Vaihtokokemuksen merkitys opiskelijan identiteettiprojekteissa tarinanäkökulmasta

Abstract

Tarkoitukseni on selvittää, millaista on suorittaa osa opinnoista ulkomailla, ja mikä näiden opintojen ja koko vaihtokokemuksen merkitys on (sosiaalipsykologian) opiskelijan identiteettiprojekteissa. Kvalitatiivinen aineistoni koostuu kolmestatoista sosiaalipsykologian pääaineopiskelijan haastattelusta, joissa käsiteltiin heidän vaihtokokemustaan. Haastateltavat olivat olleet vaihdossa joko Keski- tai Etelä-Euroopassa. Aiheenvalintaan ja kysymyksenasetteluun vaikutti merkittävästi oma vaihtokokemukseni. Lähestymistapani on tarinallinen. Se avasi mahdollisuuden tarkastella vaihtokokemusta syvemmin kuin kvantitatiivisella kyselytutkimuksella olisi ollut mahdollista. Teoreettisesti pohjaan Rom Harrén (1986) teoriaan sosiaalisesta ja persoonallisesta identiteettiprojektista, jonka Oili-Helena Ylijoki (1998) on oivallisesti yhdistänyt tarinatutkimukseen. Hänen esimerkkiään noudattaen lähdin muodostamaan aineistostani eritasoisia tarinoita. Aineiston jäsentelyssä ja luokittamisessa olen turvautunut A. J. Greimasin aktanttimalliin. Aktanttien avulla pystyin selvittämään, mitkä tekijät auttoivat ja mitkä tekivät vaikeuttivat, opiskelijan vaihdossaoloa. Kokoava tarinan kautta selviää millainen kokemus vaihto on opiskelijan kannalta yleisesti ajatellen. Mallitarina kuvaa vaihtokokemusta ideaalina, sellaisena kuin sen tulisi olla tai opiskelijat uskovat sen olevan. Mallitarina tarkastelee ideaalia kun kokoava tarina tarkastelee ennemminkin realiteettia. Kokoavan tarinan reaalisuus on kuitenkin yhteenvetoja ja yleistyksiä useamman eri opiskelijan tarinasta. Kokoava tarina ja mallitarina ovat kollektiivisia ne kertovat kulttuurin omaksumisesta ja sen muuntamisesta. Kolmas tarinallisuuden taso on yksilölliset tarinat. Voidaan puhua, joko sisäisistä tarinoista tai muunnetuista tarinoista. Sisäiset tarinoiden kautta selvitin, miten opiskelijat olivat suhtautuneet opintoihin sekä mitä kautta he perustelivat itselleen kokemuksen hyödyllisyyden ja onnistumisen. Vaihto osoittautui merkittäväksi kokemukseksi opiskelijan identiteettiprojektien kannalta. Opiskelijat pystyivät erottumaan muista saman aineen opiskelijoista, koska olivat saaneet mahdollisuuden opiskella aihealueita, joita oma laitos ei tarjonnut. Toisaalta he myös kiinnittyivät tiukemmin sosiaalitieteelliseen heimokulttuuriinsa. Opiskelijoiden saamaa hyötyä, ei voi mitata pelkästään opintoviikoissa. Opiskelijat tunsivat kasvavansa kehittyvänsä ihmisinä. Monelle vaihtoon lähteminen oli kulttuurisesti hyväksytty tapa siirtää valmistumista ja gradun teon aloittamista. Vaihdon aikana suunnitelmat selkeytyivät.