Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Yhdestä moneksi : Suomen kansallisten intressien rakentuminen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
abstract.pdf 53.15Kb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://hdl.handle.net/10138/12120
Vie RefWorksiin
Title: Yhdestä moneksi : Suomen kansallisten intressien rakentuminen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta
Author: Kylä-Harakka, Paula
Contributor: University of Helsinki, Department of Political Science
Thesis level: Master's thesis
Abstract: Tutkielman kohteena on Suomessa 1990 puolivälistä vuoden 2004 loppuun asti käyty poliittinen keskustelu henkilömiinat kieltävään Ottawan sopimukseen liittymisestä. Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on ymmärtää, miten miinoista luopumisesta tuli Suomessa poliittinen kiistakysymys ja miksi miinoista luopuminen oli Suomelle vaikeaa. Keskeisinä kysymyksinä ovat, ymmärrettiinkö maailma, Suomen paikka maailmassa, Suomen identiteetti ja Suomen intressit eri tavoin ja minkälainen oli hallitseva maailmankuva suomalaisessa miinakeskustelussa. Suomessa miinoista käyty keskustelu toimii näkökulmana laajempaan kysymykseen siitä, onko Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka irtautunut sille perinteisesti leimallisesta realistisesta ajattelutavasta ja ovatko valtion turvallisuutta ja perinteisiä uhkakuvia korostavat näkemykset saaneet antaa sijaa muunlaisille näkökohdille. Miinakysymys on Suomessa ollut ulko- ja puolustuspolitiikan rajapinnassa oleva kysymys ja tutkielmassa tarkastellaan sitä, onko realismin haastaminen ja sen mahdollinen murtuminen nähtävissä tällä rajapinnalla. Realistisessa kansainvälisen politiikan teoriassa kansallisen intressin käsite on ollut keskeisellä sijalla ja sillä on viitattu kansallisen turvallisuuden säilyttämiseen ja vallan tavoitteluun kansallisen selviytymisen takaamiseksi. Suomi näyttää loitonneen realististen kansallisten intressien tavoittelusta. Tutkielman lähtökohtana on väite, että konstruktivistinen ote tarjoaa paremman keinon lähestyä kansallista intressiä kuin realistinen kansainvälisen politiikan teoria. Konstruktivistista lähtökohdista tutkielmassa lähdetään ajatuksesta, että todellisuus ei ole ”luonnollinen”, vaan intersubjektiivinen konstruktio, rakennelma, ja kiinnitetään huomio identiteettien, intressien ja merkitysten rakentumiseen poliittisessa keskustelussa miinoista. Valtioiden toiminnan ajatellaan perustuvan identiteetteihin, intresseihin ja asioiden merkityksellistämisen tapaan. Tutkielman konstruktivistinen lähestymistapa edustaa kriittistä konstruktivismia, tai diskursiivista konstruktivistista suuntausta, joka korostaa kielen keskeistä asemaa intersubjektiivisten merkitysten ja todellisuuden rakentumisessa. Diskurssien eli merkitysrakenteiden nähdään olevan perusta identiteettien ja päämäärien konstruoinnille. Kansallinen intressi ymmärretään jaettujen merkitysten perusteella ja identiteetistä käsin rakentuneena sosiaalisena konstruktiona, joka käsittää sen, mitä katsotaan tarvittavan valtion ulkopolitiikan hoitamiseksi. Muutokset intersubjektiivisissa merkityksissä ovat mahdollisia ja ne voivat johtaa muutoksiin identiteeteissä ja intresseissä ja siten muutoksiin politiikassa. Konstruktivistinen lähestymistapa mahdollistaa muutoksen tarkastelun Suomen ulkopolitiikassa. Diskurssianalyysiä pidetään taustaoletuksiltaan kriittisen konstruktivismin lähtökohdista lähtevään tutkimukseen soveltuvana taustaolettamuksien ja metodien kokonaisuutena. Molemmat lähestyvät kieltä konstruktiivisena, sosiaalista todellisuutta rakentavana. Diskurssianalyysin avulla tutkielmassa tarkastellaan ulkopoliittisen keskustelun tekstejä. Teksteissä luodaan näkemyksiä, representaatioita, kansainvälisestä järjestelmästä, omasta valtiosta, muista valtioista ja valtioita kohtaavista uhkista. Erilaiset representaatiot maailmasta nojaavat erilaisiin diskursseihin ja pitävät sisällään erilaisia identiteettejä ja tekevät mahdolliseksi erilaisia intressejä. Tekstejä analysoidaan kolmen tekstuaalisen mekanismin tarkastelemisen avulla, jotka toimivat keinona diskurssien esiin piirtämisessä. Nämä tekstuaaliset mekanismit ovat presuppositio, predikaatio ja subjektien positiointi. Analysoitavan aineiston valinnassa on lähdetty ajatuksesta, että kansalliset intressit ilmaantuvat valtion virkamiesten esittämissä representaatioissa, joita he tuottavat nojautuen kulttuuriin sidonnaisiin diskursseihin. Ulkopolitiikan muotoilun nähdään kuitenkin erityisesti ulkopolitiikan demokratisoitumiskehityksen myötä laajentuvan myös virallisen hallituskoneiston ulkopuolelle. Keskeisiin toimijoihin luetaan