Library of the Labour Movement

 

The Library of the Labour Movement is a scientific special library located in Helsinki, Finland. The library’s wide collection mainly focuses on the labour movement, trade unions and labour history. The library has digitised some of its older and more fragile books and ephemera and they're all free to read here. Most of the material is in Finnish but there are other languages represented as well.

Collections

Recent Submissions

  • Zetkin, Klara (Viipurin työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta R L., 1907)
  • Ilmolahti, Oona (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)
    Tutkimus esittelee ja arvioi rauhaan palaamista vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Helsingin Sörnäisissä. (Työläis)yhteisötutkimuksen alaan kiinnittyvä tutkimus lähestyy aihetta alueella työskennelleiden kansakoulunopettajien ja paikallisen työväenyhteisön suhteen kautta. Tutkimuksen metodologisina apuvälineinä on hyödynnetty kvalitatiivisen menetelmän lisäksi historiantutkimuksessa harvemmin käytettyä tunneyhteisön käsitettä sekä lähiluvun metodia. Tiheällä lähiluvulla on pyritty pääsemään mahdollisimman lähelle kohteiden tunnekokemuksia ja niistä nousseita tulkintoja. Teoreettisena viitekehyksenä toimii sodasta rauhaan palaamisen ja kriisistä palautumiseen liittyvä mentaalisen resilienssin tematiikka. Tunteet nähdään ensisijaisesti sosiaalisena, tunneyhteisöjä ylläpitävänä voimana. Myös sosiaalinen resilienssi oli yhteisöllistä, ja sodasta toipumisessa oma viiteryhmä oli oleellisen tärkeä. Sisällissodan jälkeen kouluhallituksen edistyspuoluelainen johto määritteli koulun tehtäväksi kansakunnan eheyttämisen. Koulusta muodostui kuitenkin kenttä, jolla padotut kokemukset ja ristiriitaiset tunteet kohtasivat. Kun puolet oli valittu ja johtopäätökset vedetty, rauhantila palautui, ja kaikkien oletettiin jatkavan elämää kuten ennenkin. Tutkimus osoittaa, että sisällissota vaikeutti opettajiston ja työväestön suhdetta, ja sotakokemusten vahvistamat tunnehallinnot estivät tuomasta esille vaihtoehtoisia näkemyksiä toisesta osapuolesta tai sotatulkinnasta. Tutkitut tunneyhteisöt eivät kuitenkaan olleet homogeenisiä, vaan niiden sisällä oli pienempiä ryhmiä, jotka toimivat myös tunneturvapaikkoina. Suhteen kriisiytyminen tiivistyi lapsissa, jotka kokivat sodan ja sen jälkiselvittelyiden aikana hämmentävän tapahtumaketjun, josta he kuulivat useita erilaisia totuuksia. Opettajien fennomaaninen sivistykseen pohjautuva kansakuva sai sodassa lopullisen iskunsa. Työväestön osalta häviö sekä oman liikkeen jakautuminen hävittivät ideaalin yhdessä joukkovoimalla rakennettavasta paremmasta maailmasta. Koettuun suruun liittyi myös katkeruus ja siitä nouseva koston tai suhteen korjaamisen ajatus. Kansakoulunopettajien enemmistölle oman position määrittely poikkeusoloissa oli pääosin selkeää, mutta ei helppoa. Kiinnostus sosiaalidemokratiaan ja sympatiat kansan aseman parantamiseen tekivät ratkaisusta monelle vaikean. Sivistysuskon palauttamisen lisäksi kansasuhteen käsittelykeinoksi ja näin myös resilienssin välineeksi muodostui heimoaate, joka auttoi näkemään suomenkielisen rahvaan jälleen myönteisessä valossa. Sekä opettajiston että poliittisen työväenliikkeen osalta resilienssi rakentui paremman maailman rakentamiseen lasten ja kasvatuksen kautta. Vasemmistososialistinen työväenliike veti yhä tiukemmin rajaa porvarilliseen koululaitokseen pyrkien oman kasvatustyönsä avulla tarjoamaan punaorposukupolvelle vaihtoehtoista maailmankuvaa. Myös opettajisto käänsi kasvatustyön epäonnistumisesta nousseet itsesyytökset toiminnaksi. Kriisi oli todistus kasvatustyön riittämättömyydestä, ja siksi oma tuleva työ oli eheän kansakunnan kannalta välttämätöntä. Kaikki osapuolet pyrkivät rakentamaan tulevaisuutta lasten välityksellä ja pyrkivät passiivisina nähtyjen tai vääränlaista kasvatusta antavien työläisvanhempien herättämiseen. Mentaalista rauhan tilaa ei saavutettu välittömästi sotaa seuranneina vuosina, vaikka tilanteen tasoittumistakin oli välillä nähtävissä. Kriisin aikana koetut tunteet ja niiden sietämiselle pohjan antama sotatulkinnan ja uuden tulevaisuudenkuvan luominen eivät antaneet mahdollisuutta nähdä toista osapuolta ymmärtävässä valossa. Kriisiä käytettiin myös retorisena keinona vahvistamaan aikaisempaa, ennakkoluuloille perustuvaa vastakkainasettelua työväestön ja opettajiston välillä.
