Kuokkala, Juha2023-11-062023-11-152023-11-062023-11-25http://hdl.handle.net/10138/566809This dissertation examines the distribution and variation of certain derivational verb types in the Saami languages and, on the basis of that, assesses the historical background of the verb types. The study is based on extensive lexical material covering the whole Saami language area. The verbs belonging to each derivational type have been gathered from the material, and their likely base words or derivational correlates have been identified. A key objective of the investigation is to determine how the derivational types can be divided into subtypes based on the semantics on the one hand and the morphotaxis on the other, that is, what kind of bases the derivational suffixes attach to and what kind of morphophonological alternations they trigger in the base and at the border of the base and the suffix. A further objective is to determine the frequencies of each derivational type and subtype in the data from different Saami languages and pinpoint the areal distributions of single derivatives. The quantitative data on type frequencies should be taken as indicative, since the base material varies greatly from one Saami language to another in terms of both quantity and quality. The dissertation consists of five original publications and a concluding chapter. The first two publications examine inchoative derivatives, in other words, derivatives denoting the beginning of the action indicated by the base verb. For the most widely used Saami inchoative suffix *-koatē- (North Saami -goahtit) and its longer variant *-(č/š)koatē- (North Saami -šgoahtit), the connections to Veps and Mordvin inchoative suffixes suggested in previous scholarship are shown to be unlikely, and it is argued that the *-koatē- suffix instead has its origin in the lexical verb *poatē- (North Saami boahtit ‘to come’). The initial consonant č/š in the longer suffix variant, then, is shown to descend from the frequentative suffix *-(e̮)kče̮-, which still occurs as an independent inchoative suffix -ahtja- ~ -áhtja- in the western Saami languages. Several other Saami derivational suffixes with an inchoative function also have a more original function expressing frequentative or momentative actionality or, in other cases, a passive-automative or translative function. The last three publications investigate the various derivational types that have an -š- suffix in North Saami or other Saami languages. The frequentative derivatives in *-(e̮)kče̮- : *-(e̮)hče̮- (e.g. North Saami váccašit ‘to walk slowly or to and fro’) are known to be of the same Uralic descent as Finnish -(e)ksi-, for instance. A new finding is that the *-(e̮)hče̮- suffix, which previously has been presented to only attach to *ē-stems (North Saami i-stems), also widely attaches to *e̮- and *ō-stems in Kildin and Ter Saami, marginally also in some other Saami varieties. The reconstruction of the censive type, as in North Saami guhkášit ‘to consider (too) long’, to the Proto-Saami *-kše̮- suffix is corroborated by such already rare or obsolete quadrisyllabic derivatives as Inari Saami sevŋâdšukšâđ ‘to consider too dark’ and North Saami garasšakšit ‘to criticize as too hard’. The derivational type appears to be a borrowing from the Finnic (Finnish) kummeksua ‘to consider odd’, halveksia ‘to despise’ censive type. A considerably younger borrowed type (postdating Proto-Saami) comprises such rather narrowly distributed verbs that have a suffix of the type *-e̮šše̮- or *-āšše̮- and still mostly represent fully transparent loans such as dárbbašit (‘to need’, cf. Finnish tarvitse- id.) and ánssášit (‘to earn, to deserve’, cf. Finnish ansaitse- id.), which have a suffix adapted from the *-(a)icce- suffix of their Finnic originals, with the support of the existing Saami verbal suffix *-še̮. The *-še̮- suffix, for its part, has developed several distinctive subtypes, of which the *-uše̮- type contains essive derivatives in particular, such as North Saami jalˈlošit ‘to play the fool’, and the *-āše̮- type appears to have been an established type already in Proto-Saami, producing such continuative-essive posture verbs as South Saami vealasjidh, North Saami vealˈlát ‘to lie’ and verbs denoting the appearance of the subject, such as South Saami vealkasjidh, North Saami vielgát ‘to appear, shine white’. The derivative suffixes *-uše̮- and *-e̮še̮- nevertheless have a multitude of functions, and especially in South Saami they also form deverbal (frequentative) verbs. It is proposed in the dissertation that the *-(V)še̮- type might originally be primarily deverbal and, as a Proto-Saami type, may have a loan origin in the Proto-Finnic frequentative verb type represented by the modern Finnish continuative verbs värise- ‘to tremble’, helise- ‘to jingle’.Väitöstutkimuksessa kartoitetaan eräiden verbijohdostyyppien esiintymistä ja vaihtelua saamelaiskielissä ja arvioidaan tämän pohjalta tyyppien historiallisia taustoja. Tutkimus pohjautuu koko saamen kielialueen kattavaan laajaan sanakirja-aineistoon. Keskeisiä selvitettäviä seikkoja on ensiksikin, millaisiin alatyyppeihin johdostyypit jakautuvat toisaalta merkityssuhteidensa ja toisaalta sen suhteen, millaisiin kantasanoihin johtimet liittyvät ja millaisia muotovaihteluja ne kannassa ja kannan ja johtimen rajalla aiheuttavat. Toisekseen selvitetään kuinka paljon kunkin johdostyypin ja alatyypin verbejä esiintyy eri saamelaiskielten aineistoissa ja millaisia yksittäisten johdosverbien levikit kielialueella ovat. Osatutkimuksissa käsiteltävät johdostyypit käsittävät kaikki inkoatiiviset eli alkamista ilmaisevat johdostyypit, joita yleisimmän -(š)goahti-inkoatiivin lisäksi löytyy saamelaiskielistä huomattava joukko. Näiden lisäksi tutkitaan erilaisia š-aineksisen johtimen sisältäviä tyyppejä, joihin kuuluvat frekventatiivijohdokset kuten pohjoissaamen váccašit ’kuljeksia’, sensiivi- eli suhtautumisjohdokset kuten pohjoissaamen guhkášit ’pitää liian pitkänä’, essiiviset johdokset kuten pohjoissaamen jallošit ’hullutella’ ja asentoverbit kuten eteläsaamen vealasjidh, pohjoissaamen veallát ’maata’. Useampikin verbityyppi vaikuttaa syntyneen itämerensuomalaisten lainakontaktien vaikutuksesta, vaikka pääosin johdostyypeissä ilmenevät saamen vanhojen perintöainesten omapohjaiset kehitykset. Kuokkalan väitöskirja on ensimmäinen koko saamen kielialueen kattavasta aineistosta tehty sananjohtoa käsittelevä tutkimuskokonaisuus. Tällaisena se tarkentaa käsitystämme paitsi saamen johdostyyppien historiasta, myös kielissä yleensä esiintyvistä sananjohdon kehitystendensseistä sekä saamelaiskielten suhteista toisiinsa ja kaukaisempiin sukukieliinsä.application/pdffinJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.suomalais-ugrilainen kielentutkimusURN:ISBN:978-951-51-9979-9Doctoral dissertation (article-based)