http://hdl.handle.net/10138/18067 2017-07-02T11:00:51Z http://hdl.handle.net/10138/195063 “People who don’t live what we live, don’t understand” : Youths’ experiences of hypermobility Benjamin, Saija This qualitative PhD study examines the lived experiences of eight young individuals who moved from one country to another several times during their childhood because of their parents’ profession, hence the term hypermobility in the title. As international, work-based mobility is increasing, it is of critical importance to observe how it affects childhood in general and how the children experience it in particular. The various socio-emotional aspects related to children’s hypermobility – often overlooked in discourses surrounding internationalization – are examined. This interdisciplinary study is situated in the field of intercultural education and guided by the following research question: How do children relocating with their families experience hypermobility? The data were gathered in Prague in 2013 with one-to-one semi-structured interviews that were conducted in English with eight youths (13 to 17 years old) who had moved internationally several times during their childhood and who had a “mixed” parental heritage. The interviews were complemented with self-chosen photographs and a life-grid. Interpretative Phenomenological Analysis (IPA, Smith, Flowers & Larkin 2009) was used as the methodological and analytical framework for the study. Four master themes emerged from the analysis as the predominant topics regarding the informants’ experiences of hypermobility. The themes disclose 1) the pervasive feelings of ephemerality and uncertainty outlining the youths’ everyday lives and relationships, 2) the different strategies the youths’ deploy to cope with the psychological strain related to the major life changes, 3) the ways the youths resort to multivoiced biographical narratives as a way to understand and describe the self, and 4) the feelings of connectedness that are grounded in self-created imageries, personal memories and (trans-generational) family narratives. In addition to the master themes, the role of international schools is discussed as significant in the youths’ identity and worldview development and as an environment where the youths’ complex life trajectories are normalized and validated. The rising calls for closed borders and nationalism necessitate increasing awareness of the diverse ways of being and belonging in societies and communities. Although based on a small sample of informants, this study opens a window for examining one way of inhabiting this world through the experiences of young mobile individuals. The findings enhance the current understanding of what it is like to grow up in the midst of international relocations in a world predominantly defined by sedentary norms and majority. The study’s conclusions should also prove to be particularly valuable to parents who consider or pursue an international career and for educators who work in schools with a high student turnover. Keywords: youth, third culture kids, international mobility, expatriates, international education; Tässä laadullisessa väitöstutkimuksessa tarkastellaan kahdeksan nuoren omakohtaisia kokemuksia siitä, millaista on lapsuus, kun perhe muuttaa useamman kerran maasta toiseen vanhempien työn vuoksi. Koska kansainvälinen työperäinen liikkuvuus on kasvussa, on kriittisen tärkeää selvittää, millaisia vaikutuksia sillä on lapsuuteen, ja erityisesti kuinka lapset itse kokevat toistuvan muuttamisen. Tutkimuksen tavoitteena on syventää ja laajentaa ymmärrystä lasten muuttamiseen liittyvistä sosioemotionaalisista näkökohdista, joita on toistaiseksi tutkittu suhteellisen vähän ja jotka jäävät usein muiden kansainvälistymiseen liittyvien ulottuvuuksien varjoon. Tämä monitieteinen väitöstutkimus sijoittuu monikulttuurisen kasvatuksen kentälle ja sen päätutkimuskysymys selvittää kuinka vanhempiensa mukana muuttavat lapset kokevat toistuvan kansainvälisen muuttamisen. Tutkimusjoukkoon valittiin 13-17–vuotiaita nuoria, jotka ovat muuttaneet valtioidenvälisesti useamman kerran lapsuutensa aikana ja