http://hdl.handle.net/10138/18068 2017-07-09T03:17:36Z http://hdl.handle.net/10138/198017 Psychosocial work characteristics, recovery, and health-related outcomes in teaching Gluschkoff, Kia Occupational stress in teaching concerns not only teachers; it also impacts on wider social contexts. It may negatively affect teachers’ health, but also indirectly influence students’ health and their academic achievements. Yet, despite the challenges teacher stress and health problems pose for society, little research has examined and compared the relevance of different psychosocial work characteristics in predicting poor teacher health, or explored mechanisms that explain or moderate these associations in the teaching profession. This thesis examined the associations between different psychosocial work characteristics and health-related outcomes among Finnish teachers, as well as the potential explanatory (i.e., mediating) and moderating mechanisms for these associations. The data were gathered via self-report questionnaires and included a cross-sectional sample of primary school teachers from the Helsinki metropolitan area of Finland and a longitudinal sample of teachers in primary or secondary education from the prospective Finnish Public Sector study. Psychosocial work characteristics involved job strain, effort-reward imbalance, organizational injustice, and teacher-targeted violence. The health-related outcomes potentially associated with psychosocial work characteristics included depressive symptoms, burnout, and sleep problems. In addition, the extent to which different aspects of recovery explained the associations and the moderating role of organizational justice were examined. Psychosocial work characteristics in terms of effort-reward imbalance and, to a lesser extent, with regard to job strain, were found to be relevant predictors of poor health in teaching. Effort-reward imbalance was associated with higher levels of burnout and, compared with job strain and organizational injustice, this was the most important predictor of depressive symptoms. Job strain was associated particularly with impaired sleep. Although organizational injustice did not seem to be a major predictor of poor health, high organizational justice represented a valuable resource in the teachers’ psychosocial work environment. Encountering violence at work had the most pronounced effect on sleep among teachers working in relatively unjust conditions, whereas the sleep of those perceiving high organizational justice was not affected by violence. Some of the effects of psychosocial work characteristics on health were mediated through aspects of recovery; namely, through sleep and recovery experiences during leisure time. Non-restorative sleep partially explained both the association of job strain with depressive symptoms and the association of effort-reward imbalance with depressive symptoms and overall burnout score. Furthermore, the association between effort-reward imbalance and burnout was partially mediated through poor relaxation during leisure time. The indirect effects were relatively weak, suggesting that although poor recovery may partly mediate the association between psychosocial work characteristics and health-related outcomes in teaching, it does not play a major role in the process. For teachers in basic education, reducing the demanding aspects of the psychosocial work environment and increasing the rewarding elements, such as the respect and support they receive, may be important in occupational stress prevention. Furthermore, although preventive measures against teacher-targeted violence should be prioritized, resources aimed at promoting organizational justice in schools may also mitigate the adverse consequences of teacher victimization. Although improving teachers’ psychosocial