YK:n turvallisuusneuvoston päätöksenteko: Tapaus Bosnia-Hertsegovina

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöksentekoa Bosnia-Hertsegovinan sodassa. Tutkielmassa selvitetään sitä, kuinka turvallisuusneuvoston päätöksenteko toteutui Bosnia-Hertsegovinan sodassa ja mitä tekijöitä päätöksenteon taustalta löytyy. Avainasemaan tutkielmassa nousevat turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsentä, joiden osalta tutkielmassa kartoitetaan niiden roolit ja motiivit päätöksenteon suhteen. Turvallisuusneuvoston päätöksentekoa tarkastellaan Margaret G. Hermannin kehittelemän poliittiseen päätöksentekoon keskittyvän mallin avulla. Hermannin malli jakautuu kolmeen vaiheeseen, joissa ensimmäisessä pyritään tunnistamaan ongelma, toisessa vaiheessa valitaan oikea taho tekemään päätös ja kolmannessa vaiheessa seurataan päätöksen vaikutuksia sitä seuraavaan poliittiseen toimintaan. Tutkielmassa käsitellään aluksi Bosnia-Hertsegovinan sotaa ja sen keskeisiä tapahtumia. Samassa yhteydessä käsitellään kansainvälisten toimijoiden osuutta tapahtumissa. Keskeiseen osaan nousevat YK ja NATO ja näiden kahden järjestön välinen yhteistyö. Turvallisuusneuvoston päätöksenteon osalta tutkielmassa käsitellään kolmea keskeistä voimankäyttöä koskevaa päätöstä. Nämä päätökset ovat turvallisuusneuvoston antama valtuutus voimankäyttöön päätöslauselmalla 836, voimankäytön kieltäminen Sarajevossa ja Gorazdessa 1994 ja NATOn lopulliset ilmaiskut elo-syyskuussa 1995. Näiden päätösten osalta tutkielmassa tarkastellaan turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen kantoja ja argumentointia päätösten yhteydessä ja selvitetään päätöksentekoon vaikuttaneita tekijöitä. Tutkielmassa on käytetty lähdeaineistona aikaisemman tutkimuksen lisäksi pääosin tieteellisiä artikkeleita ja YK:n asiakirjoja. Käytetyn lähdeaineiston perusteella voidaan sanoa, että turvallisuusneuvoston päätöksenteko Bosniassa oli hyvin tehotonta ja ristiriitaista. Päätöksenteko ei noudattanut täysin Hermannin mallin mukaista esimerkkitapausta, vaan oli pikemminkin esimerkki turvallisuusneuvoston epäjohdonmukaisesta toiminnasta. Ulkoisilla tekijöillä ja jäsenvaltioiden intresseillä oli merkittävä osuus päätöksenteossa.