Pöykkö, Panu-Matti Johannes2023-11-012023-11-152023-11-012023-11-25978-951-51-9495-4http://hdl.handle.net/10138/566643This dissertation explores the philosophy of Emmanuel Levinas as a form of transcendentalism in which the ethical is a necessary condition for the possibility of meaning. The central question of this work is the status of the other person in Levinas’s philosophy and the relationship between ontology and ethics. The guiding research questions of this study focus on the complicated ambivalent structure of the ethical relationship between I and You, which reflects the relationship between ontology and ethics in Levinas’s philosophy. The ethical relation in Levinas’s philosophy is much more complicated and nuanced than is generally conceived, especially as described in his early period culminating in the publication of his first magnum opus, Totality and Infinity (Totalité et infini, 1961). It is maintained in this study that the other person is present to the subject simultaneously as constituted and constituting, which reflects the complicated ambivalent structure of the ethical relation. While famous for his critique of Western philosophy as ontology, Levinas does not emphasize the primacy of the ethical to the detriment of ontology. Rather, by questioning ontology’s claim to sufficiency and all-inclusiveness, Levinas aims to show that it is derivative and secondary in relation to ethics. In the context of the interpersonal relationship, this amounts to arguing that Levinas denies neither the possibility nor the importance of knowing or understanding the other person. Ontological recognition of the other person is part and parcel of our relations with others. All our interpersonal encounters are guided by a shared etiquette of conduct, social norms, and an understanding of personal traits and practical identities of others and ourselves. To deny that would be absurd. Moreover, Levinas does not do that. What he does claim is that the value and significance of the other person to us cannot be reduced to our understanding of her. Overall, Levinas’s philosophy can be understood as a critique of Western philosophy’s idealistic and ontological tendencies, and a call for a renewed understanding of the transcendental that centers on the ethical. This ethical transcendentalism is grounded in the ambivalent structure of mutual conditioning, which highlights the primacy of ethics over ontology. Levinas’s return to Platonism in a new way is not a complete rejection of the autonomous tendency found in Western philosophy, but rather a balancing act between ontology and ethics in which the absoluteness and primacy of the ethical is shown. The new understanding of transcendence is revealed in our mundane interpersonal encounters with others, where we are unconditionally morally obligated to see the other person as transcendent and invaluable. Ultimately, the ethical transcendence does not point outside of the mundane, but is revealed within it, and is a transcendental condition of meaningfulness in general. Levinas’s understanding of religiosity and Judaism reflects his overall philosophical project of emphasizing the primacy of ethics and the responsibility for the other. He sees religious language as a way of expressing this ethical message. For Levinas, the ethical relationship between human beings is the fundamental aspect of human existence, and religious language should be understood in this light. The Bible, as a testimony to this ethical relationship, is a valuable resource for understanding the ethical demands of human existence. This dissertation uses philosophical conceptual and argument analysis, and critical methods of reading and interpretation, to elucidate the intricacies of Levinas’s philosophy, which is considered a form of transcendentalism wherein the ethical is a necessary condition for the possibility of sense. The dissertation is divided into six chapters, each dedicated to exploring a specific aspect of Levinas’s philosophy. After the introductory chapter, Chapter 2 examines the notions of ambivalence and ethical transcendentalism, highlighting the ambivalent structure of “mutual conditioning” that is central to Levinas’s ethical transcendentalism. Chapter 3 discusses the central difference between ontology and ethics and the critique of Western philosophy that aims to dethrone ontology and show its derivative nature. Chapter 4 discusses the idea of recognition, contrasting Levinas’s understanding of the recognition of the other with that of Hegel. Chapters 5 and 6 explore Levinas’s understanding of ethics as the sense of life and his understanding of religious life, respectively. The dissertation aims to offer a nuanced understanding of Levinas’s conception of the ethical and its pivotal role as the