joilla on vanhempiensa kansallisuuksien perusteella “kansainvälinen” perhe. Tutkimusaineisto kerättiin Prahassa vuonna 2013 englanninkielisten teemahaastattelujen avulla, joita täydensivät nuorten itse valitsemat valokuvat sekä life-grid–taulukko. Aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA Smith, Flowers & Larkin 2009) avulla. Analyysissa tutkittavien tulkinnat jaettiin neljän pääteeman alle, jotka tarkastelevat 1) nuorten arkielämää värittäviä väliaikaisuuden ja epävarmuuden tunteita, 2) selviytymisstrategioita, joiden avulla nuoret jälleenrakentavat arkielämänsä ja sosiaalisen verkostonsa aina uudelleen, 3) nuorten omakuvaa, joka näyttäytyy moniäänisenä narratiivina, johon kytkeytyvät kaikki elämänpolun vaiheet sekä 4) nuorten kuulumisentunteita, jotka rakentuvat luotujen mielikuvien, muistojen ja suvussa kulkevien tarinoiden varaan. Pääteemojen lisäksi pohditaan myös kansainvälisten koulujen merkittävää roolia nuorten identiteetin ja maailmankuvan kehittymisessä sekä paikkoina, joissa heidän monisyiset elämänpolkunsa koetaan normaaleiksi. Voimistuvan nationalismin ja sulkeutuvien valtionrajojen aikakaudella on tärkeää kiinnittää huomio erilaisiin tapoihin olla, elää ja kuulua yhteiskuntiin ja yhteisöihin. Vaikka tutkimuksen otanta on pieni, se avaa ikkunan toisenlaisen arkielämän tarkasteluun liikkuvien nuorten omakohtaisten kokemusten kautta. Tutkimuksen tulokset laajentavat ymmärrystä siihen, millaista on elää jatkuvassa kansainvälisessä liikkeessä maailmassa, jossa globalisoitumisesta huolimatta yksilö edelleen pitkälti määritellään kansalaisuuteen ja pysyvyyteen nojaavien normien perusteella. Tutkimustulokset voivat olla arvokkaita myös vanhemmille, jotka luovat kansainvälistä uraa tai harkitsevat sellaista, sekä kasvattajille, jotka työskentelevät kouluissa, joissa oppilaskanta on liikkuvaa. Avainsanat: nuoriso, kolmannen kulttuurin lapset, kansainvälinen liikkuvuus, ekspatriaatit, kansainvälinen kasvatus 2017-08-15T00:00:00Z http://hdl.handle.net/10138/187058 Characteristics and Development of Students' Mathematical Identities : The Case of a Tanzanian Classroom Kilasi, Doward Students’ mathematical identity, referring to students’ context-based narratives about their mathematical self-perceptions, has recently received researchers’ increased attention in mathematics education because, as a construct, it offers a broader socially engaging perspective for analysing the role of these perceptions and socio-cultural factors that shape them. While previous studies have mostly examined students in ‘Western’ schools who do not vary greatly in their mathematical and socio-economic backgrounds compared to students in Tanzanian schools, this study focused on a Tanzanian mathematics classroom whose students varied greatly in these backgrounds. The study applied socio-cultural and socio-psychological perspectives to examine the features and development of these students’ mathematical identity. An ethnographic approach was used to collect and analyse data on the students’ mathematical identity and conditions affecting its development at home, in school, and in the classroom. Students’ narratives provided insights into context-specific features of mathematical identity and patterns of identity development. Also, observations of the school and mathematics classroom, review of official documents, and open-ended questionnaires generated data for contextualising students’ identity narratives.Data analysis resulted in multiple mathematical identities. While positive identities of Innate ability, Persistent effort, and Image-maintenance characterised students’ engagement in mathematical activities, the negative mathematical identity of Oppositional identity was accompanied by the students’ tendency to refrain from these activities. The study further showed that each type of mathematical identity had a distinct pattern of mathematical experiences. Overall, positive mathematical identities were associated with more supportive previous mathematical experiences compared to the negative identity. Contextual factors such as teachers and parents positively or negatively shaped these