Oikeudenmukaisuuskokemukset, johtajan prototyyppisyys ja ryhmän arvostaminen

Abstract

Tämän tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli selvittää ryhmän johtajan prototyyppisyyden merkitystä hänen koetun oikeudenmukaisuutensa sekä ryhmän jäsenten tekemien statusarvioiden (arvostus ja ylpeys) välistä suhdetta moderoivana tekijänä. Johtajan oikeudenmukaisuuden ja ryhmän jäsenten tekemien statusarvioiden välillä oletettiin olevan yhteys vain silloin, kun johtaja oli ryhmän prototyyppinen jäsen. Lisäksi tutkittiin ryhmän johtajan koetun oikeudenmukaisuuden statusarvioiden kautta välittynyttä yhteyttä prososiaaliseen käyttäytymiseen sekä irtisanoutumisaikomuksiin. Tutkimuskysymykset perustuivat teoriaosuudessa esiteltävään sosiaalisen identiteetin lähestymistapaan sekä oikeudenmukaisuustutkimukseen. Erityisen tärkeäksi tutkimuksen viitekehykseksi nousi nämä kummatkin yhdistävä ryhmäarvomalli (Lind – Tyler 1988; Tyler – Lind 1992). Tutkimusaineisto (N = 364) kerättiin kahdesta samaan katto-organisaatioon kuuluvasta pankkialan organisaatiosta syksyllä 2003. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Asetettuja hypoteeseja testattiin lineaarisen regressioanalyysin, interaktioanalyysin (Aiken – West 1991) ja välittäjäanalyysin (Baron – Kenny 1986) avulla. Tutkimustulokset olivat pääsääntöisesti hypoteesien mukaisia: Ryhmän johtajan prototyyppisyyden havaittiin moderoivan menettelytapojen koetun oikeudenmukaisuuden ja statusarvioiden välistä yhteyttä; menettelytapojen oikeudenmukaisuus oli yhteydessä statusarvioihin vain silloin, kun ryhmän johtaja nähtiin sisäryhmää edustavana prototyyppisenä jäsenenä. Menettelytapojen oikeudenmukaisuuden havaittiin myös olevan statusarvioiden, erityisesti ylpeyden, kautta yhteydessä irtisanoutumisaikomuksiin sekä prososiaaliseen käyttäytymiseen. Jakava oikeudenmukaisuus ei sen sijaan ollut tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä mihinkään tutkittuun asiaan. Tulokset ovat yhteneväisiä sosiaalisen identiteetin lähestymistavan ja ryhmäarvomallin oletusten sekä aiemmin tehdyn tutkimuksen kanssa. Työn tärkeimpänä antina voidaan pitää ryhmän johtajan prototyyppisyyden merkityksen havainnollistamista oikeudenmukaisuuden ja statusarvioiden välillä. Missään muussa tutkimuksessa ei ole aiemmin todennettu sosiaalisen identiteetin lähestymistavan ja ryhmäarvomallin olettamaa ryhmän johtajan prototyyppisyyden vaikutusta. Oletus johtajan prototyyppisyydestä on kuitenkin hyvin tärkeä osa sekä sosiaalisen identiteetin lähestymistapaa että ryhmäarvomallia. Tärkeimmät tutkimuksessa käytetyt lähteet olivat viimeaikaisia, kansainvälisissä alan aikakauslehdissä julkaistuja artikkeleita.