presidentin ja keskeisten ministerien ohella eduskunta ja puolustusvoimain komentaja sekä sellaiset kansalaisjärjestöt, jotka ovat kansainvälistä esimerkkiä seuraten kampanjoineet Suomessa henkilömiinojen kieltämiseksi. Tutkielmassa analyysin kohteena on näiden toimijoiden lausunnot miinoista ja Suomen miinaratkaisusta vuosilta 1995–2004. Kansainvälisesti miinakysymyksen juuret ovat miinojen aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen esiin nostamisessa, mutta Suomessa realismi eri muodoissaan oli hallitseva tapa ymmärtää maailmaa. Suomen ratkaisussa ja siitä käydyssä keskustelussa näkyi historiallinen, realistisen doktriinin värittämä kulttuurinen konteksti. Realistinen diskurssi painotti uskottavaa puolustusta ja ulkopolitiikan uskottavuutta. Realistisessa diskurssissa Suomesta rakentui identiteetiltään itsenäinen valtio anarkkisessa maailmassa, jonka intressissä on oman itsenäisyytensä säilyttäminen mahdollisen hyökkäyksen edessä. Turvallisuus ymmärrettiin lähtökohtaisesti valtion turvallisuutena lähinnä sotilaallisia uhkia vastaan, vaikka uusien uhkien olemassaolo valtiolle tunnustettiin. Historiallisista uhkakuvista pidettiin kiinni. Uhkiin vastaamisessa sotilaallisilla keinoilla nähtiin sijansa. Miinoista rakentui ase, joka oli oleellinen puolustuksen kannalta, mutta lopulta kuitenkin korvattavissa uskottavasta puolustuskyvystä tinkimättä. Miinoista rakentui toisaalta ongelmallinen ase Suomen turvallisuuspolitiikassa suhteessa puolustukseen perinteisesti ensisijaisen ulkopolitiikan ja sen uskottavuuden kannalta. Näiden konstruktioiden avulla miinoista luopumisesta ja Ottawan sopimukseen liittymisestä rakentui mahdollista realistiseen diskurssiin tukeutuen. Kyse oli perinteisesti turvallisuuspolitiikassa ensisijaisen ulkopolitiikan uskottavuuden säilyttämisestä ja siitä, että puolustuksen uskottavuudesta voitiin joka tapauksessa pitää kiinni, vaikka miinoista luovuttiinkin. Intressit, jotka ulko- ja turvallisuuspolitiikassa muodostuivat hallitseviksi, olivat lähtökohdiltaan edelleen kansallisia. Kansallisuus oli aikaisemmista tulkinnoista poiketen hallitsevan identiteetin perusta, eikä ”eurooppalaisuus”. Analyysi osoitti, että turvallisuutta tarkastellaan Suomessa laaja-alaisesti ainoastaan uhkien ja uusien uhkien osalta turvallisuuden tuottamisen osalta. Euroopan unionista ei ole muodostunut suomalaisessa poliittisessa keskustelussa turvallisuuden subjektia, eli uhkia ei tarkastella uhkina Euroopalle, vaan kansallisvaltiolle. Pitäytyminen realismin oletuksissa voi olla ongelmallista muuttuneessa ulkopoliittisessa ”todellisuudessa”, sillä konstruktivistisen ajattelun mukaisesti todellinen muutos toiminnassa perustuu muutoksiin identiteeteissä ja intresseissä. Konstruktivistinen ote avaa kuitenkin näköaloja ja sijaa muutokselle. Analyysi osoittaa, että realismille löytyy haastavia diskursseja. Realistinen diskurssi on myös sisäisesti haastettu. Ulkopoliittisen päätöksenteon taustalla olevat perustavaa laatua oletukset keskeisistä turvallisuuden kohteista, turvallisuusuhkista ja turvallisuuden tuottamisen keinoista ovatkin kyseenalaistamisen kohteena. Suomessa ei voidakaan enää puhua ”kansallisesta intressistä”, vaan ehkä pikemminkin kansallisista intresseistä monikossa. Keskeiset lähteet: Fierke, Karin M. & Jørgensen, Knud Erik (eds.) (2001), Constructing International Relations: The Next Generation. New York: M.E. Sharpe. Milliken, Jennifer (1999) "The Study of Discourse in International Relations: A Critique of Research and Methods". European Journal of International Relations, 5(2), 225–-254. Weldes, Jutta & Laffey, Mark & Gusterson, Hugh & Duvall, Raymond (eds.) (1996), Cultures of Insecurity. States, Communities and the Production of Danger. Minneapolis: University of Minnesota Press. Weldes, Jutta (1996) “Constructing national interests.” European Journal of International Relations 2(3), 275–318.
Description: Endast avhandlingens sammandrag. Pappersexemplaret av hela avhandlingen finns för läsesalsbruk i Statsvetenskapliga biblioteket (Unionsgatan 35). Dessa avhandlingar fjärrutlånas endast som microfiche.Abstract only. The paper copy of the whole thesis is available for reading room use at the Library of Social Sciences (Unioninkatu 35) . Microfiche copies of these theses are available for interlibrary loans.Vain tiivistelmä. Opinnäytteiden sidotut arkistokappaleet ovat luettavissa HY:n keskustakampuksen valtiotieteiden kirjastossa (Unioninkatu 35). Opinnäytteitä lainataan ainoastaan mikrokortteina kirjaston kaukopalvelun välityksellä
URI: http://hdl.handle.net/10138/12120
Date: 2006-05-02
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account