Library of the Labour Movement

 

The Library of the Labour Movement is a scientific special library located in Helsinki, Finland. The library’s wide collection mainly focuses on the labour movement, trade unions and labour history. The library has digitised some of its older and more fragile books and ephemera and they're all free to read here. Most of the material is in Finnish but there are other languages represented as well.

Collections in this community

Recent Submissions

  • Hannikainen, Matti (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2014)
    Väki Voimakas 27
    Elintason nousu ja hyvinvoinnin lisääntyminen ovat olennainen osa suurta kertomusta, nousua köyhyydestä moderniksi hyvinvointivaltioksi. Kiivainta kasvukautta elettiin 1960-luvun alusta 1980-luvun loppuun. Luotiin kattavat sosiaaliturvainstituutiot ja terveyden- ja sairaanhoitoa saatettiin kaikkien ulottuville. Myös koulutus tasa-arvoistui peruskoulun, ammatillisen opetuksen ja korkeakoulujen myötä. Hyvinvointivaltion kasvukausi päättyi 1990-luvun alussa lamaan ja globaalin sopeutumisen aikaan. Tässä kirjassa piirtyy suuri kaari 1700- ja 1800-luvun sosiaalisesta liikkuvuudesta ja agraariyhteisöstä 1900-luvun yhteiskunnallisiin reformeihin: sosiaaliturvaan, terveyden- ja sairaanhoitoon, työsuojeluun ja lisääntyneeseen vapaa-aikaan. Kirja sisältää instituutioiden muutosten ja yhden henkilön toiminnan tarkastelua, kvantitatiivista analyysia, perinteentutkimusta ja haastatteluita. Viimeisessä luvussa pohditaan, mitä on ”tavallisen hyvä elämä”.
  • Hytönen, Kirsi-Marja; Laine-Frigren, Tuomas (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2015)
    Väki Voimakas 28
    Perhe on yksi yhteiskuntamme perusyksiköistä. Perheessä risteävät yhteiskunnan eri kentät ja tasot: sen ympärillä puhutaan esimerkiksi työstä, taloudesta, moraalista, uskonnosta, lainsäädännöstä, väestörakenteesta, oikeuksista ja velvollisuuksista, mutta yhtä hyvin sukupuolesta, lapsista, kodeista, tunteista, ihanteista ja odotuksista. Tässä kirjassa valotetaan suomalaisen työläisperheen historiaa 1800-luvulta aina nykypäiviin asti. Miten varhaisen työväenliikkeen naiskirjailijat kuvasivat perhettä ja avioliittoa? Miten Billnäsin ruukin työläisnaiset toimivat sisällissodan aiheuttamassa kriisitilanteessa. Entä millaisia unelmia ja tulevaisuudensuunnitelmia työväenluokkaisella oppikoulunuorella oli 1950–1960-luvun Helsingissä? Työläisperheen historian valossa on mahdollista tarkastella monia sellaisia kysymyksiä, jotka ovat ajankohtaisia tänäänkin. Sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset muutokset sekä erilaiset kriisit ovat historian aikana vaikuttaneet eri tavoin perheiden ja yksittäisten perheenjäsenten olosuhteisiin, näkökulmasta riippuen joko rajoittaen mahdollisuuksia tai synnyttäen erilaisia toimintatapoja ja -strategioita.
