Palomäki, Vilma2025-10-072025-10-072025-10-07http://hdl.handle.net/10138/602089As species expand their ranges, they must often cope with new environmental conditions, which can be facilitated by behavioural flexibility. Nest-building behaviour is an essential component of avian reproduction but has only recently been recognised as a flexible and adaptive trait. In almost all previous literature, the Common Reed Warbler (Acrocephalus scirpaceus) is reported to build nests from a variety of plant materials. However, based on our observations, Reed Warblers often incorporate animal fur into their nests in Finland, an area that the species began nesting in recently after a rapid northward range expansion. In this study, I examined whether this novel nest-building behaviour allows the species to cope with the marginal temperature conditions at its range edge. By monitoring nest building decisions and resulting temperature fluctuations within nests, I addressed three research questions: 1) does fur-use vary across the nesting season, 2) does fur-use improve the stability of in-nest temperatures, and 3) does fur-use increase relative fitness? Data was collected from 80 nests found across 26 sites along the southern coast of Finland. Ambient and in-nest temperatures were measured using temperature loggers, fur-amount was categorically assessed from photographs, and fitness was measured from fledging success. A fur supplementation experiment was conducted to test if patterns in fur-use are more likely to be driven by seasonal variation in material availability or active behavioural choices. The results showed that fur-use was highest in the early nesting season and declined as it progressed, which aligns with the typical seasonal increase in environmental temperatures. Fur supplementation had no effect on fur-use, indicating that this is the result of an active behavioural choice. Nests with the most fur exhibited significantly more stable internal temperatures, but no significant relationship was found between fur-use and relative fitness. These findings support the hypothesis that fur-use may mitigate the effects of a colder climate and indicate that Reed Warblers flexibly adjust their material choices depending on the prevailing ambient temperatures. Further research on the trait’s large-scale patterns, adaptive benefits, and plasticity is needed to determine whether it facilitated the species’ range expansion. This study contributes to our understanding of how behavioural flexibility and the plasticity of extended phenotypes can influence species persistence in changing environments.Lajien laajentaessa levinneisyysalueitaan, niiden on usein sopeuduttava uusiin ympäristöolosuhteisiin, minkä joustava käyttäytyminen voi mahdollistaa. Pesän rakentamisella on keskeinen osa lintujen lisääntymisessä, mutta sen on vasta hiljattain havaittu olevan joustava ja adaptiivinen käyttäytymispiirre. Aiemmassa kirjallisuudessa rytikerttusen (Acrocephalus scirpaceus) kuvaillaan rakentavan pesänsä lähes yksinomaan erilaisista kasvimateriaaleista. Tästä huolimatta, havaintojemme mukaan rytikerttuset käyttävät usein eläinperäistä karvaa pesänrakennusmateriaalina Suomessa, missä laji on alkanut pesimään vasta hiljattain nopean levittäytymisen seurauksena. Tutkielmassani selvitin, auttaako tämä uudenlainen pesänrakennuskäyttäytyminen lajia sietämään sen levinneisyysalueen pohjoisreunalla vallitsevia haastavia lämpötilaolosuhteita. Tarkastelemalla pesänrakentamisvalintoja ja niiden vaikutusta pesänsisäisiin lämpötilavaihteluihin pyrin vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) vaihteleeko eläinperäisen karvan käyttö pesimäkauden aikana, 2) lisääkö karvan käyttäminen pesänsisäisen lämpötilan vakautta, ja 3) vaikuttaako karvan käyttäminen pesämateriaalina yksilöiden suhteelliseen kelpoisuuteen? Aineisto kerättiin Suomen etelärannikolta ja kattaa 80 pesää 26:lta tutkimusalueelta. Pesänsisäistä ja -ulkoista lämpötilaa mitattiin lämpötilaloggereilla, karvan määrästä tehtiin kategoriset arviot valokuvien perusteella ja suhteellinen kelpoisuus laskettiin lentopoikasten määrän avulla. Pesämateriaalin täydennyskokeella pyrittiin selvittämään, onko kauden aikainen vaihtelu karvan hyödyntämisessä todennäköisemmin seurausta muutoksista materiaalin saatavuudessa vai yksilöiden aktiivisista valinnoista. Tulokset osoittivat, että karvankäyttö oli korkeimmillaan pesimäkauden alussa ja väheni sen loppua kohden, mahdollisesti seuraten ympäristön lämpötilan tyypillistä nousua. Karvan saatavuuden lisääminen kokeellisesti ei vaikuttanut sen käyttöön, viitaten siihen, että pesämateriaalien käyttö on seurausta lintujen aktiivisista valinnoista. Pesissä, joissa oli eniten karvaa, oli merkitsevästi vakaammat sisäiset lämpötilat verrattuna vähän karvaa sisältäviin pesiin, mutta karvankäytön ja suhteellisen kelpoisuuden väliltä ei löytynyt merkitsevää yhteyttä. Nämä tulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan karvan käyttäminen pesämateriaalina voi lieventää kylmän ilmaston vaikutuksia, ja osoittavat rytikerttusten kykenevän säätelemään materiaalivalintojaan vallitsevien ympäristöolosuhteiden mukaan. Jotta voitaisiin selvittää, mahdollistiko ominaisuus lajin levittäytymisen pohjoisemmaksi, tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta sen yleisyydestä levinneisyysalueen laajuisesti, adaptiivisista hyödyistä sekä plastisuudesta. Tämä tutkimus lisää ymmärrystämme siitä, miten käyttäytymisen joustavuus ja laajennettujen fenotyyppien plastisuus voivat vaikuttaa lajien sopeutumiseen ympäristöjen muuttuessa.engCC BY-NC-ND 4.0Behavioural ecologyAcrocephalus scirpaceusExtended phenotypePasseriformesRange expansionBehavioural flexibilityNest-buildingLaajennettu fenotyyppiVarpuslinnutLevittäytyminenKäyttäytymisen joustavuusPesänrakennusKäyttäytymisekologiaURN:NBN:fi:hulib-202510074138pro gradu -tutkielmaEkologia ja evoluutiobiologiaEcology and evolutionary biologyEkologi och evolutionsbiologiEkologian ja evoluutiobiologian maisteriohjelmaMaster's Programme in Ecology and Evolutionary BiologyMagisterprogrammet i ekologi och evolutionsbiologi