Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekuntaUniversity of Helsinki, Faculty of Social SciencesHelsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakultetenGraves, Samuli2023URN:NBN:fi:hulib-202306193148http://hdl.handle.net/10138/359329Tutkielmassani perehdyn Euroopan unionin kehittyvään rooliin Belgrad-Pristina dialogin välityksessä. EU toimii välittäjänä vuonna 2011 alkaneessa dialogissa, joka tähtää Kosovon ja Serbian välisten suhteiden normalisointiin. Tarkastelen erityisesti EU:n käyttämän neuvottelulähestymistavan kehittymistä dialogissa. Tutkielmassa esitän kolme tutkimuskysymystä: 1) Minkälaisen neuvottelulähestymistavan EU omaksuu dialogin välityksessä? 2) Millä tavoin EU kannustaa Kosovon ja Serbian osallistumista dialogiin? 3) Miten aktiivisesti EU osallistuu dialogin välitykseen? Tutkielmani teoreettinen viitekehys on kaksijakoinen. EU:n neuvottelulähestymistavan ja EU:n dialogiin sitoutumisen suhteen sovellan Zartmanin and Touvalin (1985) sovitteluteoriassa esitettyä kategorisointia, jossa konfliktinratkaisun parissa toimivat välittäjät jaetaan kommunikaattoreiksi, formuloijiksi, tai manipulaattoreiksi. EU:n tarjoamien kannustimien suhteen tukeudun puolestaan Schimmelfennigin ja Sedelmeierin (2004) eurooppalaistumisteorian alaiseen jaotteluun, jossa eurooppalaistumisen esitetään seuraavan ulkoisia kannustimia tai yhteiskunnallista oppimista. Aineistona käytän Euroopan komission vuosittaisia raportteja Kosovosta ja Serbiasta sekä EU:n yleisten asioiden neuvoston päätelmiä laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista, joissa kuvataan dialogin etenemistä sekä EU:n kantoja koskien dialogia. Analysoin ainestoa laadullisen sisältöanalyysin keinoin soveltamalla asiakirjoihin koodausluokkia, joiden avulla tarkastelen EU:n mielialaa dialogin eri vaiheissa, EU:n dialogin parissa esittämien syötteiden kehittymistä sekä EU:n Kosovolle ja Serbialle tarjoamien kannustimien käyttöä. Tutkielmani tuloksena osoitan, että dialogi voidaan jakaa edistysvaiheeseen (2011–2016) ja stagnaatiovaiheeseen (2017–2022). Havaitsen, että edistysvaiheessa EU toimii neutraalina välimiehenä, mutta dialogin edetessä stagnaatiovaiheeseen EU pyrkii luomaan edistystä lisäämällä osallisuuttaan dialogiin sekä koventamalla käyttämiään kannustimia, joiden saralla EU ottaa käyttöön porkkanoiden lisäksi myös keppejä. Näin EU:n välittäjärooli dialogissa muuttuu välimiehestä dialogin osalliseksi, joka suojelee omia etujaan.In my thesis, I study the evolving role of the European Union in facilitating the Belgrade-Pristina Dialogue. Since 2011, the EU has acted as a facilitator in the dialogue that aims to normalize the relations between Kosovo and Serbia. I focus especially on the development of the EU’s negotiating approach in the dialogue. In my thesis, I present three research questions: 1) What kind of a negotiating approach does the EU adopt in mediating the dialogue? 2) How does the EU incentivize Kosovo’s and Serbia’s participation in the dialogue? 3) How actively does the EU engage in the facilitation of dialogue? The theoretical framework of my thesis is twofold. Regarding the EU’s negotiating approach and engagement in the dialogue, I follow the categorization presented in Zartman and Touval’s (1985) mediation theory, where mediators working in conflict resolution are divided into communicators, formulators, and manipulators. Concerning the incentives offered by the EU, I rely on Schimmelfennig ja Sedelmeier’s (2004) classification within Europeanization theory, where Europeanization is presented as following from external incentives or social learning. As my research data, I use the European Commission’s yearly reports on Kosovo and Serbia, as well as the EU’s General Affairs Council conclusions on the Enlargement and Stabilisation and Association Process, which describe the dialogue’s progression and the EU’s positions on the dialogue. I analyze the data through the use of Qualitative Content Analysis by assigning coding categories to the documents, which enable me to examine the EU’s mood in various phases of the dialogue, the development of the input the EU exerts on the dialogue, and the use of incentives the EU offers Kosovo and Serbia. As the result of my thesis, I show that the dialogue can be divided into a progress phase (2011-2016) and a stagnation phase (2017-2022). I find that in the progress phase, the EU acts as a neutral arbiter, but as the dialogue progresses into the stagnation phase, the EU attempts to create progress by increasing its engagement in the dialogue and by strengthening the incentives it uses, introducing sticks in addition to carrots. This transforms the EU’s mediator role in the dialogue from an arbiter to a mediation participant protecting its own interests.engEuropean UnionWestern BalkansEU enlargementKosovoSerbiaBelgrade-Pristina Dialoguepro gradu -tutkielmatYhteiskuntatieteiden opintosuuntaSocial SciencesStudieinriktning i samhällsvetenskaperEuroopan ja Pohjoismaiden tutkimuksen maisteriohjelma (European and Nordic Studies)Master's Programme in European and Nordic StudiesMagisterprogrammet i Europa- och Nordenstudier