen kohdistui ennen muuta 'laittomiin' siirtolaisiin sekä tiettyihin kansallisuusryhmiin kuten 'romanikerjäläiset'. Narratiivisia rakenteita löytyi rikosuutisista sekä pakolaisista käydyssä keskustelussa. Kuvilla kehystettiin lähinnä afrikkalaisista ja muslimeista tai islamista kertovia uutisia. Kehyksiä löytyi kuusi; hallinnan, laittomuuden ja uhan kehys sekä byrokratian, huumorin ja huolen kehys. Näistä kolme ensimmäistä oli havaittu jo aiemmassa mediateksteihin kohdistuvassa kehysanalyysissa (Horsti 2005). Maahanmuuttojournalismia hegemonisoi diskurssi, jossa maahanmuutto konstruoidaan ongelmaksi. Suomalaisten ikärakenteesta juontuvaa ulkomaisen työvoiman tarvetta sen sijaan vähätellään eikä diskurssia, jossa maahanmuuton 'ongelmien' takana on lainsäätäjät ja toimeenpanijat, juuri tuoda esiin. Erilaisuuden hallinnassa Suomessa painotetaan taloudellista uudelleenjakoa kulttuurisen oikeudenmukaisuuden sijaan. Tämän puolesta puhuvat valtakulttuurin dominanssi, vierauden stereotyypittäminen ja vähemmistöjen vaientaminen (Fraser 1996). Tutkimustulosten merkittävyys tutkimuskentällä liittyy julkisuuteen (Raittila 2002), siihen kuka sinne pääsee (Horsti 2005) sekä vastayhteisöllisyyteen (Korpiola 2011). Julkisuuden kentän muutokset yhdessä tämänkin tutkimuksen tulosten kanssa osoittavat, ettei julkisuuden kenttä toimi aukottomasti. Ihmiset hakeutuvat sosiaalisen median ryhmiin, joissa saa kuulijakuntaa ajatuksilleen, ja joissa ajatusten äärilaidat korostuvat maltillisempien sijaan. Vastavoimaksi tarvittaisiin kypsää demokratiaa, jossa median ja julkisen keskustelun huomio jakautuisi tasapuolisesti yhteiskunnan eri osiin ja suoran vaikuttamisen mahdollisuus taattaisiin kaikille.finpro gradu-avhandlingarPolitical Science, PoliticsYleinen valtio-oppi, politiikan tutkimusAllmän statslära, politologi