Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekuntaUniversity of Helsinki, Faculty of Social SciencesHelsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakultetenIhamäki, Tuuli2023URN:NBN:fi:hulib-202306193202http://hdl.handle.net/10138/359441Tämä maisterintutkielma käsittelee vertaillen kahta Pohjoismaisen yhteistyön osa-aluetta, passiunionia ja puolustusyhteistyötä. Tutkimuskysymyksen tavoite on löytää vastauksia siihen, ovatko passiunionin epäonnistumiset liittyneet puolustusyhteistyön onnistumisiin. Mikäli eivät, mitkä tekijät ovat edistäneet huomion siirtymistä passiunionista puolustusyhteistyöhön. Pyrin osoittamaan, miten yhteistyön ilmapiiri on muuttunut ja yhteistyön lisääntymisen, erityisesti ylikansallisen, sijaan olemme kääntymässä takaisin perinteiseen realistiseen maailmankuvaan ja hallitustenväliseen yhteistyöhön. Passiunioni oli perustusaikanaan 1950-luvulla harvinaisen syvällinen yhteistyön muoto, herkäksi koetulla politiikan alueella eli rajoilla. Puolustusyhteistyön merkitys puolestaan on noussut varsinkin 2010-luvulla ja sen jälkeen Euroopan turvallisuusympäristön muutosten myötä. Tärkeimpinä tapahtumina nousevat esiin Venäjän Krimin niemimaan valloitus sekä myöhemmin sota Ukrainassa, sekä näiden myötä Suomen ja Ruotsin NATO hakemus vuonna 2022. Molempiin osa-alueisiin sisältyy suuresti muu kansainvälinen yhteistyö, näistä tärkeimpinä Schengen alue passiunioniin liittyen sekä NATO puolustusyhteistyöhön liittyen. Käsitellen näitä kahta osa-aluetta näemme Pohjoismaisen yhteistyön monia muotoja sekä muutokset tärkeimmissä teemoissa vuosikymmenten läpi. Rajojen määritelmän myötä passiunionin laatu selittyy hyvin. Rajat ovat monimuotoisia, voivat luoda eriarvoisuutta ja tasa-arvoa, yhdistää ja erottaa ihmisiä sekä toimivat valtion fyysisinä rajoina edustaen valtionvaltaa ja oikeuksia. Rajojen moninaisuuden myötä niiden avaaminen on ollut merkittävä askel pohjoismaisessa yhteistyössä. Vaikka passiunioni onkin kohdannut haasteita, on se edelleen toiminnassa ja sillä on merkittävä rooli pohjoismaisen yhteistyön rakentajana ja edelläkävijänä. Puolustusyhteistyö taas on kehittynyt pitkälti kansainvälisten organisaatioiden alaisena. Näistä tärkeimpänä NATO, jonka perustajajäseniä Tanska, Norja sekä Islanti olivat ja johon liittymishakemuksensa Suomi ja Ruotsi jättivät vuonna 2022. Myös Euroopan Unionin alainen yhteistyö kuten myös sitoutuneisuus YK:n ja NATOn harjoituksiin ja rauhanturvaamiseen ovat kehittäneet myös pohjoismaiden keskinäistä yhteistyötä. Tärkeänä saavutuksena nähdään myös vuonna 2009 perustettu NORDEFCO. Käyttäen apuna erityisesti Ulkopoliittisen instituutin sekä sen pohjoismaisten vastineiden raportteja ja tekstejä, kriisien kuten vuoden 2015 pakolaiskriisin, vuoden 2020 koronapandemian sekä Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan vaikutuksista pohjoismaiseen yhteistyöhön saadaan kuva. Läpikäynti tapahtuu poliittisten lausuntojen, mielipidemittausten ja uutisartikkeleiden kautta. Näiden kahden yhteistyöalueen vertailussa on selvää, että globaalit tapahtumat ovat vaikuttaneet yhteistyön tasoon ja yhteistyöhön kehitykseen usein vaikuttaa ulkoisiin tapahtumiin reagointi. Tämän vuoksi puolustusyhteistyö on lähivuosina ollut merkittävämpää ja saanut enemmän huomiota. Passiunioni on edelleen merkittävä osa yhteistyötä, mutta sen huipun aika näyttää jo menneen ja muiden asioiden vetävän enemmän huomiota puoleensa. Samaan aikaan kansainvälinen yhteistyö ympäri maailman kokee samankaltaisia muutoksia. Johtopäätös on, että vaikka on totta, että passiunioni on kohdannut ongelmia puolustusyhteistyön kasvaessa, painopisteen muuttuminen on johtunut globaaleista tapahtumista. Vaikka hypoteesi oli, että jopa samat ilmiöt toivat toiselle epäonnistumisia ja toiselle onnistumisia, tärkeimmät yhteistyöhön vaikuttaneet tapahtumat ovat olleet eri molemmille yhteistyön osa-alueille.This master's thesis compares two quite different areas of Nordic cooperation, the passport union and defence cooperation. The