necessary precondition of the possibility of the sense of human life.Tämä väitöskirja tutkii Emmanuel Levinasin filosofiaa transsendentaalifilosofiana, jossa eettisyys on välttämätön ennakkoehto merkityksen mahdollisuudelle. Tämän teoksen keskeiset kysymykset ovat toisen ihmisen asema sekä ontologian ja etiikan suhde Levinasin filosofiassa. Tämän tutkimuksen ohjaavat tutkimuskysymykset keskittyvät eettisen Minä-Sinä -suhteen monimutkaiseen ambivalenttiseen rakenteeseen, joka heijastelee ontologian ja etiikan suhdetta Levinasin filosofiassa. Levinasin filosofialle keskeinen eettinen suhde on monimutkaisempi ja vivahteikkaampi kuin yleensä on ajateltu, varsinkin Levinasin varhaiskauden filosofiassa, joka huipentuu hänen ensimmäisen magnum opuksensa Totalité et infini-teoksen (1961) julkaisuun. Tämä tutkimus väittää, että toinen henkilö on samanaikaisesti läsnä subjektille konstituoituneena ja konstituoivana, mikä kuvastaa eettisen suhteen monimutkaista ambivalenttia rakennetta. Tämä eettisen suhteen ambivalenttinen rakenne heijastaa ontologian ja etiikan suhdetta Levinasin filosofiassa. Kuuluisasta länsimaista filosofiaa ja ontologiaa kohtaan esittämästään kritiikistään huolimatta Levinas ei korosta eettisyyden ensisijaisuutta ontologian kustannuksella. Pikemminkin kyseenalaistamalla käsityksen ontologian riittävyydestä ja kaikenkattavaisuudesta, Levinas pyrkii osoittamaan, että se on toissijainen suhteessa etiikkaan. Etiikka on välttämätön edellytys merkityksen ja ymmärryksen mahdollisuudelle. Interpersoonallisen suhteen tapauksessa tämä tarkoittaa, että Levinas ei kiellä toisen henkilön tietämisen tai ymmärtämisen mahdollisuutta tai tärkeyttä. Toisen ihmisen ontologinen tunnustaminen on olennainen osa suhdettamme häneen. Kaikkia ihmisten välisiä kohtaamisia ohjaavat yhteiset käytösetiketit, sosiaaliset normistot sekä ymmärrys toisten ja itsemme persoonallisista piirteistä ja käytännöllisistä identiteeteistä. Levinas kuitenkin korostaa, että toisen henkilön arvoa ja merkitystä ei voida palauttaa siihen, miten ymmärrämme hänet. Kaiken kaikkiaan Levinasin filosofia voidaan ymmärtää länsimaisen filosofian idealististen ja ontologisten suuntausten kritiikkinä ja kehotuksena uuteen ymmärrykseen transsendentaalista, jonka keskiössä on etiikka. Tämä eettinen transsendentalismi perustuu keskinäisen ehdollistamisen ambivalenttiseen rakenteeseen, joka korostaa etiikan ensisijaisuutta ontologiaan nähden. Levinasin uudenlainen paluu platonismiin ei ole länsimaisen filosofian autonomisen taipumuksen täydellistä hylkäämistä, vaan pikemminkin ontologian ja etiikan tasapainottamista, jossa eettisyyden absoluuttisuus ja ensisijaisuus näkyy. Uusi ymmärrys transsendenssista paljastuu arkipäiväisissä kohtaamisissamme toisten ihmisten kanssa. Tässä kohtaamisessa ehdoton moraalinen velvollisuus velvoittaa meidät näkemään toisen ihmisen transsendenttisena ja korvaamattomana. Eettinen transsendenssi ei suuntaudu arkipäiväisyyden ulkopuolelle, vaan paljastuu sen sisällä ja keskellä ja toimii merkityksellisyyden ylipäänsä transsendentaalisena ehtona. Levinasin käsitys uskonnollisuudesta ja juutalaisuudesta kuvastaa hänen kokonaisfilosofista projektiaan, jossa hän korostaa etiikan ensisijaisuutta ja vastuuta toisesta. Hän näkee uskonnollisen kielen keinona ilmaista eettinen viesti. Levinasille ihmisten välinen eettinen suhde on inhimillisen olemassaolon perustavanlaatuinen rakenne, ja uskonnollisuus sekä uskonnollisuus tulee ymmärtää tässä valossa. Raamattu todistaa tästä eettisestä suhteesta ja on arvokas lähde ihmisen olemassaolon eettisten vaatimusten ymmärtämiseen. Tämä väitöskirja käyttää filosofista käsite- ja argumenttianalyysiä sekä kriittisiä luku- ja tulkintamenetelmiä selventääkseen Levinasin filosofian monimutkaisuutta. Väitöskirja jakautuu kuuteen lukuun. Johdannon jälkeen luvussa 2 tarkastellaan ambivalenssin ja eettisen transsendentalismin käsitteitä korostaen Levinasin eettisen transsendentalismin keskeistä "keskinäisen ehdollistamisen" ambivalenttia rakennetta. Luvussa 3 käsitellään ontologian ja etiikan eroa sekä länsimaisen filosofian kritiikkiä, joka tähtää ontologian syrjäyttämiseen ja sen johdannaisen luonteen osoittamiseen. Luku 4 käsittelee vastavuoroisen tunnustamisen ideaa ja asettaa vastakkain Levinasin ja Hegelin käsitykset toisen ihmisen tunnustamisesta. Luvut 5 ja 6 käsittelevät Levinasin ymmärrystä etiikasta elämän mielenä ja hänen käsitystään uskonnollisesta elämästä. Väitöskirjan tavoitteena on tarjota kattava kuvaus Levinasin käsityksestä eettisyydestä ja sen keskeisestä asemasta inhimillisen olemassaolon mielekkyyden mahdollisuuden välttämättömänä ennakkoehtona.application/pdfengJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.uskonnonfilosofiaURN:ISBN:978-951-51-9495-4Doctoral dissertation (monograph)fulltext