Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekuntaUniversity of Helsinki, Faculty of ArtsHelsingfors universitet, Humanistiska fakultetenMatrone, Sara2020URN:NBN:fi:hulib-202005262330http://hdl.handle.net/10138/315390Tutkielmassa hahmotellaan elämäkerroissa esiintyvien epävarmuuden ilmausten käyttötapoja. Selvityksessä on, millaisia epävarmuusilmaisuja elämäkerroissa on, millaisiin tekstijaksoihin epävarmuusilmaisut kuuluvat ja millaisia funktioita niillä tekstissä on. Epävarmuusilmaisujen määrittämisen lähtökohta on episteemisen modaalisuuden käsite ja sen epätodennäköinen−todennäköinen-akseli. Tutkielmassa analysoidaan myös epävarmuusilmaisujen yhteydessä esiintyviä lähteisiin viittaamisen keinoja. Huomiota kiinnitetään tekstin rakentumiseen, sillä funktion tarkastelussa kontekstin merkitys on olennainen. Tutkimuksen aineistoteoksina on kaksi vuonna 2018 ilmestynyttä elämäkertaa. Varsinaisena tutkittavana aineistona on leipäteksti kummankin teoksen noin kahdeltakymmeneltä alkupuolen sivulta. Näiltä sivuilta tarkempaan tarkasteluun on valikoitunut kolme episteemisen modaalisuuden kategoriaa: adverbit ja partikkelit, kysymyslauseet ja potentiaalimuotoiset verbit. Tutkielmassa näiden kategorioiden ilmentymiä tulkitaan kontekstissaan. Työn teoreettisena pohjana on erityisesti J. R. Martinin ja P. R. R Whiten suhtautumisen teoria. Analyysissa keskitytään etenkin epävarmuusilmaisujen yhteistoimintaan ja pyritään tuomaan esiin mahdollisimman erilaisia funktioita. Tutkielmasta selviää, että elämäkertateoksissa käytetään epävarmuusilmaisujen kategorioista erityisesti partikkeleita ja adverbejä. Tutkielma osoittaa myös, että tarkastelluilla epävarmuusilmaisuilla on elämäkerroissa monenlaisia tehtäviä. Yleisin on puhtaasti episteeminen eli varmuusasteen ilmaiseminen. Muunlaisia funktioita ovat: spekulaatio, tarinallistaminen, uuden tiedon tuomisen mahdollistaminen ja kohteen liittäminen osaksi ajankuvaa tai puheenaihetta. Toisinaan funktiot risteävät keskenään. Tarkasteltavien epävarmuusilmaisujen osoitetaan liittyvän kahdenlaisiin elämäkerran kannalta olennaisiin tekstijaksoihin: juonellisiin ja taustoittaviin. Juonelliset jaksot liittyvät elämän isoihin tapahtumiin ja edistävät kerronnan kohteen elämäntarinaa. Taustoittavat jaksot puolestaan tuovat tärkeää taustatietoa lukijalle ja auttavat asettamaan elämäkerran kohteen kontekstiinsa. Epävarmuusilmaisujen yhteydessä viitataan lähteisiin pääasiallisesti neutraalilla lähdemaininnalla. Tutkimus osoittaa, että elämäkerta on moniääninen laji ja että epävarmuusilmauksilla on tutkitun aineiston valossa tärkeä rooli historiallisissa elämäkerroissa. Tarkastelemieni epävarmuusilmausten käytöstä voidaan päätellä, että elämäkerroissa voi olla tietokirjallisuudelle epätyypillisiä piirteitä.fin"Vastasyntynyt oli varmaankin vaaleatukkainen ja pitkäraajainen" : Epävarmuusilmaisut elämäkerroissapro gradu -tutkielmatSuomen kieliFinnish LanguageFinska språketSuomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelmaMaster's Programme in Finnish and Finno-Ugrian Languages and CulturesMagisterprogrammet i finska och finskugriska språk och kulturer