research question seeks to find answers to whether the failures of the passport union have been connected to the advantages in defence policy and if they have not, which factor have promoted the shift of attention form passport union to defence cooperation. I seek to demonstrate how the atmosphere in cooperation has changes and the time of growing cooperation and supranationalism is turning to a traditional realist, intergovernmental cooperation. The first form of cooperation, the passport union, at the time of its founding in the 1950s was distinctively deep form of cooperation, especially considering being a traditionally sensitive political area.. The importance of defence cooperation, on the other hand, has increased especially in the 2010s and thereafter due to the changes in the European security environment. The most important events are the Russian conquest of the Crimean peninsula and later the war in Ukraine, as well as Finland's and Sweden's NATO application in 2022. Both areas, defence, and the passport union, include a lot of other international cooperation, the most important of which is the Schengen area in connection to the passport union and NATO in defence cooperation. By comparing these two areas, we see the many forms of Nordic cooperation and changes in the most important themes over the decades. With the definition of the borders, the quality of the passport union becomes evident. Borders are diverse, can create inequality and equality, unite and separate people, and act as the physical borders of the state, representing states’ power and rights. With the diversity of borders, their opening has been a significant step in Nordic cooperation. Even though the passport union has faced challenges, it is still in operation and plays a significant role as a builder and facilitator of Nordic cooperation. Defence cooperation, on the other hand, has largely developed under international organizations. The most important of these is NATO, whose founding members Denmark, Norway and Iceland were, and to which Finland and Sweden submitted their application to join in 2022. Cooperation under the European Union as well as commitment to UN and NATO exercises and peacekeeping have also developed Nordic cooperation in defence forces. NORDEFCO, founded in 2009, is important achievement as a facilitator of Nordic cooperation outside other institutions. By using the reports and texts of the Foreign Policy Institute and its Nordic counterparts, we get a picture of the effects of crises to these chosen policy areas. These crises are most prominently the 2015 refugee crisis, the 2020 Covid-19 pandemic and Russia's attack on Ukraine. The historical analysis is based on academic literature as well as political statements, opinion polls and news articles. When comparing these two areas of cooperation, it is clear that global events have affected the level of cooperation, and cooperation often sparks as a reaction to external events. Because of this, defence cooperation has been more significant and received more attention in the recent years. The passport union is still a significant part of cooperation, but it seems that its peak has already passed, and other things are attracting more attention. At the same time, international cooperation around the world is experiencing similar changes. The conclusion is that whereas it is true that the passport union has struggled while the defence has bloomed, the changing focus has been due to global events. However, while the hypothesis was that similar events were failures for one and successes for the other, the most important events shaping cooperation have been different.engNordic cooperationpassport uniondefence cooperationpro gradu -tutkielmatYhteiskuntatieteiden opintosuuntaSocial SciencesStudieinriktning i samhällsvetenskaperEuroopan ja Pohjoismaiden tutkimuksen maisteriohjelma (European and Nordic Studies)Master's Programme in European and Nordic StudiesMagisterprogrammet i Europa- och Nordenstudier