Toipujat lähikuvassa : päihderiippuvaisten miesten toipumista edistäneet tekijät ja heidän omat käsityksensä niistä

Abstract

Tutkielma sijoittuu terveyden sosiaalipsykologian alueelle, mukana on myös sosiaalityön näkökulma ja ihmiskuva. Viitekehyksenä on päihde- ja addiktiotutkimus sekä selviytymiskeinojen tutkimus. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä tekijöitä päihderiippuvaisten miesten toipumiseen liittyi, mikä motivoi heitä muutokseen ja sen ylläpitoon. Tärkeää oli saada esiin miesten oma ääni, heidän omat käsityksensä ja havaintonsa siitä, mitkä tekijät heidän toipumistaan olivat edistäneet. Tutkielman lähestymistapa on laadullinen. Tutkimusjoukko koostui 8 mieshenkilöistä, jotka olivat olleet vähintään 6 kuukautta raittiina. Lyhin raittius tutkimusajankohtana oli 7 kk, pisin kaksi vuotta. Tutkittavat olivat yhtä henkilöä lukuunottamatta saman A-klinikan asiakkaita, joten heillä oli vaihtelevanasteisesti kokemusta päihdehoidoista. Osa tutkittavista oli kiinnittynyt A-klinikan lisäksi AA- ryhmien toipumisohjelmaan. Tutkimukseen osallistuville tehtiin teemahaastattelu sekä kolme kyselyä, jotka koskivat heidän selviytymiskeinojaan, elämänarvojaan ja päihderiippuvuuttaan. Lisäksi osallistujat vastasivat role playing-eläytymismenetelmän tehtävään. Teemahaastattelut ja eläytymistehtävä analysoitiin teemoittain, selviytymiskeinoista ja elämänarvoista laskettiin keskiarvot, jotka ovat suuntaa-antavia ryhmän pienuuden vuoksi. Päihderiippuvuus määriteltiin siihen kehitettyjen lääketieteellisten kriteerien mukaan. Teemahaastatteluista ilmeni, että osallistujat hyödynsivät paljon erityyppisiä ryhmästä saatavia ja vertaistuen muotoja. Muutoin teemahaastatteluista tulokseksi saatiin, että toipumisen mahdollisti jonkin kiintopisteen tai elämäntavan löytäminen kuten perhe- ja harrastekeskeinen elämäntapa, liikunnallinen elämäntapa tai luottamus itseensä tai toipumisprosessiin. Joskus pelkkä sinnittely vei eteenpäin, ja mahdollisti myöhemmin taas muiden kiintopisteiden löytämisen. Myös eläytymistehtävästä vastaajien väliltä löytyi suhtautumistapojen eroja. Valmiista selviytymiskeinojen listasta tutkimukseen osallistuvat käyttivät eniten ajatteluun pohjautuvia keinoja, sosiaalisen tuen käyttö oli paljon vähäisempää, samoin kuin vaihtoehtoisen toiminnan tai riskitilanteiden välttelyn. Tutkimukseen osallistuvien elämänarvot olivat hieman vahvemmin yhteisöllisiä kuin yksilökeskeisiä. Pääasiallisina lähteinä käytettiin Breakwellin (1986), Koski-Jänneksen (mm. 1998), Litman, Stapleton, Oppenheim & Pelegin (1983), Prochaska, DiClemente & Norcrossin (1992), Saarnion (mm. 1990) sekä Schwartzin (1992) tutkimuksia.