work environment is probably the most important means of supporting their health, interventions that help teachers unwind after working hours and reduce sleep problems may further complement workplace development programs.; Työstressin vaikutukset opetusalalla eivät rajoitu yksinomaan opettajiin vaan ne ulottuvat koskettamaan myös laajempaa ympäristöä. Opettajien työstressin ja terveysongelmien asettamista yhteiskunnallisista haasteista huolimatta verrattain vähän on toistaiseksi tutkittu sitä, mitkä opettajan työn psykososiaaliset tekijät ovat merkittävimmin yhteydessä heikentyneeseen terveyteen ja millaiset tekijät voivat selittää tai muovata tätä yhteyttä opettajan ammatissa. Tämä väitöskirja tarkastelee työssä psykososiaalista kuormitusta aiheuttavia tekijöitä (epätasapaino työn vaatimuksissa ja hallinnassa, ponnisteluiden ja palkkioiden epäsuhta, organisatorinen epäoikeudenmukaisuus ja opettajiin kohdistettu väkivalta) ja niiden yhteyksiä heikentyneeseen terveyteen (masennusoireet, työuupumus ja uniongelmat) suomalaisten opettajien keskuudessa. Lisäksi väitöskirja tarkastelee näitä yhteyksiä selittäviä ja muovaavia tekijöitä, kuten unta ja palautumista. Väitöskirjan aineisto koostuu pääkaupunkiseudun luokanopettajien työhyvinvointitutkimuksen yhteydessä kerätystä poikittaisaineistosta ja valtakunnallisen Kunta10 -tutkimuksen pitkittäisaineistosta. Tutkimukseen osallistuneet opettajat työskentelivät perusopetuksen piirissä. Koettu ponnisteluiden ja palkkioiden epäsuhta oli yhteydessä työuupumukseen ja verrattuna muihin tarkasteltuihin tekijöihin se ennusti merkittävimmin opettajien masennusoireita. Epätasapaino työn vaatimuksissa ja hallinnassa oli yhteydessä erityisesti opettajien uniongelmiin. Organisatorinen epäoikeudenmukaisuus ei tutkimuksen tulosten mukaan ollut merkittävä heikentyneen terveyden riskitekijä opetusalalla, mutta korkea oikeudenmukaisuus osoittautui tärkeäksi resurssiksi opettajien työympäristössä. Epäoikeudenmukaisessa työympäristössä väkivallan kohteeksi joutuminen kasvatti uniongelmien riskiä, kun taas oikeudenmukaisessa työympäristössä vastaavaa kohonnutta uniongelmien riskiä ei esiintynyt. Puutteet unen virkistävyydessä ja vapaa-ajan rentoutumisessa selittivät osittain joitain havaittuja yhteyksiä työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden ja terveyden välillä. Nämä epäsuorat yhteydet olivat kuitenkin kohtalaisen heikkoja. Tämä viittaa siihen, että vaikka puutteellinen palautuminen voi osittain selittää työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden ja heikentyneen terveyden välistä yhteyttä opettajien ammatissa, sillä ei ole merkittävää roolia tässä prosessissa. Perusopetuksessa työskentelevien opettajien työstressin ennaltaehkäisyssä olennaista vaikuttaisi olevan työn vaatimusten vähentäminen ja toisaalta työn palkitsevuuden kasvattaminen esimerkiksi lisäämällä opettajien saamaa tukea ja arvostusta. Vaikka opettajiin kohdistuvan väkivallan torjuminen tulee asettaa etusijalle, organisatorisen oikeudenmukaisuuden varmistaminen kouluissa voi osaltaan lieventää väkivallan haitallisia seurauksia opettajien keskuudessa. Opettajien työympäristön kehittämisen ohella interventiot, jotka edistävät vapaa-ajalla tapahtuvaa rentoutumista ja parantavat unen laatua, voivat olla hyödyksi opettajien terveyden tukemisessa. 