Torkkeli, Kaisa2022-10-052022-11-012022-10-052022-11-11http://hdl.handle.net/10138/349619This dissertation introduces a theoretically and empirically elaborated understanding of cooking in families with children. A core argument of the research is that cooking should be explored as foodwork to better understand its complexity, organisation, and enactment in current family life. The research is rooted in a home economics science that emphasises an everyday life perspective as a research focus. The dissertation establishes the synthesis of three sub-studies published as three articles. The sub-studies approach cooking through a recently developed practice theory applied in sociological consumer and food studies but is still a rare approach in the science of home economics. By applying practice theory, cooking is defined as a socially shared and recognised practice as well as a situationally carried out performance, which results in the subtle but continual change of social practice. Simply put, the practice of cooking exists as doings and sayings that can be organised through different conceptual elements. At the same time, cooking is included in the bundle of foodwork practices comprising several everyday practices, such as planning, cleaning, and grocery shopping. From these premises, the overarching aims are (1) to introduce foodwork as a perspective essential to understanding cooking in families with children, and (2) a novel video method to analyse both the doings and sayings of everyday practices, as well as (3) to demonstrate the applicability of the practice-theoretical perspective in the discipline of home economics. To capture both the doings and sayings of cooking practice, the research emphasises qualitative approaches. By applying a first-person perspective video method and two different interview methods, two qualitative data sets were collected: first, auto-ethnographical cooking videos recorded from my family life, and second, cooking videos recorded by five Finnish families with children for a one-week period, as well as pre-interviews and video stimulated recall (SR) interviews with the families. The participant families each consisted of two parents in paid employment and 2–4 children aged 5–16 years living in a metropolitan area. The analysis of the first data set was conducted in the first sub-study through a theory-based content analysis and a video analysis using the video analysis programme Interact. The analysis utilised six practice-theoretical elements of a practice. In the analysis of the second data set, the second and third sub-studies applied a theory-based and data-driven abductive analysis conducted with the help of the analysis programme ATLAS.ti. The analyses employed Thévenot’s regimes of engagement in the second sub-study and Mylan and Southerton’s coordination forms in the third sub-study. As result, the first sub-study conceptualised cooking in a nuanced manner by revealing an interplay between two different practice-theoretical conceptualisations of elements of practices: materials, competences, meanings, and understandings, procedures, engagements. Further, the study developed a first-person perspective video method to be applied in the second and third sub-studies. The second sub-study elucidated engagements in situationally appropriate cooking performances: the familiar and embodied practices in a home environment maintain relaxed everyday cooking, while various justifications of ‘good’ cooking produce negotiations. However, continual and unavoidable planning in different time spans acts as balancing to (re-)produce satisfaction in family life situations. The third sub-study clarified the coordination of parental foodwork. The study elaborated the material, temporal and interpersonal coordination of foodwork practices by conceptualising six adjustment themes (appropriateness, sequences, synchronisation, duties, significances, acceptances) through which foodwork is enacted to produce the continuity of family life. In sum, the sub-studies showed the continual planning and adjusting of foodwork practices, which advance the understanding of current home cooking in everyday family life. Through the results, the dissertation contributes to discussions of cooking skills by suggesting that skills are by-products of performances, or rather ‘do-abilities’ that make continual adjustment possible. Further, the developed and applied combination of video and interview methods is a new methodological contribution to studies that focus on everyday practices and emphasise their existence as doings and sayings. The dissertation also introduces a novel practice-theoretical approach to studying phenomena of everyday life in the home economics science by demonstrating various conceptual tools to apply in the analysis of household practices. Although the dissertation aims to construct a comprehensive picture of foodwork, in future studies, the application of elaborated conceptual tools such as adjustment themes should also be tested in the analysis of data collected from diverse families with different resources and socio-economic backgrounds. However, the dissertation succeeds in elucidating current home cooking by broadening the perspective on foodwork in a theoretically and empirically plausible manner. Foodwork and its continual coordination can be beneficial perspectives while reflecting on the teaching of cooking in various degrees of education or advisor organisations, as well as while aiming to promote more sustainable practices in research proposals. Overall, understanding everyday life as being saturated with social practices could strengthen the studies of home economics science interested in the analysis of household activity.Väitöskirja esittelee teoreettisen ja empiirisen analyysin kautta kehitetyn tavan ymmärtää ruoanlaittoa lapsiperheissä. Tutkimus ehdottaa ruoanlaiton tarkastelua ruokatyönä, jolloin voitaisiin ymmärtää paremmin sen kompleksisuutta, organisointia ja toteuttamista tämän päivän perhe-elämässä. Väitöskirja perustuu kotitaloustieteeseen, joka korostaa usein tutkimuksissaan arjen näkökulmaa. Yhteenveto luo synteesin kolmesta osatutkimuksesta, jotka on julkaistu kolmena englanninkielisenä artikkelina. Osatutkimukset lähestyvät ruoanlaittoa viime aikoina kehitetyn käytäntöjen teorian avulla, jota on sovelluttu etenkin kulutus- ja ruokatutkimuksissa, mutta joka on vielä harvinainen lähestymistapa kotitaloustieteessä. Käytäntöjen teoriaa soveltaen ruoanlaitto määritellään sosiaalisesti jaetuksi ja tunnistetuksi käytännöksi sekä tilanteisesti toteutettavaksi suoritukseksi, jonka seurauksena sosiaalinen käytäntö muuttuu hieman jatkuvasti. Ruoanlaiton käytäntö koostuu tekemisistä ja sanomisista, jotka voidaan järjestää erilaisten käsitteellisten elementtien avulla. Samaan aikaan ruoanlaitto kuuluu ruokatyön käytäntöjen nippuun yhdessä esimerkiksi suunnittelun, keittiön siivoamisen ja ruokien ostamista kanssa. Näistä lähtökohdista käsin kaikkia osatutkimuksia yhdistävinä tavoitteina on (1) esitellä ruokatyö oleellisena näkökulmana lapsiperheiden ruoanlaiton ymmärtämiseksi ja (2) uusi videomenetelmä arjen käytäntöjen tekemisten ja sanomisten analysoimiseksi sekä (3) havainnollistaa käytäntöjen teoreettisen näkökulman sovellettavuus kotitalouden tieteenalalla. Tutkimus painottaa kvalitatiivisia lähestymistapoja, jotta ruoanlaiton käytännöstä saadaan tallennettua sekä tekemisiä että sanomisia. Tutkimuksessa kerättiin kaksi aineistoa soveltamalla erityistä ensimmäisen persoonan näkökulman videomenetelmää sekä kahta erilaista haastattelumenetelmää. Ensimmäinen aineisto koostui autoetnografisista ruoanlaittovideoista omasta perhe-elämästäni ja toinen aineisto viiden suomalaisen perheen viikon