Kopomaa, Timo2014-12-192014-12-192010978-951-698-219-2http://hdl.handle.net/10138/152369Kerrostalojen väestönsuojat ovat kollektiivihyödyke, joiden normaalikäyttö poikkeaa siitä, mihin ne tosiasiallisesti on suunniteltu. Tyypillisesti suojat toimivat asukkaiden omina arkisina varastokomeroina tai tavaran säilytyspaikkoina. Hyötykäytössä tiloista löytyy esimerkiksi ulkoiluvälineitä, pihatyökaluja, väestönsuojavälineistöä, mutta myös rojuksi luokiteltua tavaraa. Suojahuoneet ovat paikoin toimineet harraste- ja kokoontumistiloina. Aina talokohtaiset suojat sijoittuvat lähelle asukastaan. Ne ovat kerrostalossa usein asukkaiden laajin yhteinen sisätila. Kerrostaloasukkaiden suojaamisella on oma väestönsuojelullinen historiansa ja perinteensä, joka lähtee ilmavaarasta ja siihen varautumisesta. Taustalla ovat ilmahyökkäyksistä saadut kokemukset tiiviiltä kaupunkikeskustan alueelta. Suojautumisen malli siirrettiin kehitettynä ja standardisoituna kaupungin ulkopuoliselle lähiövyöhykkeelle. Suojat viestittävät, että kansakunta ja sen asukkaat ovat varautuneet ulkopuolisten mahdollisen ei-toivotun tunkeutumisen varalle. Lähiöiden kilpailukyvyn parantamisen kannalta on tärkeää, että alueet koetaan viihtyisiksi ja turvallisiksi, myös kuvitteellisissa poikkeusoloissa. Tänä päivänä huoli turvallisuudesta ja moderni valvontateknologia kiinnittävät naapurustojen huomion usein yksin kontrollin lisäämiseen. Lähiökaupunginosa kulmakuntineen voi muodostaa oman suojautumisen yksikkönsä myös poikkeusoloissa. Tässä rajauksessa luonnollisesti syntyneillä sosiaalisilla verkostoilla ja asukastoiminnalla olisi merkittävä roolinsa. Suojautumisen tilat ovat hiljaisesti läsnä ja ilmentävät samalla suurvaaran mahdollisuutta, sitä, mitä tulee pelätä. Talokohtainen väestönsuojelu varautumisena ja taloudellisia panostuksia edellyttävänä kehittämishankkeena on jäänyt useimmissa taloyhtiöissä sivurooliin. Suhtautuminen ylipäätään väestönsuojiin on ollut pitkälti passiivista ja keskustelematonta. Julkisissa puheenvuoroissa on viime vuosina kuitenkin ollut esillä kaksi vastakkaista näkemystä: toisaalta on pohdittu kriittisesti väestönsuojien tarpeellisuutta, toisaalta on edellytetty niiden kunnostusta ja varustelun ajanmukaisuutta. Tiloilla on perinteisesti ollut kaksoisfunktio, ne ovat toimineet sekä varastona että potentiaalisena suojana. Yhteiskunnan kannalta kiinnostus on painottunut suojien rooliin onnettomuuksien vaikutusten vähentämisessä. Asumismuoto määrittelee suojan tarvetta. Näin lähiöasukasryhmien keskuudessa asukkaat ovat keskenään eri asemassa, mitä tulee heidän mahdollisuuksiinsa hakeutua suojaan poikkeusoloissa. Pientaloissa asukkaat vastaavat itse suojatoimista. Esimerkiksi omakotiasukkailta ei rakentamismääräyksissä ole edellytetty talokohtaisia suojia. Yritteliäällä kekseliäisyydellä ja jatkosuunnittelulla väestönsuojat olisi mahdollista tulkita eräänlaiseksi lähiön loftiksi, viimeistelemättömäksi, mutta joustavasti käyttöön otettavaksi asumisen yhteiseksi laajentumatilaksi. Jos ja kun talokohtaisia suojia suunnitellaan, tulisi antaa ohjeistusta niiden rauhanaikaisesta hyödyntämisestä. Kerrostalon suojelujohtajalla voisi olla merkittävä tehtävä tilojen normaaliolojen aikaisen käytön kehittämisessä. Suojan normaali arkikäyttö voidaan liittää yhdeksi selvitettäväksi kysymykseksi korjausremonttien yhteydessä. Aiempaa viihtyisämmiksi sisustetut suojat voivat tarjota urbaanin kyläytymisen ajatusten mukaisesti mahdollisuuksien tilan: siellä voisi olla kulttuuri-, taideharrastustoimintaa ja tilat voisivat olla esimerkiksi kirjoittamisen tai hiljentymisen paikka. Suoja nimettynä yhteistilana voi toimia talokohtaisesti "osallisuustilana", "leppoistamisen huoneena", "kulttuurihautomona" tai "säilönä". Neljään lähiöiden kehittämisstrategiaan, uusasumalähiö, retrolähiö, leppoistettu lähiö ja puolustettu lähiövyöhyke, voidaan kuhunkin liittää omanlaisensa näkemys väestönsuojien käytöstä, kunnossapidosta ja varustelusta.24application/pdffinväestönsuojeluväestönsuojatlähiöttalosuojeluKirjafulltext