2017-08-08T00:00:00Z http://hdl.handle.net/10138/195630 Changes in leisure-time physical activity, functioning, work disability and retirement : a follow-up study among employees Holstila, Ansku Physical inactivity is a significant risk factor for non-communicable diseases. It has also been associated with a decline in functioning and a higher risk of work disability. However, there is limited evidence concerning the causes and consequences of changes in physical activity. Most Finnish adults of working age do not meet the recommendations for health-enhancing physical activity, and people tend to become less physically active as they age. Increasing activity levels among older age groups could enhance functioning and work ability among the ageing population. The aim of this thesis was, first, to examine how changes in physical activity are associated with subsequent health functioning, sickness absence and disability retirement. The physical and mental health functioning and sickness absence attributable to musculoskeletal and mental causes were examined separately. Second, the intention was to investigate how physical activity changes after the transition to statutory retirement and during post-retirement years. The research was part of the Helsinki Health Study being carried out at the Department of Public Health, University of Helsinki. The baseline surveys were conducted in 2000-2002 (N=8,960, response rate 67%) among employees of the City of Helsinki aged 40-60. The employees who responded to the baseline survey were followed up in two later surveys, meanwhile the cohort aged and some of the employees retired. The phase-2 follow-up survey was conducted in 2007 (N=7,332, response rate 83%) and phase 3 in 2012 (N=6,814, response rate 79%). The survey data were linked with register data on sickness absence from the Social Insurance Institution of Finland, and on disability retirement from the Finnish Centre for Pensions among those who consented to the register linkage (N=6,606). The register data on sickness absence and disability retirement includes medically confirmed diagnoses. Sickness absence periods were followed up from phase 2 until 2009, and disability retirement from phase 2 until 2013. Increased physical activity was associated with better physical health functioning and decreased activity with worse physical health functioning. There were fewer associations between changes in physical activity and mental health functioning. Increases in physical activity were associated with a lower risk of sickness absence. Vigorous physical activity was especially beneficial for physical health functioning and contributed to a lower risk of sickness absence attributable to musculoskeletal diseases. In contrast, a higher intensity of physical activity had less of an effect on mental functioning and sickness absence attributable to mental causes. In some cases, moderate-intensity physical activity was more beneficial to mental health functioning than higher-intensity activity. In addition, adopting vigorous physical activity was associated with a lower risk of disability retirement, and decreasing the intensity from vigorous to moderate or low was associated with a higher risk. Physical activity increased after the transition to statutory retirement, but declined a few years after retirement. Given the results of this study, ageing employees and retirees engaging in a low level of physical activity should be encouraged to increase the level. Vigorous activity could also be promoted, at least among healthy individuals. The transition to statutory retirement is a good opportunity to promote physical activity and thereby facilitate a change for the better. It is also important to support the maintenance of physical activity in the years following the transition to retirement.  ; Vähäinen liikunta-aktiivisuus on merkittävä kroonisten sairauksien riskitekijä. Aiemmissa tutkimuksissa vähäinen liikunta-aktiivisuus on yhdistetty myös toimintakyvyn alenemiseen ja suurempaan työkyvyttömyyseläkkeen riskiin. Aiempaa näyttöä liikunta-aktiivisuuden muutosten taustatekijöistä ja seurauksista on kuitenkin vähän, koska aiemmat tutkimukset ovat pääosin tarkastelleet liikunta-aktiivisuutta vain yhdessä mittauspisteessä. Suurin osa suomalaisista työikäisistä ei liiku terveysliikuntasuositusten mukaan. Lisäksi liikunta-aktiivisuus vähenee iän myötä. Liikunta-aktiivisuuden muutosten tutkiminen on yhteiskunnallisesti merkittävää, koska lisääntynyt aktiivisuus voisi parantaa ikääntyvän väestön työ- ja toimintakykyä. Tämän tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella, kuinka liikunta-aktiivisuuden muutokset olivat yhteydessä tulevaan toimintakykyyn, sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä sekä tuki- ja liikuntaelinsyihin ja mielenterveyssyihin perustuvia sairauspoissaoloja tarkasteltiin erikseen, koska yhteydet liikunta-aktiivisuuden muutosten ja työ- ja toimintakyvyn fyysisten ja psyykkisten osa-alueiden välillä voivat olla erilaisia. Toisena tavoitteena oli tarkastella, kuinka liikunta-aktiivisuus muuttuu vanhuuseläkkeelle siirtymisen jälkeen ja eläkkeelle siirtymistä seuraavina vuosina. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolla tehtävää Helsinki Health Study -tutkimusta. Tutkimuksen peruskyselyt toteutettiin postikyselyinä vuosina 2000–2002 (N=8960, vastausprosentti 67 %) Helsingin kaupungin kyseisinä vuosina 40–60-vuotiaiden työntekijöiden keskuudessa. Peruskyselyyn vastanneita seurattiin kahdella seurantakyselyllä. Kyselyn toinen vaihe toteutettiin vuonna 2007 (N=7332, vastausprosentti 83 %) ja kolmas vaihe vuonna 2012 (N=6814, vastausprosentti 79 %). Rekisteriyhdistelyyn suostuneiden vastaajien (N=6606) kyselytiedot yhdistettiin Kelan sairauspoissaolorekisterin tietoihin vähintään kymmenen päivää kestäneistä sairauspoissaoloista ja Eläketurvakeskuksen eläkerekisterin tietoihin työkyvyttömyyseläkkeistä. Lisääntynyt liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä parempaa tulevaan fyysiseen toimintakyvyn ja vähentynyt liikunta-aktivisuus huonompaan. Yhteydet liikunta-aktiivisuuden muutosten ja psyykkisen toimintakyvyn välillä olivat vähäisempiä. Lisääntynyt liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä pienempään sairauspoissaolojen riskiin. Liikunta-aktiivisuuden lisääminen vähäisestä tai kohtuullisesta rasittavaan oli yhteydessä pienempään työkyvyttömyyseläkkeiden riskiin. Vastaavasti liikunta-aktiivisuuden vähentäminen rasittavasta kohtuulliseen tai vähäiseen aktiivisuuteen oli yhteydessä suurempaan työkyvyttömyyseläkkeen riskiin. Rasittava liikunta oli erityisen hyödyllistä suhteessa tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien sairauspoissaolojen ehkäisyyn ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon. Liikunnan intensiteetillä oli vähemmän merkitystä suhteessa mielenterveyssyistä johtuviin sairauspoissaoloihin ja psyykkiseen toimintakykyyn. Työtekijöiden liikunta-aktivisuus lisääntyi eläkkeelle jäämisen jälkeen, mutta lisäys oli lyhytkestoinen. Tulosten perusteella keski-ikäisiä ja ikääntyviä työntekijöitä kannattaa työpaikoilla kannustaa lisäämään liikunta-aktiivisuuttaan. Terveitä työntekijöitä voi kannustaa myös rasittavan liikunnan harrastamiseen. Vanhuuseläkkeelle siirtyminen voi olla sopiva vaihe edistää liikunta-aktiivisuutta esimerkiksi liikunta-interventioilla, koska ihmiset saattavat elämänmuutosten yhteydessä muuttaa herkemmin liikuntatottumuksiaan. On kuitenkin tärkeää huolehtia myös liikunta-aktiivisuuden ylläpidosta eläköitymistä seuraavina vuosina, jotta eläkkeelle jäämisen yhteydessä mahdollisesti tapahtuneet positiiviset muutokset liikunta-aktiivisuudessa säilyvät mahdollisimman pitkään. 