Ristiriitainen kiinnittyminen : etnografinen tutkimus pienryhmäkotiin sijoitettujen lasten arjesta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa pyrin selvittämään millaisia sijoitettujen lasten aikaisemmat kokemukset ovat ja miten lapsi niistä itse kertoo. Lisäksi tutustuin, miten sijoituspienryhmäkotiin näkyy lapsen ihmissuhteissa ja tunteissa sekä miten sijoitus vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Tutkimusote on etnografinen, ja aineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin menetelmällä. Pienryhmäkoti, jossa havainnointi tehtiin talven ja kevään 2005, aikana oli kuusipaikkainen. Havainnoitujen lasten ikäjakauma oli kuudesta kuukaudesta 13 vuoteen. Kaikki havainnoidut lapset olivat sijoitettuna pienryhmäkotiin huostaanotettuina. Työlle teoreettisen kehyksen antavat Bronfennbrennerin ekologinen teoria sekä Baumannin postmodernismi. Näiden teorioiden avulla on pyritty avaamaan ja ymmärtämään lapsen arkea ja ympäristöä sekä sen vaikutusta lapseen. Tunteita on tarkastelu Bowlbyn kiinnittymissuhdeteorian ja sijoitettujen lasten arkea käsittelevien tutkimusten valossa. Sijoitettujen lasten sosiaalinen verkosto ennen ja jälkeen sijoituksen on myös tutkimuksessa keskeisessä asemassa. Sijoitus pienryhmäkotiin vaikuttaa lapseen moninaisesti. Sen myötä lapsen arki, ihmissuhteet ja ympäristö muuttuvat. Sijoitus herättää lapsessa ristiriitaisia tunteita, joita hänen on yksin vaikea käsitellä. Tutkimuksessa selvisi, että sijoituksen myötä pienryhmäkodin lapsille muodostuu tiivis ja intensiivinen suhde toisiin lapsiin, joiden kanssa voi jakaa ilot ja surut. Pienryhmäkodissa työskentelevät aikuiset ovat lapselle merkittäviä ihmisiä. Ohjaajan sukupuolella ja persoonallisuudella on vaikutus lapsen käytökseen. Lapset hakevat ohjaajilta huomiota eri tavalla ja odottavat heiltä eri asioita. Lapset kertovat toisilleen aikaisemmista kokemuksistaan, ohjaajille he eivät niistä taas spontaanisti halua kertoa. Lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa lapsen aikaisemmilla kokemuksilla on sosiaalinen merkitys, sillä niiden avulla lapsi hakee omaa paikkaansa ryhmässä. Havainnoitujen lasten oli vaikeaa käsitellä tunteita, jotka ovat usein hyvin ristiriitaisia. Tässä työssä käytetyn aineiston perustella voi todeta, että lapsen ääni, ajatukset ja kokemukset olisi tärkeää nostaa esille niin sijaishuollossa kuin yleensäkin tämän päivän yhteiskunnassa. Tällä hetkellä lapsen asema on enemmän sivummalla kuin katsojan rooli,