Yöllä yhdessä : Yökerhot, biletys ja suomalainen sosiaalisuus

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9099-8
Title: Yöllä yhdessä : Yökerhot, biletys ja suomalainen sosiaalisuus
Author: Maunu, Antti
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Social and cultural studies have drawn a picture of Finland as an urbanizing and globalizing society since the 1980's. A main thread in this discussion has dealt with a shift from a collectivist and relatively conformist way of life towards a more individualist one ‒ much like in other Western countries. This is well embodied in Finnish bar and partying studies. According to them, 1980's suburban pubs were crowded by the descendants of the traditionalist, conformist culture, whereas the partygoers of the 2000's stroll in the night searching for unique, individual experiences to construct their unique, personal identity. However, this story probably pertains only to some small elite groups. It does not depict the so-called average partygoers who actually fill the Finnish nightclubs and keep them going. In addition, social and cultural studies in the 2000's claim that individualist hedonism and other sensation seeking has made room for neo-traditionalist neo-collecitivism that prefers traditional, down-to-earth values. Recent studies also suggest that social and cultural one-sidedness ‒ whether it was traditional collectivism or late modern individualism ‒ has vanished in contemporary way of life which is rather characterized by social and cultural omnivorousness. In this study I examine the types or forms of sociability that the so-called average partygoers of the 2000's pursue and express in their nightclub partying. Average partygoers are represented by 23‒35-year-old young white adults who live in Helsinki metropolitan area, work in socioeconomic middle positions and identify themselves as culturally ordinary, average Joes and Janes. I ask if they search for individual enjoyment or other individual experiences in their partying, or if they rather follow the ideals of neo-traditional neo-collectivity. On the other hand, I ask if social omnivorousness is important for them, and if it is, what elements it contains and what motivates it. The main data of the study is ethnographic observation in 13 nightclubs in Helsinki city center. I spent 100 hours during five years in different party spots in order to find out what kind of sociability they embody and offer. To understand average partygoers' own perspectives and experiences, I analyze their interviews on partying and nightclubs (117 thematic interviews and 7 focus group interviews) as well as their diary narratives (altogether 316 diary accounts) in which they describe their real nights out in their own words. The methodological framework of the study is analytic ethnography, and as analytic tools I apply perspectives offered by ritual analysis. The study shows that average young adult Finns' partying or their way of life more generally cannot be characterized by a clear-cut shift from collectivism to individualism. Instead, both moralities are well represented. On the one hand, their world is strongly collectivistic: they do not want to be self-sufficient individual atoms but prefer strong and binding communities. On the other hand, the world of average partygoers is individualistic. They are independent and autonomous actors, and they want to choose the course of their life by themselves. However, they use their personal freedom and competence to pursue strong and binding social experiences. The reason for this is that without active pursuing their life-world does not offer such strong feelings of togetherness. In other words, the partying of young, average Finns satisfies social needs their everyday life does not otherwise satisfy. The study also shows that the communities of average young urban Finns are relatively loose and changing. They allow and also require that their members belong also to other communities because no single community can fulfil its members' all social needs. It follows that the sociability of young, average Finns is versatile and omnivorous, and that omnivorousness is motivated by a wish to become attached to social reality through rich and versatile bonds. Social versatility, by turn, requires active individual contribution and good social skills from these young average Finns so that they are able to maintain their communities and group memberships in the first place. The study then describes and interprets their partying as a true ritual, a technique of togetherness that turns these abstract moral principles into concrete actions.Suomalainen yhteiskunta- ja kulttuurintutkimus sekä julkinen keskustelu ovat 1980-luvulta alkaen kuvanneet Suomea kaupunkilaistuvana ja kansainvälistyvänä yhteiskuntana. Elämäntavan