  • Bebel, August (M. V. Vuolukan kustannuksella, 1906)
  • Bebel, August (Sosialistisen aikakauslehden kustannuksella, 1907)
  • Dietzgen, Josef (Savon Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta, 1908)
  • Bebel, August (Ammattilaisten kirjapaino-o.y, 1906)
  • Bebel, August (Osakeyhtiö Kehityksen kustannuksella, 1917)
  • Bebel, August (Kyminlaakson työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta, 1907)
  • Bebel, August (Reino Drockila, 1904)
  • Bebel, August (Sanomalehtiosuuskunta Kansan Tahto, 1910)
  • Bebel, August (Osuuskunta Saimaa R. L:n kustannuksella, 1910)
  • Jumala? 
    Stern, J. (Suomen sos.-dem. nuorisoliitto, 1913)
  • Lafargue, Paul (Osuuskunta Kehitys, 1907)
  • Rajavuori, Anna (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2017)
    Anna Rajavuori, Esityksen politiikka. Sosialistinen agitaatio keskisuomalaisella maaseudulla 1906–1908. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki 2017, 341 s.
    The politics of performance. Socialist agitation in rural central Finland in 1906–1908 The politics of performance. Socialist agitation in the country side of central Finland in 1906–1908 The study examines oral agitation by the Finnish Social Democratic Party in the eastern electoral district of Vaasa before and after the first parliamentary elections. Research on political speeches is rather scarce, partly due to the fact that there are no recordings and only few manuscripts for these have survived. Agitation has usually been examined as a means to spread political viewpoints among the populace, and its success has been determined according to votes cast in elections. In this study agitation and events where this was performed are referenced through a performance theory viewpoint as bodily interaction. The performance is viewed as a lens, through which history, culture, and political and social reality manifests itself. The sources for this study include newspapers, oral history, historical documents and prose. These have been examined in relation to central issues within performance theory, namely identity, social roles and the possibilities of individuals. The study shows that socialist agitation was varied both in form and content. The nature of the performance was dictated by the audience. The performance of agitation borrowed from other types of performance of the era. The agitators made use of Christian rhetoric and their motives drew from the ideals of enlightenment. The central message of agitation, putting into words the class based society and class differences, could be made visible via performance. The agitator attempted to find conflict with the “bourgeoisie”, thus creating a clash between different social classes and a feeling of togetherness within their own. A key objective of agitation was creating a conscious working class identity based on the actions of an inner circle of actors. The study offers new perspectives into political action and the creation of political identity in a rural environment as part of the modernization process. Socialist agitators assisted the people in becoming political actors and strengthened their experience of participation and citizenship. In addition to political and social effects, agitation also had a profound cultural effect, because of the diverse nature of the gatherings, where it was performed. The viewpoint into political performance and the politics of performance offered in this study also presents a point of comparison into modern political culture. Keywords: agitation, agitators, labour movement, the Social Democratic Party of Finland, the 20th century, political performance, socialism, election campaign
  • Lafargue, Paul (M. V. Vuolukka, 1907)