experiences. The study suggests that teaching strategies that enable students to exercise their agency may not be enough to promote students’ mathematical identities. It is also important to understand how students have experienced mathematics and how they perceive their future relationship with mathematics, and support them accordingly. ________________________________________ Keywords: mathematical identity, positive mathematical identity, negative mathematical identity, mathematical experiencing, contextual factors; Tämä tutkimus käsittelee oppilaiden matemaattista identiteettiä, jolla tarkoitetaan oppilaiden kertomuksellisia havaintoja itsestä suhteessa matematiikkaan. Matemaattista identiteettiä käsitellään tutkimuksessa sosiokulttuurisista ja sosiaalipsykologisista näkökulmista käsin. Käsitettä käytetään työssä analyyttisenä välineenä, jonka avulla oppilaiden havaintoja itsestä matematiikan oppijana sekä näiden merkitystä matematiikan oppimisessa tarkastellaan suhteessa sosiokulttuurisiin tekijöihin. Toisin kuin aiemmat matemaattisen identiteetin tutkimukset tämä tutkimus kohdistui tansanialaisen luokan oppilaisiin, joiden matemaattiset ja sosio-ekonomiset taustat vaihtelivat suuresti. Tutkimuksessa tarkasteltiin matemaattisen identiteetin tyyppejä sekä niiden kehittymistä kodin, koulun ja luokan konteksteissa käyttäen sosiokulttuurisia ja sosiaalipsykologisia näkökulmia. Tutkimusaineiston hankinnassa ja analysoinnissa käytettiin tulkinnallista etnografista lähestymistapaa. Oppilaiden narratiivien lisäksi tutkimusaineisto pohjautui koulun ja luokan havainnointiin, virallisiin dokumentteihin sekä opettajien haastatteluihin ja kyselyihin. Tutkimustuloksina saatiin useita erilaisia matemaattisia identiteettejä. Kyvykkyyden, Sinnikkään työskentelyn ja Minäkuvan säilyttämisen positiiviset identiteetit kuvastivat oppilaiden sitoutumista matematiikan oppimiseen, kun taas negatiivinen matematiikan identiteetti, Vastustava identiteetti, yhdistyi pyrkimykseen päästä eroon matematiikasta. Tutkimus osoitti, että jokaisella identiteettityypillä oli toisista poikkeava matematiikan kokemustausta. Positiiviset identiteetit yhdistyivät negatiivista identiteettiä useammin aikaisempiin kannustaviin matematiikan kokemuksiin. Opettajat ja vanhemmat osana oppimiskontekstia vaikuttivat näihin kokemuksiin joko positiivisesti tai negatiivisesti. Tämän tutkimuksen tulokset näyttävät, että opetustavat jotka tukevat omaehtoista oppimista eivät välttämättä riitä edistämään matemaattisen identiteetin rakentumista. Matematiikan opiskelun ja matemaattisen identiteetin rakentumisen tukemiseksi on ymmärrettävä myös oppilaiden aiempia matematiikan kokemuksia sekä heidän käsityksiä tarpeista opiskella matematiikkaa jatkossa. ________________________________________ Avainsanat: matemaattinen identiteetti, positiivinen matemaattinen identiteetti, negatiivinen matemaattinen identiteetti, matematiikan kokeminen, kontekstitekijät 2017-06-06T00:00:00Z http://hdl.handle.net/10138/186574 Näkymätöntä näkyväksi : Ujon oppilaan kohtaaminen yläkoulussa Kukkoaho, Silja FROM INVISIBLE TO VISIBLE - ENCOUNTERING SHY STUDENTS IN THE CONTEXT OF SECONDARY SCHOOL The pedagogical work of a teacher in an upper comprehensive school contains diverse elements, such as educating the students, evaluating their performances, and teaching subject-related matters.All students must be treated and evaluated in an equal and conscientious manner.In some cases, a few of the students may turn out to be invisible,especially the shy ones.That might occur if the learning group is large or challenging.The aim of this research is to explore shyness as it is reflected through both students’ and teachers’ personal experiences, to better understand shyness as a phenomenon in the school context.The increased awareness of shyness and its interaction in the classroom can strengthen the skills to encounter both shy and variously dissimilar students with multiple pedagogical procedures.If the awareness of shyness has come to a teacher’s attention, she or he could also contribute to the students’ reciprocal dignity in diversities. This research is a qualitative