aikana nauhoittamista ruoanlaittovideoista sekä alkuhaastatteluista ja videostimuloiduista muisteluhaastatteluista perheiden kanssa. Osallistuneet perheet asuivat pääkaupunkiseudulla ja niihin kuului kaksi työssä käyvää vanhempaa sekä kahdesta neljään 5–16-vuotiasta lasta. Ensimmäisen aineiston analyysi toteutettiin ensimmäisessä osatutkimuksessa perustuen teoriapohjaiseen sisällönanalyysiin sekä videoanalyysiin Interact-videoanalyysiohjelman avulla. Analyysissä hyödynnettiin kuutta käytäntöjen teoriaan perustuvaa käytännön elementtiä. Toisen aineiston analyysi toteutettiin toisessa ja kolmannessa osatutkimuksessa soveltaen teoriapohjaista ja aineisto-ohjautuvaa abduktiivista analyysia ATLAS.ti ohjelman avulla. Toisen osatutkimuksen analyysissä hyödynnettiin Thévenot’n sitoutumisen järjestelmiä ja kolmannessa osatutkimuksessa Mylan ja Southertonin koordinoinnin muotoja. Ensimmäisen osatutkimuksen tuloksena ruoanlaitto käsitteellistettiin ja osoitettiin samalla vuorovaikutus kahden eri käytäntöteoreettisen käsitejärjestelmän välillä koskien käytännön elementtejä: materiaaleja, osaamisia, merkityksiä sekä käsityksiä, toimintatapoja, sitoutumisia. Lisäksi kehitettiin ensimmäisen persoonan näkökulmaa hyödyntävä videomenetelmä, jota sovellettiin seuraavissa osatutkimuksissa. Toinen osatutkimus selvensi sitoutumisia tilanteisesti sopiviin ruoanlaiton suorituksiin eli sitä kuinka tutut keholliset käytännöt kotiympäristössä ylläpitävät rentoa arkiruoanlaittoa samalla, kun moninaiset oikeutukset ”hyvästä” ruoanlaitosta tuottavat neuvotteluja. Tästä huolimatta jatkuva ja väistämätön suunnittelu erilaisilla aikajänteillä toimii tasapainottavana tuottaen tyytyväisyyttä perhe-elämän tilanteissa. Kolmas osatutkimus selkeytti vanhemmuuden ruokatyön koordinointia. Tutkimus käsitteli yksityiskohtaisemmin materiaalista, ajallista ja ihmisten välistä ruokatyön käytäntöjen koordinointia ja käsitteellisti kuusi mukauttamisen teemaa (sopivuus, peräkkäisyydet, synkronisointi, velvollisuudet, tärkeys, hyväksyttävyys), joiden kautta ruokatyötä toteutetaan ja tuotetaan samalla perhe-elämän jatkuvuutta. Lyhyesti ilmaistuna osatutkimukset toivat esiin jatkuvan suunnittelun ja ruokatyön käytäntöjen mukauttamisen edistäen siten ymmärrystä tämän päivän kotiruoanlaitosta lapsiperhearjessa. Tutkimuksen tulosten myötä väitöskirja osallistuu keskusteluihin ruoanlaiton taidoista ehdottamalla taitoja suoritusten sivutuotteiksi tai enemminkin tekemiskyvyiksi, jotka mahdollistavat jatkuvan mukauttamisen. Lisäksi väitöskirjassa kehitetty ja sovellettu video- ja haastattelumenetelmien yhdistelmä on uusi metodologinen panos tutkimuksille, jotka kohdistuvat arjen käytäntöihin ja korostavat niiden olemassaoloa sekä tekemisinä että sanomisina. Väitöskirja esittelee myös uudenlaisen käytäntöteoreettisen lähestymistavan arjen ilmiöiden tutkimiseen kotitaloustieteessä havainnollistaen erilaisten käsitteellisten työkalujen soveltamista kotitalouskäytäntöjen analysoimisessa. Vaikka väitöskirja pyrkii rakentamaan kokonaisvaltaista kuvaa ruokatyöstä, tulevissa tutkimuksissa kehitettyjä käsitteellisiä työkaluja tulee testata moninaisemmista perheistä kerätyn aineiston analysointiin. Väitöskirja selventää tämän päivän kotitaruoanlaittoa laajentamalla näkökulmaa ruokatyöhön teoreettisesti ja empiirisesti uskottavalla tavalla. Ruokatyö ja sen jatkuva koordinointi voi olla hyödyllinen näkökulma pohdittaessa ruoanlaiton opetusta eri koulutusasteilla tai neuvontaorganisaatioissa sekä pyrittäessä edistämään kestävämpiä käytäntöjä tutkimushankkeiden puitteissa. Kaiken kaikkiaan arjen ymmärtäminen sosiaalisten käytäntöjen kyllästämänä voisi vahvistaa kotitaloustoiminnan analysoinnista kiinnostuneita kotitaloustieteen tutkimuksia.application/pdfengJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.kotitaloustiedeURN:ISBN:978-951-51-8669-0Doctoral dissertation (article-based)