  • Harmainen, Antti; Kemppainen, Mikko (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2022)
    35
    Kirjassa tarkastellaan historiantutkimuksen näkökulmista, mitä kaikkea hengen käsite ja siihen niveltyvät taustailmiöt saattoivat merkitä viime vuosisadan työväenliikkeelle ja sen piirissä eläneille ihmisille. Henkinen työväki -teoksen artikkelit avaavat näköaloja esimerkiksi 1900-luvun taitteen esoteerisiin liikkeisiin, joilla oli osansa tuon ajan kansainvälisessä työväenkulttuurissa. Niiden suosion taustalla olivat juuri henkeen ja sen rajattomiin kehitysmahdollisuuksiin viittaavat ihanteet, jotka näiden liikkeiden julkilausumissa olivat myös työtätekevien massojen saavutettavissa. Artikkelit havainnollistavat niin ikään, kuinka protestanttiset maallikkosaarnaajat ja paikallistason luterilaiset yhteisöt olivat työväenkulttuurin kannalta tärkeitä toimijoita hengen ja sielun asioista. Myös kansanvalistuksen keinoin levitettiin hengen sanomaa työväen keskuuteen. Edellä kuvatut ilmiöt avaavat tuoreen näkökulman suomalaisen työväenhistorian kannalta keskeiseen kysymykseen. Kuva napit vastakkain olevista luterilaisesta kirkosta ja ”materialistisesta” työväenliikkeestä on tuttuakin tutumpi. Voisiko kuitenkin olla, että tuttuudessaan se myös yksinkertaistaa asioita liiaksi? Tässä kirjassa asetelmaan haetaan kriittistä valaistusta. Uusimman historiantutkimuksen kantilta näyttää siltä, että varsinkin 1900-luvun taitteen ja ensimmäisten vuosikymmenten kotimainen työväenliike ja sen kannalta tärkeät kansainväliset verkostot antoivat mitä moninaisimmille hengen kukille tilaa versoa.
  • Salonen, Olavi (Olavi Salosen omaiset, 2022)
    Olavi Oskar Salonen (1914–1998) oli pitkän elämänsä aikana monessa muka- na. Elämäntyönsä hän teki edistysmielisessä E-osuuskauppaliike OTK:ssa, jonka palveluksessa hän oli vuodet 1934–1978. Hänet nimitettiin liikkeen elintarvikeryhmän johtajaksi 1959 ja varapääjohtajaksi 1966. Eläkkeelle hän siirtyi vuoden 1978 lopussa. Nyt julkaistavissa muistelmissaan, jotka hän kir- joitti vuosina 1980–1987, hän valottaa sekä yksityiselämäänsä että yhteis- kunnallista toimintaansa teollisuuden, kaupan ja politiikan alalla. Olavi Salonen toimi sosiaalidemokraattisen puolueen edustajana kauppa- ja teollisuusministerinä Rafael Paasion I hallituksessa 1966–1968 sekä teolli- suusministerinä Ahti Karjalaisen II b hallituksessa 1971. Tämän lisäksi hän oli mm. Outokumpu Oy:n hallintoneuvoston jäsen vuodet 1966–1983, joista kahdentoista vuoden ajan puheenjohtajana. Koulutukseltaan Olavi Salonen oli yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän oli syvällisesti perehtynyt liiketaloudellisiin kysymyksiin ja johti OTK:n elin- tarvikeryhmää erinomaisella menestyksellä. Tämän lisäksi hän oli käden- taitaja, mm. erinomainen piirtäjä, ja hän jopa elätti itseään sarjakuvapiir- täjänä useiden vuosien ajan. Hänen käsistään syntyi myös lukuisia puuesi- neitä, joita hän valmisti rintamalla asemasodan aikana. Näistä on muutamia kuvia muistelmissa. Hän harrasti myösi urheilua ja oli innokas laulumies.
  • Kaihovirta, Matias; Holm, Christoffer (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2022)
    Klasskamp på svenska Aktörer, idéer och erfarenheter i 1900-talets finlandssvenska arbetarrörelse. Matias Kaihovirta & Christoffer Holm (red.). Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura. Helsinki 2022.
    Det svenska Finlands historia har ofta presenterats och uppfattats som endimensionellt borgerlig. Men samtidigt som den finlandssvenska identiteten utmejslades under 1900-talet, verkade en livskraftig finlandssvensk arbetarrörelse, som tidvis mobiliserade tusentals svenskspråkiga kring rörelsens mål att skapa ett socialistiskt Finland. Vilka var de finlandssvenskar som verkade i arbetarrörelsen? Kring vilka frågor bedrev finlandssvenska socialister det som kan kallas för klasskamp på svenska? Hur har klasskampen bedrivits och skildrats på svenska i Finland? I Klasskamp på svenska: aktörer, idéer och erfarenheter i 1900-talets finlandssvenska arbetarrörelse analyserar forskare i historia, filosofi och litteraturvetenskap sex olika finlandssvenska socialistiska livsöden. Fokus ligger på individuella erfarenheter, drivkrafter och synpunkter i anslutning till arbetarrörelsens idéer och verksamhetsfält.
