Mikrorahoitus : epäsymmetrinen informaatio ryhmälainauksessa

Abstract

Tutkielma käsittelee mikrorahoitusmaailmaa. Se on kvalitatiivinen luonteeltaan ja perustuu aihepiirin uusimpien tieteellisten artikkelien esittelyyn. Mikrorahoitusta esittelevien artikkeleiden avulla pyritään antamaan lukijalle selkeä kuva tästä rahoituksen alalajista ja selventämään epäsymmetrisestä informaatiosta aiheutuvaa tehokkuustappiota. Lisäksi etsitään vastausta siihen, tekeekö epäsymmetrinen informaatio mikrorahoituksen mahdottomaksi. Rahoituksen välittämisen ongelmat ilmenevät korostetusti mikrorahoituksessa, jossa rahoitettavien ihmisten köyhyys yhdistettynä kehittymättömien maiden matalaan infrastruktuuriin ja kehittymättömään oikeusjärjestelmään aiheuttaa rahoittajalle voimakkaan riskin. Mikrorahoituksen piirissä on kehitetty monia innovatiivisia mekanismeja vähentämään rahoittajan riskiä varattomien rahoituksessa. Nämä mekanismit ovat tyypillisesti sopimuksia, joiden teho perustuu yhteisöissä vallitsevan sosiaalisen pääoman hyväksikäyttämiseen. Jonathan Morduch (1999) esittelee kattavasti näitä mekanismeja, sekä niiden tehokkuutta. Ryhmälainaaminen on saanut tutkijoiden parissa eniten huomiota näistä mikrorahoitusmekanismeista. Jo 1800-luvulta peräisin oleva idea ryhmälainaamisesta perustuu siihen, että ryhmän jäsenet takaavat yhdessä toistensa lainat. Takuuvastuu, joka näin laajenee koskemaan koko ryhmää, muodostaa ryhmän jäsenille myös syyn huolehtia ja valvoa toisten ryhmäläisten lainan käyttöä. Ryhmälainaamisen tehokkuus mikrorahoituksessa johtuu pitkälti siitä, että ryhmien annetaan muodostua vapaaehtoisuuteen perustuen: näin ne päätyvät muodostumaan jäsentensä keskinäisen yhteensopivuuden perusteella. Oletusta ryhmien muodostumisesta tämän yhteensopivuusteorian perusteella käytetään laajalti mikrorahoitusta kuvaavien mallien perustana. Epäsymmetrinen informaatio muuttaa oletusta ryhmien muodostumisesta, sillä informaation puuttuessa lainaajat eivät kykene enää ryhmittymään toisten samankaltaisten lainaajien kanssa. Tämä tekee mikrorahoittamisen vaikeaksi seuduilla, jotka kärsivät epäsymmetrisestä informaatiosta, kuten esimerkiksi kaupungeissa. Mikrorahoituksen kehittäminen niin, että se kykenisi tehokkaasti rahoittamaan myös kaupunkien varattomia, olisi ensiarvoisen tärkeää. Beatriz Armedariz de Aghionin ja Christian Gollierin malli vuodelta 2000, esittelee ryhmälainausmallin epäsymmetrisen informaation vallitessa. Malli osoittaa, että tietyillä arvoilla ryhmälainaaminen kykenee tehostamaan mikrorahoitusta huolimatta epäsymmetrisestä informaatiosta. Mikrorahoitus on viimeisten vuosikymmenten aikana vaikuttanut voimakkaasti monien kehittymättömien maiden varattomien elämään. Rahoituksen ulottaminen urbaaneille seuduille on toivottava tulevaisuuden kehityssuunta.