2017-08-01T00:00:00Z http://hdl.handle.net/10138/194788 Laboratory Monitoring of Direct Oral Anticoagulants Helin, Tuukka Direct oral anticoagulants (DOACs), the thrombin inhibitor dabigatran and the anti-Xa inhibitors rivaroxaban and apixaban are are simple to use as standard dosing is recommended and no routine monitoring of coagulation is advocated. However, in certain clinical situations, e.g. acute thrombosis or bleeding, emergency surgery and renal or hepatic failure, assessing anticoagulant bioactivity is essential. The aims of this study were to firstly assess the effects of these DOACs in commonly used coagulation screening tests (PT, INR and APTT) using both spiked samples and samples collected from patients on treatment. Secondly, the availability of specific methods for drug effect assessment, namely drug-calibrated thrombin time (dabigatran) and anti-Xa (rivaroxaban, apixaban) assays were assessed in laboratory surveys. Thirdly, the effects of DOACs on these specific assays were explored using patient samples. Finally, the effect of DOACs on the global coagulation assay thrombin generation (TG) was assessed in patients using dabigatran, rivaroxaban or apixaban. The spiked sample laboratory surveys included a total of 86 European laboratories. The effects of all DOACs on INR were modest, but large reagent variability was noted in the responses (p<0.001). In APTT, rivaroxaban and apixaban prolonged the APTT only modestly, but with dabigatran there was a clear prolongation. Only about a fourth of the laboratories were able to provide more specific methods, TT or anti-Xa assays for drug quantification. Dabigatran effects in patient samples were studied 241 unselected patient samples. The PT was rarely prolonged and the APTT was in curvilinear relationship (R2 = 0.71) with dabigatran. However, the sensitivity effects among patients varied, with some patients having a normal APTT at dabigatran levels up to 160 ng/mL. Several specific assays, (diluted thrombin time, ecarin clotting assay and anti-IIa assay) accurately quantified dabigatran concentrations. In TG, a paradoxical increase was observed in the endogenous thrombin potential (ETP) and Peak TG, while lag time also prolonged with increasing concentrations of dabigatran. Rivaroxaban and apixaban effects on coagulation in patient samples were further assessed in a well-characterised group of patients using these drugs for thromboprophylaxis after orthopaedic surgery. Rivaroxaban peak drug levels were higher and trough levels lower than with apixaban, reflecting the once daily vs twice daily dosing of the drugs. In TG, the ETP response at peak drug levels was strong with rivaroxaban, whereas with the trough drug levels, the TG parameters were close to the baseline levels. With apixaban the responses were more stable. The RVVT, used as a qualitative test, detected prolongation only at rivaroxaban peak levels. In conclusion, DOACs present significant challenges in the clinical laboratory, as a wide variety of reagents are used in coagulation assays, and the drug responses also vary widely between individual patients. Many factors other than drug concentration influence the responses in coagulation assays and TG. In clinical practice, care and diligence is required when assessing the effects of DOACs on patients.; Suorat oraaliset antikoagulantit trombiini-inbiittori dabigatraani ja hyytymistekijä Xa (FXa) -inhibiittorit rivaroksabaani ja apiksabaani ovat uusia lääkeaineita, joita käytettäessä ei tarvita rutiininomaista hyytymisjärjestelmän laboratorioseurantaa. Lääkeaineen vastearvio on kuitenkin tarpeen mm. akuutin tukoksen, vuodon ja munuaisten tai maksan vajaatoiminnan yhteydessä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin näiden lääkeaineiden vaikutuksia sekä hyytymisjärjestelmän seulontakokeisiin (TT, INR ja APTT) että lääkeainespesifiin trombiini- (dabigatraani) ja FXa-pohjaisiin (rivaroksabaani ja apiksabaani) hyytymiskokeisiin. Vaikutuksia selvitettiin sekä näytteissä, joihin lääkeainetta oli lisätty jälkikäteen että potilailla, jotka käyttivät kyseistä lääkeainetta. Potilasnäytteissä pystyttiin tutkimaan näiden lääkkeiden vaikutuksia myös laajemmin hyytymisjärjestelmässä trombiinigeneraatiotestillä. Hyytymisjärjestelmän