Venäjän omakuva ulkopoliittisessa diskurssissa

Abstract

Tutkimus käsittelee Venäjän representaatioita ulkopoliittisessa diskurssissa eli sitä, millainen kuva Venäjästä rakentuu ulkopoliittisissa asiakirjoissa. Venäjällä syntyi 1990-luvulla ulkopoliittinen konsensus, jonka piirteitä ovat kansallisten intressien korostaminen ja Venäjän kansainvälisestä asemasta kiinnipitäminen. Tavoitteena on tutkia sitä, miten 1990-luvun jälkipuoliskon viralliset ulkopoliittiset asiakirjat esittävät Venäjän roolin kansainvälisessä järjestelmässä ja kansainvälisessä politiikassa. Tutkimuksen viitekehyksenä on konstruktivistinen käsitys todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Tämän käsityksen mukaan rakenteet ja toimijat muokkaavat toisiaan. Diskurssianalyyttisen lähestymistavan mukaisesti sosiaalisen todellisuuden katsotaan syntyvän merkitysrakenteissa. Pyrkimyksenä on tehdä ymmärrettäviksi teksteissä ilmeneviä merkitysrakenteita ja niiden kautta sosiaalista todellisuutta. Tässä tutkimuksessa on hyödynnetty Christer Pursiaisen tutkimuksia, joissa konstruktivistista tutkimusotetta käytetään Venäjän ulkopolitiikan tutkimuksessa. Ulkopolitiikan diskursiivisen rakentumisen osalta nojaudutaan David Campbellin ja Iver B. Neumannin tutkimuksiin. Myös Alla Kassianovan tutkimus Venäjän ulkopoliittisesta diskurssista on toiminut tutkimuksen lähteenä. Analyysivälineenä on semiotiikasta lähtöisin oleva Greimasin aktanttimalli. Sen avulla teksteistä nostetaan esiin toimintarooleja eli aktantteja. Aktantit ovat subjekti, objekti, auttaja, vastasubjekti ja vastustaja, lähettäjä ja vastaanottaja. Pyrkimyksenä on toiminnan kokonaisrakenteen hahmottaminen. Aktanttimallin avulla tutkitaan merkitysten rakentumista sekä teksteissä ilmeneviä arvoja ja näkökulmia. Tutkimuksen aineistona ovat Venäjän kansallisen turvallisuuden konsepti vuodelta 1997, kansallisen turvallisuuden konsepti vuodelta 2000 ja ulkopoliittinen konsepti vuodelta 2000. Ne ovat ulkopolitiikan virallisia muotoiluja, joissa esitetään Venäjän ulkopolitiikan keskeiset tavoitteet. Analyysin perusteella Venäjän tavoitteena on keskeinen asema tulevassa maailmanjärjestyksessä. Sitä koskevat vaatimukset esitetään rakenteellisella ja objektiivisuuteen pyrkivällä kielellä. Tutkimuksessa käy ilmi, että Venäjä kohdistaa odotuksia YK:n ja Naton kaltaisiin kansainvälisiin toimijoihin. Kuitenkin muut toimijat nähdään Venäjän näkökulmasta ja määritellään Venäjän asemaa korostavan itsenäisen viitekehyksen kautta.