Suomalaisuus aikuisille ulkomaalaisille suositelluissa suomen kielen oppikirjoissa

Abstract

Aikuisten maahanmuuttajien opetuksessa käytetyt suomen kielen oppikirjat opettavat paitsi kieltä myös kulttuuria. Maahanmuuttajaopetus on monikulttuurista vuorovaikutusta, jossa oppikirjoilla on oma roolinsa vuorovaikutuksen välineenä. Maahanmuuttajaopetuksen yhdeksi tavoitteeksi on asetettu monikulttuurisuuden ja moniarvoisuuden edistäminen; tavoitteena on saada maahanmuuttajat integroitumaan Suomeen, ilman että he luopuvat omasta kulttuuristaan. Oppikirjat osaltaan tuottavat ja uusintavat suomalaisuutta etnisenä, kansallisena identiteettinä sekä esittävät käsityksiä meistä ja muista. Oppikirjatekstit ovat osa kulttuurista ja yhteiskunnallista keskustelua. Tarkastelen oppikirjojen suomalaisuuskuvaa diskursiivisen etnisen identiteetin näkökulmasta. Tutkielman teoreettista taustaa ovat sosiaalinen identiteetti, kansallinen identiteetti, etnisten ryhmien välinen vuorovaikutus ja diskurssianalyysi väljänä teoreettisena viitekehyksenä.Diskursiivinen näkökulma kiinnittää huomion siihen, miten sosiaalinen identiteetti rakentuu puheessa ja teksteissä. Analyysi keskittyy suomi toisena kielenä oppikirjojen tekstien sisältöihin laadullisena sisällönanalyysinä. Tutkimuskysymykset koskevat oppikirjatekstien keskeisiä sisältöjä sekä sitä, miten suomalaisuus näissä oppikirjoissa rakentuu suhteessa kirjojen ei-suomalaisiin. Keskeisiä esiintuotuja suomalaisuuden sisältöjä olivat suomalaisuus luonteen ja arvojen mukaisena elämäntapana, suomalaisuus tyypillisenä toimintana ja yhteiskunnan kehityksenä, suomalaisuus ja suomalaiset esitettiin myös olemukseltaan heterogeenisenä.Oppikirjojen suomalainen elämäntapa esitetään luonnonläheisyytenä,työn hallitsevuutena, järjestelmällisyytenä, sosiaalisena etäisyytenä ja yhteisöllisyytenä. Voimakkaimmin aineistossa painottuivat suomalaisuuden esittäminen suhteessa luontoon, työhön, yhteisöön ja kielitaitoon. Suhteessa kirjojen ulkomaalaisiin silmiinpistävää oli muiden kuin suomalaisten hyvin vähäinen määrä oppikirjojen henkilöhahmoina.Suhteessa oppikirjojen ei-suomalaisiin suomalaisuus rakentuu vuorovaikutuskuvausten kautta, kulttuurien kohteellistamisen kautta ja vertailujen kautta. Vuorovaikutus esitettiin suomalaisten ja suomalaisuuden dominointina. Ulkomaalaisille jää kirjojen kuvauksissa vastaanottajan rooli. Suhtautuminen eri kulttuureihin oli kohteellistettua, myös Suomi suhteessa muihin kulttuureihin esitettiin kohteena.Vertailun kautta esitettiin sekä samanlaisuutta että erilaisuutta suhteessa muihin. Oppikirjoissa keskeisinä esitetyt sisällöt ovat yhteiskunnassa vakiintuneita kulttuurisia merkitysmalleja, kulttuurissa yleisiä kommunikaation ja tulkitsemisen malleja.Olennaista on kuitenkin se, että ne tässä kulttuurienvälisessä vuorovaikutuksessa on valittu esittämään suomalaisuutta. Toisaalta sisältöihin vaikuttaa myös oppikirjojen oma konteksti ulkomaalaisten opetuksen välineenä. Kielen oppiminen on sidoksissa työhönohjautumiseen, siten myös oppikirja-aineiston tasolla kielitaidon ja työn merkitys korostuu. Huomattavaa oli ei-suomalaisten puuttuminen oppikirjoissa. Myöskään esitystavoissa eri kulttuurit ja niiden edustajat eivät pääse tasavertaisesti esille. Oppikirjat painottavat suomalaisuutta ja suomalaisten näkökulmaa. Tämän voi nähdä olevan ristiriidassa opetukselle asetetun kulttuurisen tavoitteen, monikulttuurisuuden vaalimisen, kanssa. Tutkielman tulokset kannustavat tutkimaan ja kehittämään opetustapoja ja oppimateriaaleja vastaamaan paremmin maahanmuuttajaopetuksen tarpeita ja tavoitteita. Käytetyimmät lähteet työssä olivat Verkuyten Maykel (2005). The social psychology of ethnic identity.Hove and New York:Psychology Press Lepola Outi (2000) Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi; monikulttuurisuus, kansalaisuus ja suomalaisuus 1900-luvun maahanmuuttopoliittisesa keskustelussa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura ja Anttila Jorma (2007), kansallinen identiteetti ja suomalaiseksi samastuminen . Helsingin yliopisto.