Informaatiota ja asiakaspalvelua : toimittajien näkemyksiä Ilmatieteen laitoksen ulkoisesta viestinnästä

Abstract

Tutkin pro gradu -työssäni Ilmatieteen laitoksen ulkoista viestintää median näkökulmasta. Tarkastelen toimittajien näkemyksiä ja kokemuksia Ilmatieteen laitoksen tiedotustoiminnasta, johon nykyisin olennaisesti liittyy ennakkotiedottaminen normaalista poikkeavista sääilmiöistä. Taustalla on vaikuttanut mm. sääilmiöiden ja erilaisten luonnonkatastrofien viimeaikoina saama laaja mediajulkisuus. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää yhtäältä sitä, mitkä seikat vaikuttavat Ilmatieteen laitoksen julkisuuteen pääsyyn ja toisaalta sitä, miten median ja Ilmatieteen laitoksen välinen yhteistyö toimittajien mielestä toimii ja miten sitä mahdollisesti voisi parantaa. Lähestyn tutkimusongelmaani soviteteoreettisesta näkökulmasta, ja tutkimuksen teoreettisen pohjan muodostavat pitkälti lähteen ja median välisiä suhteita tarkastelevat tutkimukset. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastatteluin. Valitsin haastateltaviksi sekä alueellisten että valtakunnallisten radioiden ja sanomalehtien toimittajia, jotka ovat jollain tapaa tekemisissä sääaiheisten uutisten kanssa. Valitsemani tiedotusvälineet ovat toimintatavoiltaan erilaisia ja luovat näin tutkimuksellisesti kiinnostavan vertailuasetelman. Koska sää on median vakioaihe, olipa kyse jokapäiväisistä rutiinijutuista tai epätavallisista tapahtumista eli toimittajien mukaan "oikeista uutisista", on julkisuuteen pääsy Ilmatieteen laitokselle yleensä helppoa. Julkisuuteen pääsyä saattavat kuitenkin vaikeuttaa toimittajien aiemmat, negatiiviset kokemukset yhteistyöstä. Negatiiviset kokemukset liittyvät pääasiassa tiedonsaantiin tai asiantuntijoiden tavoitettavuuteen. Ilmatieteen laitoksen viestintäyksiköltä toimittajat toivoivat enemmän ohjausta ja neuvontaa. Toimittajien mielestä tiedottajan tehtävä on toimia "tientasoittajana" toimittajien ja asiantuntijoiden välillä. Millaista viestintää media Ilmatieteen laitokselta odottaa, riippuu myös tilanteesta. Ei siis ole olemassa yhtä, yleispätevää viestintästrategiaa, kuten viestinnän soviteteoria nimenomaan painottaa. Normaalitilanteessa asiakasläheinen informatiivinen viestintä toimii yleensä hyvin, mutta poikkeustilanteessa tiedontarve lisääntyy ja tarve nopeammalle sekä kommunikatiivisemmalle, kaksisuuntaiselle viestinnälle kasvaa. Tärkeimpiä lähteitäni ovat mediasisältöihin vaikuttavia tekijöitä tutkinut Tuomo Mörä, median ja lähteen välistä yhteistyötä käsitellyt James Metcalfe sekä erilaisia viestintämalleja esitelleet Kenneth Abrahamsson ja James Grunig.