Kansalaisten ääniä YLE:ssä : Tavallisten ihmisten mielipiteistä ja muista puheista neljällä radiokanavalla 1996

Abstract

Työ käsittelee Suomessa aiemmin suhteellisen vähän tutkittua kansalaispuhetta radiossa, jota enimmäkseen kuulee ns. puhelinkontaktiohjelmissa. Radiota on pidetty arkisena välineenä ja siten huomaamattomana, merkityksettömänäkin, jolloin varsinkin marginaalissa toimivat puhelinkontaktiohjelmat ovat jääneet vähälle huomiolle. Aineisto – yli 60 tuntia puhelinkeskusteluja, gallup-osuuksia ja ääneen luettuja kirjeitä – tallennettiin keväällä 1996 Yleisradion neljältä valtakunnalliselta kanavalta. Sittemmin ohjelmamuoto on yleistynyt ja myös keventynyt entistä viihteellisempään suuntaan niin YLE:n televisiossa ja radiossa kuin muissa paikallis- ja kaupallisissa radioissa. Tässä tutkimuksessa keskityttiin kuitenkin asiapitoisempiin kontakteihin, jotka Andrew Crisell on luokitellut ilmaisullisiksi, eli yhteydenottajilla on mielipiteen ilmaisun ja vaikuttamisen tarpeita. Työn alussa kuvaillaan pääasiassa viimeisen parin vuosikymmenen suomalaista kansalaisyhteiskuntaa ja sen erilaisia kansalaisia ja heidän journalismisuhteitaan päälähteenä Heikki Heikkilän väitöskirja. Teoriaosassa hahmotetaan myös kontaktiohjelmamuodon roolia julkisen palvelun periaatteiden ja käytännön puitteissa. Empiirisessä osassa kuvaillaan erilaisten ryhmien tapaa puhua ja argumentoida sekä suosituimpia aihepiirejä. Työn rakenne seuraa neljää jaottelua: Kuvailevassa analyysissä eroja on haettu ja raportoitu ensiksi nuorten ja aikuis-ten, toiseksi kaupunkilaisten ja maalaisten, kolmanneksi suomen- ja ruotsinkielisten sekä neljänneksi eri sukupuolia edustavien kontaktinottajien puheesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä sisällönerittelyä ja luokitusrungossa oli 30 muuttujaa. Lähinnä ristiintaulukointeihin perustuva analyysi toteutettiin SPSS-ohjelmalla, jonka tuloksia täyden-nettiin kuunteluhavainnoilla. Kirjallisuudesta löytyi lisävahvistusta tuloksille siitä, että aineiston nuoret ja aikuiset puhuivat eri lailla ja myös hieman eri asenteella tutkituissa ohjelmissa. Aikuisten asenne oli asiallisempi ja vakavampi, mielipiteet taustoitettiin perusteellisemmin. Nuorten jutustelu oli neutraalimpaa ja ironisempaa, näkökulma oli myös aikuisia yksilöllisempi. Nuoret kuitenkin ilmaisivat ja keskustelivat aikuisia joustavammin ja myönteisemmin. Ohjelmien toimitustapojen vaikutusta sisäl-töön ei auta sivuuttaa. Maalaisuus ja kaupunkilaisuus eivät erottuneet olettamusten mukaisesti, mikä johtui osittain siitä, ettei asuinympäristö käynytkään ilmi odotetulla tavalla. Eri kieliryhmien ja sukupuolten väliltä sitä vastoin löytyi eroja, jotka noudattelevat kutakuinkin aiemmissa eri alojen tutkimuksissa löytyneitä piirteitä. Kokonaisuutena keskustelu oli kielteissävytteistä ja arvostelevaa, tulos vastaa esimerkiksi laajojen samoihin aikoihin toteutettujen EVA:n asennetutkimusten sekä monien suppeampien tutkielmien tuloksia. Varsinaiseksi vaihtoehtojul-kisuudeksi ei tutkittuja ohjelmia voi luonnehtia, mutta moni aihe nousi kyllä kansalaispuheenvuoroissa esille ennen kuin niistä muualla laajasti julkisesti keskusteltiin. Ohjelmissa on asiallisessa muodossaan aineksia kolmanneksi ääneksi joukkoviestinnän ammattilaisten ja virallisten päättäjien tai asiantuntijoiden oheen.