Nummela, Mari2024-01-192024-03-052024-01-192024-03-15978-951-51-9610-1http://hdl.handle.net/10138/570002Rib fractures are well known in blunt chest trauma patients. However, costal cartilage fractures (CCFX) are not as known among radiologists or clinicians. The incidence of CCFX in blunt chest trauma patients was investigated in a large level I trauma center in Finland. CCFXs contribute to anterior chest wall instability and may remain symptomatic months and years after trauma. The incidence of CCFX among chest trauma patients was 19.9%, and in all trauma patients 7.8%.CCFXs were associated with high trauma energy, and major coinciding injuries (multiple rib fractures, blunt aortic injury, liver laceration). The existing literature is sparse on CCFX and their healing process. Patients with previously diagnosed CCFX were summoned for a clinical and radiological follow-up study. A total of 21 patients voluntarily participated in the study and multimodality imaging (ultra-low-dose-CT, MRI and US) was performed. Most of the fractures had healed, but four patients (19%) reported persistent symptoms. Cross-sectional imaging with CT or MRI, and a combination of clinical and radiological workup aided in overall evaluation of patients. Penetrating trauma is a far less common entity than blunt trauma in the Nordic countries. Penetrating trauma features are crucial to identify for all on-call radiologists. Stab wounds (SW) are more commonly seen than gun shot wounds (GSW), yet the incidence of gun violence has increased during the last decades. Patients with penetrating injuries were identified from trauma registry data in Traumacentrum Karolinska, Stockholm. The spectrum of injuries and imaging findings of penetrating chest trauma were discussed. GSW patients had higher injury severity scores than SW patients, and were more likely to undergo emergency surgery on arrival (OR 5.5 (95% CI 1.22 – 24.81)). Additionally, the value and use of postoperative CT within 48 hours after emergency surgery in penetrating trauma patients was evaluated. Of the 38 patients, 20 (52.6%) had additional findings in postoperative CT. Based on the imaging findings, six patients (15.8%) required further surgical or angiographic treatment for their injuries. Benefits of WBCT (whole body computed tomography) imaging after emergency surgery include detecting unexpected injuries in and outside the surgical field, discovering potential surgical complications and active bleeding.Kylkiluunmurtumat ovat hyvin tuttuja kaikille rintakehävammojen kanssa työskenteleville, mutta kylkirustomurtumat ovat vähemmän tunnettuja niin radiologien kuin rintakehävammapotilaita hoitavien lääkäreidenkin keskuudessa. Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin kylkirustomurtumien esiintyvyyttä tylpän rintakehävamman saaneilla potilailla suuressa suomalaisessa traumakeskuksessa. Kylkirustomurtuma lisää osaltaan rintakehän etuseinämän epävakautta, ja murtuma voi olla oireinen pitkään alkuperäisen vamman jälkeen. Kylkirustomurtumien esiintyvyys oli 19.9 % tylpän rintakehävamman saaneilla ja 7.8 % kaikilla tylpän vamman saaneilla potilailla. Kylkirustomurtumat olivat yhteydessä korkeaan vammaenergiaan ja vakaviin samanaikaisesti esiintyviin vammoihin (sarjakylkiluunmurtumat, valtimo- ja maksavammat). Todennettuja kylkirustomurtumapotilaita kutsuttiin kliiniseen ja radiologiseen seurantatutkimukseen, jossa 21 potilasta tutkittiin toisiaan täydentävillä kuvantamismenetelmillä (erittäin-matala-annoksinen-tietokonetomografiatutkimus, magneettikuvaus ja ultraääni). Enemmistö potilaista oli parantunut oireettomiksi, mutta neljä potilasta (19 %) raportoi edelleen jatkuvista oireista. Kuvantamisen ja traumakirurgin tekemän voinnin ja toimintakyvyn kartoituksen yhdistäminen auttoi vamman aiheuttamien haittojen kokonaiskäsityksen muodostamisessa. Lisäksi väitöskirjatyössä perehdyttiin lävistävien rintakehävammojen kuvantamislöydöksiin (puukotukset ja ampumavammat). Terroriteot ja jengiväkivallan voimistuminen Pohjoismaissa on johtanut siihen, että sairaalapäivystyksissä törmää entistä useammin lävistävän vamman saaneisiin potilaisiin. Aineisto kerättiin Tukholman Karoliinisen Yliopistosairaalan traumarekisteristä. Lävistävien rintakehävammojen vammakirjoa ja kuvantamislöydöksiä selvitettiin radiologin näkökulmasta. Ampumavammapotilaat olivat vaikeammin loukkaantuneita kuin puukotusvammapotilaat, ja he päätyivät todennäköisemmin välittömään hätäleikkaukseen. Lopuksi tutkittiin lävistävän vamman saaneen potilaan hätäleikkauksen jälkeistä tietokonetomografiakuvantamista. 38 potilasta täytti mukaanottokriteerit ja näistä 20:lla todettiin uusia löydöksiä leikkauksen jälkeisessä leikekuvauksessa. Kuudella potilaalla kuvantamislöydös johti kirurgiseen tai toimenpideradiologiseen hoitoon. Hyötyihin lukeutuvat leikkausalueen ja sen ulkopuolisten vammojen löytäminen, leikkauskomplikaatioiden, sekä verenvuotojen löytäminen.application/pdfengJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.radiologiaURN:ISBN:978-951-51-9610-1Doctoral dissertation (article-based)fulltext