seulontakokeet TT, INR ja APTT osoittautuivat epäherkiksi rivaroksabaanille ja apiksabaanille sekä potilasnäytteissä että näytteissä, joihin lääkeainetta oli lisätty. Dabigatraaninäytteissä todettiin selvä vaste APTT-ajassa. Käytetty reagenssi vaikutti vasteen voimakkuuteen. Spesifeistä menetelmistä trombiiniaikapohjaisella menetelmällä saatiin luotettavia dabigatraanipitoisuuksia ja FXa-pohjaisilla menetelmillä rivaroksabaani- ja apiksabaanipitoisuuksia niin potilasnäytteissä kuin näytteissä, joihin lääkeainetta oli lisätty. Potilasnäytteissä nähtiin selkeitä eroja trombiinigeneraatiovasteissa eri antikoagulanteilla. Trombiininestäjä dabigatraanilla todettiin paradoksaalinen trombiinigeneraatiovasteen kiihtyminen lääkeainepitoisuuden kasvaessa. Rivaroksabaanilla oli apiksabaaniin verrattuna voimakkaampi trombiinigeneraatiota hillitsevä vaste huippupitoisuudella, mutta jäännöspitoisuudella rivaroksabaanin vaikutus trombiinigeneraatioon oli vähäisempi kuin apiksabaanilla. Suorien oraalisten antikoagulanttien vaikutukset hyytymisjärjestelmään eivät tämän tutkimuksen perusteella ole helposti ennustettavia. Vaikka lääkeainepitoisuus pystytään arvioimaan spesifeillä menetelmillä varsin tarkasti, vaihtelu trombiinigeneraatiotestissä osoittaa, että muutkin tekijät kuin lääkepitoisuus vaikuttavat vasteisiin hyytymistutkimuksissa. Potilaan kokonaistilanne tuleekin aina huomioida lääkeainevaikutuksia arvioitaessa. 2017-08-15T00:00:00Z http://hdl.handle.net/10138/193024 Takotsubo cardiomyopathy—Differentiation from acute coronary syndrome by electrocardiography and biochemistry Parkkonen, Olavi Takotsubo cardiomyopathy (TTC) is an acute cardiac condition resembling in symptoms acute coronary syndrome (ACS), but without obstructive coronary artery disease. TTC develops almost solely in post-menopausal women and usually after preceding stress. Of all patients with ACS symptoms, TTC incidence is 2%. Due to similar symptoms and findings, differential diagnosis requires coronary angiography (CAG). The pathophysiology of TTC is unknown. Even though the accumulated evidence suggests a causative role for a catecholamine surge, other theories exist. Aborted myocardial infarction (MI) produces similar electrocardiography (ECG) and biochemical findings as in TTC. In such cases, because of non-stenotic coronary artery plaques, a dissolved coronary thrombus might show no any signs in the CAG, which could lead to an assumption of non-atherothrombotic etiology for the heart attack. In ACS, altered levels of proteolytic enzyme called matrix metalloproteinase 8 (MMP-8), and its inhibitor, the tissue inhibitor of matrix metalloproteinase 1 (TIMP-1), associate to plaque rupture. Their direct comparison between ACS and TTC remains unknown. The purpose of this thesis is to test whether either of two non-invasive methods: the ECG (I) or MMP-8 and TIMP-1 (III), could differentiate TTC from ACS. We also set out to find whether, after all, what is responsible for the TTC is transient thrombosis in the coronary circulation (II). Both our prospective and retrospective collection of patients resulted in 92 TTC cases. The demographics of our material were similar to those of other TTC reports worldwide. In the ECG study (I), a review and comparison of 57 TTC and ACS acute ECGs resulted in criteria differentiating the two with 63% sensitivity and 93% specificity. In cases of suspected ST-elevation myocardial infarction, such accuracy is insufficient for a decision against coronary intervention. Blood samples from 45 TTC patients and matching numbers of ACS patients and controls were analyzed for coagulation markers. Despite the similar acute-phase reaction in TTC and ACS patients, the TTC d-dimer levels matched those of controls, and were lower and less frequently above reference level than with those