"Nato ei ole koskaan epäonnistunut, eikä se tee niin nytkään" : Naton pääsihteereiden puheissa ilmenevät mielikuvat Afganistanin operaatiosta 2001–2006

Abstract

Nykyaikaisissa kriisinhallintaoperaatioissa politiikka ja tiedonvälitys kietoutuvat tiiviisti yhteen käytännön toimien kanssa, minkä vuoksi operaatiosta retoriikan kautta välitettävät tiedot muokkaavat oleellisesti tapahtumien ymmärtämistä. Tässä tutkielmassa pureudutaan yhtäältä Naton pääsihteereiden puheissaan esittämiin mielikuviin ISAF-operaatiosta Afganistanissa ja toisaalta puheissa välitettäviin signaaleihin Natosta organisaationa operaation puitteissa. Analyysissä tutkitaan sitä, millaisiin asioihin pääsihteerit kiinnittävät huomiota, mihin näkemykset perustuvat ja millaisin perusteluin argumentit selitetään operaation kuluessa vuosien 2001–2006 välillä. Tutkielman tutkimuskysymyksessä kysytään: millaisia mielikuvia Naton pääsihteerit erittelevät puheissaan Afganistanin-operaatioon liittyen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu suurimmaksi osaksi Robert Jervisin teoksiin The Logic of Images in International Relations (1970) ja Perception and Misperception in International Politics (1976), joissa hän on kehitellyt mielikuvien ja signaalien tutkimusta poliittisessa päätöksenteossa. Jervisin teokset perustuvat kognitiivisen psykologian viitekehykseen, jota ei juuri ole käytetty maailmanpolitiikan tutkimuksessa. Kognitiivisen psykologian avulla on mahdollista tarkastella yleisemmin käytettyjen rationaalisuuteen perustuvien teorioiden rinnalla erilaisia näkökulmia poliittisten päätöksentekijöiden toimintaan. Varsinaisen teoreettisen viitekehyksen rinnalla tutkimuksessa käydään keskustelua Naton merkityksestä, tehtävistä ja globaaleista uhkakuvista sekä sen strategisesta kulttuurista 2000-luvulla. Tutkimuksen aineisto muodostuu Naton kahden ISAF-operaation aikaisen pääsihteerin puheista. Pääsihteerin valinta tutkimuskohteeksi perustuu tieteellisiin seikkoihin: Naton pääsihteeristä on niukalti tutkimuksia, kuten muidenkin kansainvälisten hallitustenvälisten organisaatioiden johtajistosta. Puheiden analyysimenetelmänä on retorinen analyysi, joka on paras menetelmä suostuttelevan ja vakuuttelevan puheen tulkintaan, mistä on signaalien ja mielikuvien kohdalla myös kysymys. Metodologisena taustana on konstruktivistinen näkemys tiedon luonteesta, mikä korostaa vuorovaikutteisuutta todellisuuden muodostajana ja muokkaajana. Tutkimuksen tärkeimmät tutkimustulokset voidaan tiivistää kolmeen ryhmään. Ensinnäkin, operaation vaikeuksien myöntäminen on vaikeaa. Vaikeuksista puhutaan mieluummin haasteina. Toinen mielenkiintoinen tutkimustulos on se, että pääsihteerit käyttävät mielikuvia ja signaaleita kahteen suuntaan: toisaalta afganistanilaisille vakuutetaan, että operaatiossa onnistutaan, koska heille on näin luvattu, toisaalta ollaan huolissaan Naton kyvystä onnistua. Natoa pidetään kuitenkin edelleen relevanttina toimijana 2000-luvulla. Signaali Naton sisäisestä yhtenäisyydestä ja erinomaisuudesta on voimakkain. Viholliskuvien rakentaminen puolestaan on voimakkaimmin käytetty mielikuvien rakennuskeino hyvän Naton ja pahojen terroristien välillä.