Yhdysvallat ja demokratian levittäminen : Demokratisoimiseen liittyvien argumenttien käyttö ja pätevyys George W. Bushin Irakia ja Lähi-itää käsittelevissä puheissa vuosilta 2003–2005

Abstract

Tutkimuksessa pyritään retoriikkaa apuna käyttäen selvittämään mitä argumentteja ja argumentointikeinoja George W. Bush käyttää Irakin ja Lähi-idän demokratian levittämistä käsittelevissä puheissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää mitä voidaan sanoa argumenttien pätevyydestä diffuusioteorian ja aiemman demokratian levittämistä käsittelevän tutkimuksen perusteella. Tutkimuksen primääriaineisto koostuu George W. Bushin vuosina 2003, 2004 ja 2005 pitämistä puheista, joissa käsitellään Irakin ja Lähi-idän demokratisoimista. Tarkasteltu ajanjakso alkaa 20.3.2003 ja päättyy vuoden 2005 loppuun. Tutkimuksessa on havainnollistamiskeinona käytetty suoria lainauksia primääriaineistosta. Retoriikka tarjoaa keinon analysoida tekstejä ja niissä olevia argumentteja. Tämän lisäksi muu argumentointia käsittelevä kirjallisuus tarjoaa apuvälineen argumenttien löytämiseen ja niiden analysointiin. Diffuusioteria ja aiempi demokratian levittämistä käsittelevä kirjallisuus puolestaan käsittelee sitä miten pätevinä tiettyjä puheissa ilmeneviä argumentteja voidaan pitää. Eri vuosien argumentit pysyvät melko muuttumattomina, kuitenkin niin, että vuosina 2003 ja 2005 argumentointi demokratian levittämiseksi korostaa eniten Yhdysvaltojen turvallisuustekijöitä ja tätä kautta Irakin ja Lähi-idän demokratisoimisen tärkeyttä. Vuoden 2004 puheissa korostetaan jonkin verran enemmän demokratian hyötyjä Irakille ja demokratian leviämistä Irakista muualle Lähi-itään. Bushin käyttämät argumentit ovat usein abstrakteja, kuten vapaus tai rauha. Puheissa on löydettävissä myös konkreettisempia demokratian tarjoamia hyötyjä, jotka liittyvät usein turvallisuuteen ja edistykseen. George W. Bushin demokratian levittämiseen liittyvät puheet korostavat usein länsimaista demokratiamallia, vaikka joissain puheissa saatetaan myös korostaa demokratian olevan erilaista eri maissa. Puheissa ilmenee uuskonservatiivien käsitys siitä, miten Yhdysvaltojen hyvä on yhtä kuin koko maailman hyvä. Argumentointikeinoista yleisimpiä olivat muun muassa tapahtumien vertaaminen, monitulkintaisten ja epämääräisten sanojen käyttö (freedom, liberty) tai todellisuuden rakennetta luovat argumentit, joissa esitettiin Lähi-itä pahana ja Yhdysvallat hyvänä. Argumenttien perusteluissa ei juurikaan otettu huomioon diffuusioteriassa mainittuja tärkeitä tekijöitä demokratian onnistumisen kannalta, kuten kommunikaatiota. Lähes huomiotta jäävät myös kulttuurilliset tekijät, jotka asettavat esteitä demokratian saavuttamiselle. Bush tosin pyrkii osittain myös vastaamaan niihin ongelmiin, joita demokratian levittämiseen liittyy. Esimerkiksi Irakin kohdalla hän argumentoi federalistisen järjestelmän sopivan Irakiin, joka on jakautunut eri heimoryhmiin. Näin Bush pyrkii tuomaan omaan argumentointiinsa lisää pätevyyttä.