  • Haeckel, Ernst (Suomen Sos.-dem. nuorisoliiton kirjasto, 1911)
  • Unknown author (Suomen Sos.-dem. nuorisoliiton kirjasto, 1912)
  • Jokinen, Wäinö (Sosialidemokratinen puolue Suomessa, 1904)
  • Saarela, Tauno (Helsingin yliopiston poliittisen historian laitos ja Tutkijaliitto, 1992)
    Vaikka kansalaissodan aseelliset taistelut lakkasivat toukokuussa 1918, sodan rintamat leimasivat suomalaista yhteiskuntaa 1920- ja 1930-luvuilla. Selvimmin sodan muistot näkyivät erilaisissa yhteis kuntapoliittisissa ratkaisuissa mutta tulivat esiin myös voittajan käs kyinä ja kieltoina sekä häviäjän pyrkimyksissä uhmata tai kiertää niitä. Määräykset ja niiden torjuminen ulottuivat myös hyvin eris kummallisiin paikkoihin — esimerkiksi hautausmaille.
  • Unknown author (Sos.-dem. Työläisnuorisoliiton toimikunta, 1927)
  • Olsson, Oscar (Finlands svenska arbetareförbund, 1920)
  • Uljas, Päivi (Helsingin liha-elintarviketyöntekijäin ammattiosasto 5, 2007)
    Helsingin seudun makkaratyöntekijäin ammattiosaston ensimmäinen perustamiskokous pidettiin 23. tammikuuta 1907. Vaikean alun jälkeen Lihavitosesta on kasvanut yksi liha-alan ja samalla koko Elintarviketyöläisten liiton van kimmista ammattiosastoista. Ammattiosaston vuosisadan viimeinen neljännes – vuo det 1982–2006 – on merkinnyt liha-alalle ja sen työntekijöil le suurta myllerrystä: maatalouden ja koko elintarvikeketjun toimintaedellytykset ovat muuttuneet perusteellisesti, liha - teollisuuden teknologia on kehittynyt, yritys- ja omistusrakenteet ovat mullistuneet. Myös yhteiskunnallinen ilmapiiri on kiristynyt ammattiyhdistysliikkeen joutuessa puolustuskannalle kansainvälistyneen kapitalismin paineessa. Tässä kirjassa tarkastellaan näitä muorroksen vuosia lihatyöläisten ja heidän ammattiyhdistystoimintansa näkökulmasta. Kirjassa puhuvat monet Lihavitosen yksittäiset jäsenet, mutta samalla se haluaa kertoa tarinaa koko jäsenistön yhteisestä taipaleesta – iloineen ja suruineen. Tekstin on kirjoittanut SEL:n Etelä-Suomen aluejärjestön toimistonhoitaja Päivi Uljas, jonka työssä innostavinta on ollut haastatella Lihavitosen aktiiveja, niitä iloisia ja itsetietoisia työläisiä, jotka ovat paljolti vastanneet ammattiosas ton toiminnasta viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana. He kaikki toivovat, että menneen muistelu antaa uskoa ja virikkeitä suunnata lihatyöläisten ammattiy
  • Uljas, Päivi; Uljas, Risto (Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosasto ry, 2019)
