Kinnunen, Silja2025-09-092025-09-092025-09-09http://hdl.handle.net/10138/600664Tiedekunta: Eläinlääketieteen tiedekunta Koulutusohjelma: Eläinlääketieteen lisensiaatin koulutusohjelma Tekijä: Silja Kinnunen Työn nimi: Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa (H5N1) kissaeläimillä Työn laji: Lisensiaatin tutkielma Kuukausi ja vuosi: 6/2025 Sivumäärä: 53 Avainsanat: Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa, H5N1, kissaeläimet, zoonoosi, tarttuvat taudit Työn ohjaajat: Prof. Olli Vapalahti ja prof. Tarja Sironen Työn johtaja: Prof. Olli Vapalahti Säilytyspaikka: HELDA – Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Tiivistelmä: Tämän lisensiaatin tutkielman tavoitteena on tarkastella kirjallisuuskatsauksen muodossa korkeapatogeenisen lintuinfluenssan (Highly Pathogenic Avian Influenza, HPAI) H5N1-alatyypin esiintymistä ja vaikutusta kissaeläimissä. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä HPAI H5N1-virus on viime vuosina levinnyt useisiin kymmeniin eri nisäkäslajeihin ja aiheuttanut huolta kansainvälisesti sekä eläinten että ihmisten terveyden näkökulmasta. Tutkielman painopiste (H5N1-alatyyppi) on perusteltu, sillä kaikista kissaeläinten HPAI-infektioista 98 % on ollut juuri H5N1-viruksen aiheuttamia. Tutkielmassa tarkastellaan, miten H5N1-virus on vuosien kuluessa siirtynyt nisäkkäisiin, erityisesti kissaeläimiin. Kissaeläinten rooli viruksen mahdollisina väli-isäntinä ja taudin levittäjinä on tunnistettu, mutta toistaiseksi aiheesta on niukasti tutkimustietoa. Vuosien 2004–2024 aikana on raportoitu yli 600 tartuntaa kissaeläimillä, joista noin puolet on johtanut kuolemaan. Todellista tapausmäärää arvellaan kuitenkin suuremmaksi, sillä oireettomat tai lieväoireiset tapaukset jäävät usein diagnosoimatta. Kissaeläimet voivat saada tartunnan useista eri lähteistä. Yleisin tartuntareitti on infektoituneen linnun tai sen lihan syöminen, mutta tartunta voi tapahtua myös suorassa kontaktissa infektoituneeseen eläimeen tai ympäristöön. Tyypillisiä kliinisiä oireita ovat hengitystie- ja neurologiset oireet, mutta tartunta voi olla myös oireeton. Haastavaa tartuntojen varmistamisesta kissaeläimillä tekee se, että oireet voivat muistuttaa muiden yleisten virusinfektioiden aiheuttamia oireita, jolloin HPAI:ta ei aina osata epäillä. Tutkielmassa käsitellään myös H5N1-viruksen geneettisiä mutaatioita ja niiden vaikutuksia viruksen sopeutumiseen nisäkkäisiin. Nisäkäsadaptaatioon liittyvät mutaatiot, kuten PB2-geenin E627K- ja D701N-mutaatio, edistävät viruksen tehokkuutta lisääntyä nisäkkään soluissa. Kissaeläinten mahdollinen rooli niin kutsuttuina ”sekoitusastioina” eri influenssaviruksille on huolestuttava, sillä tällöin voi syntyä helposti ihmiseen tarttuva variantti. Tutkielma osoittaa, että H5N1-viruksen leviämistä kissaeläimiin tulee seurata tiiviisti. Myös valvontaohjelmat, viranomaisten ja tutkijoiden välinen yhteistyö sekä ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat keskeisiä pandemiariskin pienentämisessä. Tutkielmassa tuodaan esille myös tarve parantaa tiedonkeruuta ja raportointia, jotta tartuntoja voidaan havaita aikaisemmin ja tietoa voi lukea luotettavista lähteistä nopeammin. Käytännössä tutkielma auttaa eläinlääkäreitä tunnistamaan mahdollisia HPAI-tapauksia kissoilla ja valitsemaan oikeat näytteenotto- ja diagnostiset menetelmät.finCC BY-NC-ND 4.0virukseteläimetsairaudetkissaeläimettartuntatauditvirustauditnisäkkäätA(H5N1)-viruseläintauditeläinlääketiedeepidemiatkorkeapatogeeninen lintuinfluenssazoonoosiURN:NBN:fi:hulib-202509093646pro gradu -tutkielmaEläinlääketieteen lisensiaatin koulutusohjelmaDegree Programme in Veterinary MedicineUtbildningsprogrammet i veterinärmedicin