case study and its approach is narrative.The data was collected at two comprehensive schools in Southern Finland and among several informant groups including subject teachers and students from the 9th grade.The methods used are narrative focus-group interviews for subject teachers and empathy based writing assignments for the 9th graders.As a result of the narrative focus-group interview, two main aspects were extracted. Firstly, the phenomenon of shyness in subject teachers’ experiences appeared as otherness in the social behavior of a shy student and as a lack of him/her being encountered by others, and by teaching arrangements.Secondly, the school community appeared to be either a promoting or wounding environment for the shy student over time. The next phase of this study presented the ethical nature of caring for and about students.It explored the data of the teacher’s focus group interviews anew for finding pedagogical acts and procedures, the purpose of which the teachers had employed it.The aim was to promote the shy students in order to reach the curriculum targets in certain circumstances.The promoting acts of the teachers were: reading body language, treating the student tactfully and sensitively, protecting them from harm or shameful situations,and operating against the school norms. The third phase of this study focused on clarifying what interaction,as a shy student or with a shy one,in the home-economics classroom is like.The outcomes proved the new social situation to be intimidating for the shy students in a new group.They also described their social behavior as being distinct in that position.The aforementioned aroused diversity between the students or,alternatively,was defused.Absent dialogue inhering in shyness was considered unpleasant and as hindering the fluent teamwork.If the shy student positioned the others as having unpredictable behavior,or was not encountered by others, she/he turned out to feel loneliness and unhappiness afterwards. The group mates also felt frustration and were displeased.On the contrary, if the shy one was encountered in an emphatic manner and, as a result, participated in teamwork, despite being highly tense,the otherness was displaced with cooperation. The results suggest that schools should routinely maintain a conversation of the questions and challenges confronted by teachers as well as the ethical grounds and values of pedagogical work.Also knowledge of temperament is proposed to be increased for pre- and in-service teacher training. Furthermore,improving the skills of the students in interaction is also in focus now when the National Curriculum presumes the agency of students not merely in home economics, but in all school subjects and activities. KEY WORDS:shyness,pedagogical encountering,interaction of students,pedagogical acts,narrative focus group interview, empathy based method,home economics; KOHTAAMISTAVALLA ON VAIKUTUSTA YLÄKOULUOPPILAAN UJOUTEEN Koulun kiireisessä arjessa ujo oppilas saattaa saada toisia oppilaita vähemmän huomiota ja ohjausta opettajalta. Tutkimukseen osallistuneet yläkoulun opettajat kuvailivat ujon oppilaan olevan erilainen olemukseltaan ja vuorovaikutussuhteiltaan kuin muut oppilaat.Toiset oppilaat voivat vierastaa ujoa tämän hiljaisuuden ja vetäytyvyyden takia.Kielteiset kokemukset muista muuttivat ujon aikaisempaa vetäytyvämmäksi toisia kohtaan.Myönteiset kokemukset toisista ja turvallisesta ympäristöstä lisäsivät ujon kontaktinottoa muihin oppilaisiin. Tutkimukseen osallistuneiden opettajien taitavaan ujon oppilaan kohtaamiseen liittyi voimakas eettinen näkökulma. Ujoa autettiin kiusallisissa tilanteissa suhtautumalla häneen sensitiivisesti.Ujon näkökulmasta kirjoittaneet oppilaat kertoivat voimakkaasta pelosta uudessa tilanteessa. Oppilaiden välinen vieraus,ujon puhumattomuus ja vetäytyvyys työskentelytilanteessa rakensivat toiseutta oppilaiden välille.Jos ei-ujot oppilaat kohtasivat ujon empaattisesti tai jos ujo voitti ujoutensa, työskentely rakensi keskinäistä hyväksyntää, hyvää ilmapiiriä ja jopa ystävyyttä. Ujouden ymmärtäminen lisää tasa-arvoa oppilaiden välillä ja opettajan taitoa kohdata