in ACS. The blood samples were further analyzed for MMP-8 and TIMP-1 levels showing, on admission, better differentiation between TTC and ACS by TIMP-1 than by troponin T (TnT). In TTC, low ejection fraction (EF) correlated with low MMP-8/TIMP-1 ratio. In conclusion, ECG lacked the ability to differentiate TTC from ACS that would have allowed avoidance of invasive diagnostics. Secondly, the coagulation results supported catecholamine and argued against the thrombosis theory. Finally, TIMP-1 emerged as a potential future biomarker in differentiation between ACS and TTC. Furthermore, in some TTC patients MMP-8 and TIMP-1 levels may explain more severe left-ventricle (LV) impairment.; Takotsubo kardiomyopatia (TTK) on akuutti sydänkohtaus, joka muistuttaa oireiltaan sydäninfarktia. Myös monet sydänfilmilöydökset, kuten ST-tason muutokset, ovat samankaltaisia. Toisin kuin tavallisessa sydäninfarktissa, TTK-potilailla ei todeta merkittävää sepelvaltimotautia. TTK-potilaiden tyyppilöydös on sydänlihaksen laaja-alainen lamautuminen, joka normaalistuu seurannassa. TTK:n ilmaantuvuus on noin 2% kaikista sydäninfarktin oirein sairaalaan päätyvistä potilaista. Sydäninfarktin luotettava erottaminen TTK:sta vaatii samankaltaisten ensivaiheen oireiden ja löydösten vuoksi sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen. Potilaiden jatkohoito eroaa merkittävästi, minkä vuoksi diagnoosin pääseminen varhain on tärkeää. Oireyhtymän syntymekanismi on tuntematon. Sitä esiintyy lähes yksinomaan vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla, ja usein kohtausta edeltää akuutti stressitilanne. Monista teorioista todennäköisimpänä pidetään suurien katekoliamiinipitoisuuksien aiheuttamaa sydänlihaksen lamautumista. Myös keskeytynyttä sydäninfarktia on pidetty mahdollisena selityksenä. Tällöin nopeasti liukeneva sepelvaltimotukos aiheuttaisi ohimenevän sydämen lamautumisen, muttei olisi enää nähtävissä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa. Väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää, voidaanko TTK erottaa sydäninfarktista kajoamattomilla tutkimusmenetelmillä. Pyrimme myös selventämään veren hyytymisen ja mahdollisen keskeytyneen sydäninfarktin roolia TTK:n synnyssä. Tutkimuksen aineisto sisälsi 92 TTK-potilasta. Ensimmäisessä osatyössä vertailimme TTK:ta ja sydäninfarktia sairastavien potilaiden akuuttivaiheen sydänfilmimuutoksia. Muodostamamme kriteeristö pystyi erottelemaan TTK:n sydäninfarktista 63%:n herkkyydellä ja 93%:n tarkkuudella. Tämä tarkkuus ei kuitenkaan riitä siihen, että potilaan päivystyksellisestä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksesta voitaisiin pidättäytyä ST-nousun yhteydessä. Toisessa osatyössä analysoimme TKK- ja sydäninfarktipotilaiden sekä terveiden verrokkien veren hyytymistekijäpitoisuuksia. Akuutin vaiheen reaktion merkkiainetasot vastasivat potilasryhmillä toisiaan. Verisuonitukoksissa kohoava d-dimeeripitoisuus oli TTK-potilailla samaa tasoa kuin verrokeilla, mutta merkittävästi matalampi kuin infarktipotilailla. Tulokset eivät tue teoriaa keskeytyneestä sydäninfarktista TTK:n laukaisijana. Viimeisessä osatyössä vertasimme sydänlihaksen ja sepelvaltimoiden rakenteeseen vaikuttavien entsyymien, matriksin metalloproteinaasi 8:n (MMP-8) ja tämän estäjän (TIMP-1) pitoisuuksia TTK- ja sydäninfarktipotilailla. TIMP-1 pitoisuus pystyi erottamaan TTK:n ja sydäninfarktin toisistaan kliinisessä käytössä olevaa Troponiini T:tä paremmin. Lisäksi havaitsimme, että TTK potilaiden vasemman kammion heikentynyt supistuvuus oli yhteydessä matalaan MMP-8/TIMP-1 suhteeseen. Tulokset vahvistivat aiempia käsityksiä katekoliiniamiinien tärkeästä roolista TTK:n synnyssä. MMP-8 ja TIMP-1 pitoisuuksien käyttöä TTK:n erotusdiagnostiikassa ja vaikeusasteen arvioimisessa on syytä tutkia tarkemmin. 2017-08-08T00:00:00Z