kannalta suurimpana muutoksesta on nähty luopuminen kollektiivisesta ja suhteellisen yhdenmukaisesta kulttuurista ja siirtyminen muun globalisoituvan maailman mukana yksilöllisiin elämäntapoihin. Tätä ilmentää hyvin ravintola- ja juhlimiskulttuurien tutkimus. Kärjistäen sen valossa 1980-luvun lähiöravintolassa istuivat yhtenäiskulttuurin kasvatit turisemassa tuttuja ja ennalta arvattavia tarinoita, kun taas 2000-luvun bilettäjät sukkuloivat yöelämässä etsien yksilöllisiä elämyksiä oman, ainutlaatuisen identiteettinsä rakennuspuiksi. Tämä kertomus luonnehtii kuitenkin luultavasti vain pienen eliitin mielenmaisemaa. Se ei tavoita ns. tavallisia bilettäjiä, juhlimiskulttuurin suurta enemmistöä, joka täyttää suomalaiset yökerhot ja pitää ne pyörimässä. Lisäksi viimeaikaiset tutkimuskeskustelut esittävät, että individualistinen elämyshakuisuus on 2000-luvun mittaan tehnyt tilaa uustraditionaaliselle uusyhteisöllisyydelle, joka arvostaa perinteisiä, maanläheisiä hyveitä. Niin ikään 2000-luvun yhteiskunta- ja kulttuurintutkimuksessa on esitetty, että kaikenlainen yksipuolisuus elämäntapa- ja -tyylikysymyksissä ‒ oli se sitten traditionaalista kollektivismia tai myöhäismodernia hedonismia edustaa mennyttä aikaa, ja nykykulttuuria luonnehtii pikemminkin sosiaalinen ja kulttuurinen moniruokaisuus. Tutkimuksessa tarkastelen, millaisia sosiaalisuuden lajeja tai muotoja 2000-luvun ns. tavikset yökerhobiletyksessään ilmentävät ja tavoittelevat. Taviksia edustavat pääkaupunkiseudulla asuvat, 23‒35-vuotiaat, sosioekonomiselta asemaltaan keskiluokkaiset ja kulttuuriselta identiteetiltään itsensä tavallisiksi ja keskimääräisiksi mieltävät nuoret aikuiset. Kysyn, hakevatko he yökerhoista yksilöllistä nautintoa tai muita individualistisia elämyksiä, vai seuraavatko he pikemminkin uustraditionaalisen uusyhteisöllisyyden ihanteita. Toisaalta kysyn, onko sosiaalinen monipuolisuus tutkituille taviksille tärkeä ja tavoittelemisen arvoinen asia ja jos on, niin mistä elementeistä se koostuu ja mikä sitä motivoi. Tutkimuksen pääaineisto on etnografinen havainnointi 13:ssa helsinkiläisessä yökerhossa. Vietin viiden vuoden aikana noin sata tuntia erilaisissa bilepaikoissa saadakseni selville, millaista sosiaalisuutta niistä haetaan ja saadaan. Tavis-bilettäjien oman näkökulman ja kokemusmaailman ymmärtämiseksi analysoin tutkimuksessa havainnoinnin lisäksi heidän biletysaiheisia haastatteluitaan (117 teemahaastattelua ja 7 ryhmähaastattelua) sekä päiväkirjojaan (yhteensä 316 kertomusta), joissa haastatellut bilettäjät kuvaavat omin sanoin bileiltojaan pääkaupunkiseudun yökerhoissa. Tutkimuksen metodologinen viitekehys on analyyttinen etnografia ja sen analyysitapana sovellan rituaalianalyysin välineistöä kuhunkin aineistotyyppiin eri tavoin kohdennettuna. Tutkimus osoittaa, että tutkittujen tavis-bilettäjien hauskanpitoa tai laajemminkaan elämäntapaa ei luonnehdi kaikenkattava siirtymä kollektivismista individualismiin. Sen sijaan tavisten maailmassa vaikuttavat molemmat voimat. Yhtäältä tavisten maailma on kollektiivinen: he eivät halua olla toisistaan riippumattomia yksilöatomeja, vaan luoda keskenään lujia ja sitovia yhteisöjä. Tämä on taviksille ylivoimaisesti tärkein syy kokoontua bilettämään. Toisaalta tavisten maailma on myös individualistinen. Tavikset ovat itsenäisiä ja omaehtoisia toimijoita, ja he haluavat valita elämänsä suunnan itse. He vain käyttävät henkilökohtaista vapauttaan ja kykyjään vahvojen ja sitovien sosiaalisten kokemusten tavoitteluun. Tutkimuksen perusteella tämän syynä on, että ilman aktiivista tavoittelua 2000-luvun nuorten kaupunkilaisaikuisten elämäntapa ei tarjoa vahvoja yhteenkuuluvuuden kokemuksia. Tavisten biletys täyttää sellaisia sosiaalisia tarpeita, joita heidän arkielämänsä ei aina täytä. Tutkimus osoittaa myös, että tavisten biletys- ja muutkin yhteisöt ovat suhteellisen väljärajaisia. Ne sallivat ja osin edyellyttävätkin jäsentensä kuuluvan myös muihin ja toisenlaisiin yhteisöihin, sillä mikään porukka ei voi yksin tyydyttää jäsentensä kaikkia sosiaalisia tarpeita. Tästä seuraa, että tavisten sosiaalisuus on monipuolista, ja monipuolisuutta motivoi vahvimmin pyrkimys kiinnittyä sosiaaliseen todellisuuteen rikkain ja monipuolisin sitein. Monipuolisuudesta taas seuraa, että hyvä sosiaalinen elämä edellyttää taviksilta paitsi aktiivista yksilöllistä panostusta, myös vahvoja sosiaalisia valmiuksia ryhmäjäsenyyksien ylläpitämiseksi. Tutkimus kuvaa tavisten biletystä tämän arvomaailman rituaalina, yhdessäolon tekniikkana, joka tekee näistä abstrakteista moraaliperiaatteista konkreettista toimintaa.
URI: URN:ISBN:978-952-10-9099-8
http://hdl.handle.net/10138/135778
Date: 2014-09-13
Subject: sosiologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
yollayhd.pdf 938.5Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record