erilainen oppija erilaisin pedagogisin teoin ja toimintavoin.Tieto ujoudesta voi kehittää myös opettajan kykyä ohjata toisia oppilaita erilaisuutta salliviksi ja tukea opiskelua sekä kouluhyvinvointia. Tutkimus on laadullista tapaustutkimusta, ja se toteutettiin yläkoulussa.Aineisto kerättiin aineenopettajia ryhmähaastattelemalla ja oppilailta eläytymiskertomuksia kirjoituttamalla.Lähestymistapa aineiston keruussa ja analyysissä oli narratiivinen.Ryhmähaastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. AVAINSANAT: ujous,välittävä kohtaaminen, oppilaiden vuorovaikutus, pedagogiset teot, narratiivinen ryhmähaastattelu, eläytymismenetelmä, kotitalousopetus; HÖGSTADIEELEVENS BLYGSEL PÅVERKAS AV BEMÖTANDET I den hektiska skolvardagen kan en blyg elev få mindre uppmärksamhet och handledning av läraren än andra elever. Enligt de högstadielärare som deltog i undersökningen är en blyg elev annorlunda till sitt väsen och i sin interaktion jämfört med andra elever. De andra eleverna kan känna sig främmande för en blyg elev som är tystlåten och inåtvänd. Negativa erfarenheter av andra gjorde den blyga mer tillbakadragen än tidigare gentemot andra. Positiva erfarenheter av andra och av en trygg miljö gjorde den blyga mer benägen att ta kontakt med andra. För de lärare som deltog i undersökningen var ett skickligt bemötande av en blyg elev förknippat med en tydlig etisk aspekt. I plågsamma situationer hjälpte man den blyga genom ett sensitivt förhållningssätt. De elever som skrev utifrån en blyg elevs synvinkel vittnade om en stark rädsla i nya situationer. När eleverna i en arbetssituation var främmande för varandra, var den blyga tystlåten och tillbakadragen. Då uppstod utanförskap eleverna emellan. Samarbetet fungerade om de icke-blyga bemötte den blyga empatiskt eller om den blyga deltog. Arbetssituationen lade då grunden för en inbördes acceptans, skapade en god atmosfär och utmynnade till och med i vänskap. Förståelse för blygsel ger ökad jämlikhet eleverna emellan och förbättrar lärarens förmåga att bemöta en annorlunda elev med hjälp av särskilda pedagogiska handlingar och tillvägagångssätt. Dessa kan också utveckla lärarens förmåga att handleda de andra eleverna till tolerans inför det som är annorlunda, stöda lärandet och välmågan i skolan. Undersökningen är en kvalitativ fallstudie i högstadiet. Materialet insamlades genom gruppintervjuer av ämneslärare och inlevelseberättelser av elever. Greppet vid både insamlandet och analysen av materialet var narrativt. Materialet från gruppintervjun analyserades med hjälp av innehållsanalys. NYCKELORD: blygsel, hänsynsfullt bemötande, elevinteraktion, pedagogiska handlingar, narrativ gruppintervju, inlevelsemetod, undervisning i hushållslära 2017-06-06T00:00:00Z http://hdl.handle.net/10138/185902 Learning clinical reasoning through game-based simulation : Design principles for simulation games Koivisto, Jaana-Maija The aim of this study was to obtain knowledge about learning clinical reasoning through game-based simulation. This knowledge could be used in developing and embedding new learning methods for clinical reasoning in nursing education. Research has shown that nursing students lack knowledge and skills in detecting and managing changes in patients’ clinical conditions. This is often due to insufficient clinical reasoning, and thus, educational organisations need to more effectively enable the development of clinical reasoning during education. Digitalisation in higher education is increasing, and the use of virtual simulations and, recently, serious games to support professional learning and competence development is growing. The purpose of this research was to generate design principles for simulation games and to design and develop a simulation game for learning clinical reasoning. Furthermore, the purpose was to investigate nursing students learning through gaming. A design-based research methodology was used: iterative cycles of analysis, design, development, testing and refinement were conducted via collaboration among researchers, nurse educators, students, programmers, 3D artist and interface designers in a real-world