Demokratisoitumisprosessin aikaisten taloudellisten ja poliittisten reformien merkitys : tapauksena Latinalainen Amerikka

Abstract

Demokratisoitumisen niin sanotun kolmannen aallon myötä autoritaariset regiimit vaihtuivat demokraattisiksi suuressa joukossa valtioita ympäri maailman. Erityisen merkittäväksi tämä prosessi osoittautui Latinalaisessa Amerikassa, johon lukeutuvista valtioista suurin osa demokratisoitui kyseisellä ajanjaksolla. Uusien demokratioiden välillä on kuitenkin havaittavissa erittäin suuria eroja regiiminvaihdoksen jälkeisessä kehityksessä – näin myös Latinalaisessa Amerikassa. Koska kyseinen alue muodostaa historiallisten kokemustensa osalta suhteellisen homogeenisen joukon, pyritään sen avulla selvittämään, mikäli demokratisoitumisen jälkeisen kehityksen suuntaa voidaan selittää itse demokratisoitumisprosessin ominaispiirteiden avulla. Selittäviksi tekijöiksi valitaan prosessin aikaiset taloudelliset ja poliittiset reformit, argumentoiden näiden institutionaalisten muutosten vaikuttavan yli transition uusien poliittisten johtajien kohtaamiin kannustimiin. Kehitystä mitataan talouspolitiikan avulla, joka jaetaan yleiseen ja taloudellisen tasa-arvon parantamiseen tähtäävään politiikkaan. Aiemmassa tutkimuksessa esiintyy ristiriitaisia tuloksia koskien erilasten reformien vaikutusta talouspolitiikkaan. Tutkimustulokset on kuitenkin saavutettu hyvin erilaisten tutkimusotteiden avulla, eikä reformien yhteisvaikutuksia ole tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, vaikuttavatko molemmat reformit positiivisesti talouspolitiikkaan ja lisäksi, ilmenevätkö niiden vaikutukset eri tavalla talouspolitiikan kahdella eri alueella. Lähtökohtana on polkuanalyyttinen näkökulma, jonka mukaan tietyn hetken valinnat ohjaavat valintoja tulevaisuudessa. Itse analyysi on kaksiosainen. Aluksi tutkimuskysymystä lähestytään laadullisen vertailevan analyysin avulla, vertaillen suurempaa maajoukkoa. Toisessa vaiheessa perehdytään syvällisemmin yhden maan, Brasilian, demokratisoitumisprosessiin ja sitä seuranneeseen kehitykseen. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että taloudellisilla reformeilla on ilmeisen suotuisa vaikutus talouspolitiikan molempiin lohkoihin. Poliittisten reformien osalta tulokset ovat ristiriitaisia, eikä odotettua vahvaa yhteyttä taloudelliseen tasa-arvoon ole havaittavissa. Maa-analyysi, joka keskittyy erityisesti taloudellisen tasa-arvon kysymykseen, osoittaa, että selitykseen on välttämätöntä sisällyttää niin yhteiskunnan sosio-historialliset piirteet kuin transitioprosessin luonnekin. Nämä välittävät tekijät ratkaisevat sen, mikä poliittisten reformien lopullinen merkitys on. Tulosten perusteella voidaan argumentoida, että politiikan suuntautuminen taloudellisen tasa-arvon parantamiseen riippuu suuressa määrin demokratian tasosta. Taloudellisten reformien havaittu suora positiivinen vaikutus viittaa siihen, ettei demokratian tasolla olisi yhtä vahvaa vaikutusta yleiseen talouspolitiikkaan. Tutkimuksessa käytettäviä keskeisiä lähteitä ovat Giavazzi & Tabellini (2004), Maravall (1997), Gill (2000), (1990) ja Ragin (1987; 2000).