Suoriteperusteinen kompensaatio : optimaalisen kannustinjärjestelyn jäljillä

Abstract

Tutkielmani viitekehys muodostuu agenttiteorian sovelluksesta, jossa päämies-agentti teorian keinoin mallinnetaan yrityksen omistuksen ja johdon eriytymisen myötä syntyvää agenttiongelmaa. Käyn läpi seikkaperäisen mallin päämiehen (yrityksen omistajat) tavoitefunktion ratkaisemisesta tilanteessa, jossa päämies maksimoi omaa hyötyään ehdollistettuna agentille (yritysjohtaja) odottavalle kompensaatiosopimukselle, jonka päämies konstruoi siten, että se motivoi agenttia käyttäytymään päämiehen kannalta optimaalisella tavalla. Lisäksi tarkastelen agentin hyötyfunktion muodon vaikutuksia odottavan kompensaatiosopimuksen tyyppiin. Teoreettisen tarkastelun pohjalta rajaan tutkimusongelmani käsittämään vaihtoehtoiset toteutustavat yritysjohdon suoriteperusteisen kannustinjärjestelyn mekanismiksi. Suoriteperusteisuudessa keskityn yrityksen markkina-arvon kehitykseen sidottuihin järjestelmiin, koska markkina-arvon kasvu kartuttaa suoraan osakkeenomistajien varallisuutta. Tutkielmani tavoitteena on analysoida eri toteutustapoihin sisältyviä implisiittisiä ja eksplisiittisiä insentiivejä sekä löytää yrityksen osakkeenomistajien kannalta optimaalinen ratkaisu agenttiongelman minimoimiseksi kustannustehokkaalla tavalla. Tarkastelen lähemmin neljää kandidaattia suoriteperusteisen kompensaation instrumentiksi. Osakeomistuksen ja kannustinoptioiden lisäksi analysoin yrityksen suhteellisen menestyksen mukaan indeksoituja optioita sekä nk. eksoottisia optioita. Referoin kunkin yhteydessä sitä empiiristä ja teoreettista kirjallisuutta, jossa tutkitaan instrumentin tehokkuutta agenttiongelman eliminoinnissa. Indeksoitujen optioiden ja eksoottisten optioiden yhteydessä perehdyn tarkemmin itse mekanismiin, jolla suoriteperusteinen kannustinjärjestely voidaan toteuttaa hyödyntämällä näiden instrumenttien ominaisuuksia. Kirjallisuuskatsauksen lopuksi tarkastelen eri vaihtoehtoihin liittyviä heikkouksia suoriteperusteisen kannustinjärjestelyn instrumenttina. Empiirisessä havainnollistuksessani konstruoin esitellyistä instrumenteista hypoteettisia kannustinjärjestelyjä, joiden suorituskykyä analysoin vertaamalla niitä Nokian vuonna 1997 toteuttamaan optio-ohjelmaan. Hyödynnän optioiden arvonmääritykseen kehitettyjä malleja ja seuraan optiojärjestelyjen arvon kehitystä Nokian toteutuneen kurssikehityksen valossa periodilla 25.3.1997-20.12.1999. Empiiriset tulokset tarkastelemassani yksittäistapauksessa osoittavat, että tavanomainen kannustinoptio puolustaa paikkaansa laajalti käytettynä pitkäaikaisen suoriteperusteisen kompensaation muotona. Vastaavasti suora osakeomistus osoittautuu kvantitatiivisen analyysin perusteella selkeästi huonoimmaksi tarjolla olevista vaihtoehdoista, lähinnä korkean kustannuksensa ja olemattomien riski-insentiiviensä johdosta. Tulosten perusteella indeksoidut kannustinoptiot ja eksoottiset optiot ovat potentiaalisia vaihtoehtoja tavanomaiselle kannustinoptiolle mutta niihin liittyy myös piirteitä, jotka kyseenalaistavat niiden käyttökelpoisuuden kannustinjärjestelyissä.