setting. Mixed research methods were used. The results indicated that games used to provide significant learning experiences for nursing students need to share some of the characteristics of leisure games, especially visual authenticity, immersion, interactivity and feedback systems. In terms of the clinical reasoning process, students improved in their ability to take action and collect information. The findings showed that usability, application of nursing knowledge and exploration are the aspects of a simulation game that have the greatest impact on learning clinical reasoning. It was also revealed that authentic patient-related experiences, feedback and reflection have an indirect effect on learning clinical reasoning. This study provided opportunities to advance our knowledge of nursing students’ learning processes and experiences of learning clinical reasoning through game-based simulation. Its results add to the growing body of literature on game development in the field of nursing education by providing design principles for educational simulation games. The present study confirms previous findings and contributes additional evidence that suggests that game-based simulations are a valuable learning method for healthcare education. However, in order for serious games to add value to healthcare education, the essence of the profession needs to be built into the game, and here the contribution of healthcare professionals is priceless.; Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kliinisen päätöksenteon oppimisesta simulaatiopeliä pelaamalla sekä oppimiseen vaikuttavista tekijöistä. Tuotettua tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia menetelmiä kliinisen päätöksenteon opetukseen. Aikaisempien tutkimusten mukaan sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen päätöksenteon osaamisessa ilmenee puutteita erityisesti potilaan kliinisen tilan huononemisen havaitsemisessa ja ennaltaehkäisyssä. Tämän vuoksi koulutusorganisaatioiden tulee entistä tehokkaammin edistää kliinisen päätöksenteon kehittymistä koulutuksen aikana. Virtuaalisimulaatioiden ja viime aikoina myös hyötypelien käyttö terveysalan koulutuksessa ammatillisen osaamisen vahvistamisessa on lisääntynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli muodostaa design-periaatteet oppimista edistävän simulaatiopelin kehittämiseen sekä suunnitella ja kehittää simulaatiopeli kliinisen päätöksenteon oppimiseen. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimista simulaatiopelillä. Tutkimuksessa toteutettiin design-tutkimuksen lähestymistapaa. Tutkimus toteutettiin sykleissä, joissa simulaatiopelin suunnittelu, kehittäminen, testaaminen ja uudelleen suunnittelu vuorottelivat. Tutkimus toteutettiin tutkijoiden, hoitotyön opettajien ja opiskelijoiden sekä pelinkehittäjien (ohjelmoijat, käyttöliittymäsuunnittelijat ja 3D artisti) yhteistyössä aidoissa ympäristöissä. Tutkimus oli monimenetelmätutkimus. Tulosten mukaan merkittävät oppimiskokemukset edellyttävät, että oppimiseen tarkoitetuissa simulaatiopeleissä on hyödynnettävä viihdepelien ominaisuuksia kuten autenttisuus, immersiivisyys, interaktiivisuus ja palautejärjestelmät. Parhaiten opiskelijat kokivat oppivansa pelaamalla tiedon keräämistä ja hoitotyön toteuttamista. Tulosten mukaan oppimista simulaatiopeliä pelaamalla selittivät käytettävyys, hoitotyön tiedon käyttö sekä tutkiskelemalla oppiminen. Lisäksi oppimiseen vaikuttivat autenttiset potilaskohtaiset kokemukset, palautteen saaminen sekä reflektointi. Tutkimusprosessissa syntyneen tiedon pohjalta muodostettiin design-periaatteet simulaatiopelin kehittämiseen. Tutkimus tuotti tietoa simulaatiopelejä pelaavien sairaanhoitajaopiskelijoiden oppimisprosesseista sekä oppimiskokemuksista. Lisäksi tutkimus osoitti, että terveysalan ammattilaisten osallistuminen pelinkehitykseen on korvaamatonta, jotta ammatin syvin olemus saadaan rakennetua sisään pelimekaniikkaan. Tutkimus tuotti tietoa oppimista tukevien pelien kehittämisestä, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä pelejä terveysalan koulutukseen sekä myös muille ammatillisen koulutuksen alueille. 2017-05-31T00:00:00Z