    Niihin aikoihin, kun ajatus yhteenliittymisestä alkoi viritä helsinkiläisten leipurityöläisten mielissä, elettiin 1880-luvun viime vuosia. Helsingissä toimi noin 85 leipomoa ja niissä työskenteli likimain 250 työntekijää. Perinteisten ammattileipomoiden rinnalla olivat lisääntyneet opinkäymättömien naisten pitämät ”kotileipomot”. Kaikki leipomatyö tehtiin lihasvoimin. Työtä helpottavia koneita tai laitteita ei ollut, joten oli leipomahomma perin raskasta. Ja se oli kahta raskaampaa, koska työtä tehtiin öin ja päivin ja melkein vuoden jokaisena päivänä. Leivintupa oli useimmin kuuma ja kostea kellarihuone. Sen peräseinällä korvensi kivinen uuni eli pätsi, joka piti kuumentaa puilla useamman kerran vuorokauden aikana. Vähäistä valoa pidettiin kynttilöillä tai käryisällä öljylyhdyllä. Palkka oli oppipojalla vähäinen, kisälli tienasi jonkun markan viikoittain. Mestariltaan he saivat ylöspidon: siis asunnon ohella ruoan ja ehkä jonkun työvaatteenkin. Omaa kotia ei monellakaan ollut, vaan asuttiin siinä sijassa, jonka mestari oli asunnoksi osoittanut. Työnantajan isäntävalta oli ehdoton ja kuri kova. Mutta historian ratas pyöri nyt vilkkaasti: teollinen vallankumous mullisti tuotannon ja työnteon järjestelmät, syntyi kapitalistinen tuotantotapa ja sen tärkein voima, teollisen ajan työväenluokka. Uusi tuotantotapa kouri myös leipuriammattilaisten työ- ja elinoloja, vaikka leipomoissa käsityö säilyi pitkään vallitsevana. Helsingin kaupunki kasvoi kohisten. Konevoimaa käyttäviä tehtaita ja verstaita syntyi Siltasaareen ja Sörnäisten rantaan. Maaseudulta kulki muuttovirta kun puutteen piinaama tilaton köyhälistö etsi leveämpää leipää uusista kaupunkielinkeinoista. Helsingin leipomotyöväen tarinan taustaksi tarkastelemme ensiksi ammattiosaston ”esihistoriaa”: käsityöläistä tuotantotapaa ja Helsingin leipurien ammattikuntaa, jonka puitteissa leipurityöläiset aher- sivat. Noilta ajoilta periytyvät monet työelämän käytännöt, jotka jäivät elämään kaupungin leivintuvissa pitkään – ja elävät ehkä osin vieläkin. Esihistorian jälkeen seuraamme leipomotyöläisten järjestymistä ja heidän 130-vuotista taivaltaan läpi historian myrskyjen. Tarina on jaoteltu suurten käänteiden rajaamaan neljään ajanjaksoon. Niistä ensimmäinen käsittää ammattiosaston perustamisen ja sen kuohuvat alkuajat huipentuen Suomen työväen vallankumoukseen 1918. Sitä seuraa maailmansotien välinen kausi (1919–1948), jota leimaa oikeistoterrori, onnettomat sodat ja työväen uusi nousu. Kolmas jakso kattaa työväen ”kultaiset vuodet” (1949–1988), ja neljäs laman, oikeistokäänteen, globalisaation ja rahavallan esiinmarssin (1991–2018). Kullakin jaksolla tarkastellemme leipurityöläisten ammatillista toimintaa sekä työ- ja elinolojen kehitystä yhteiskunnan ja leipomoelinkeinon asettamissa kehyksissä.
  • Uljas, Päivi (Like, 2005)
    Pystykorvakirja
    Suomalaiset työntekijät hankkivat itselleen vuosina 1960-1964 sosiaalivakuutuksen. Silloin toteutetut työttömyysturva-, sairauspäiväraha- ja työeläkejärjestelmät merkitsevät sitä, että nykyään on olemassa keskimäärin noin 250 000 euron vararahasto jokaista palkkatyöläistä kohti. Se ei syntynyt itsestään eikä päättäjien hyvästä tahdosta, vaan voimakkaan ulkoparlamentaarisen toiminnan avulla. »Tämä työ panee kiistatta uusiksi lähihistoriaan kuuluvan hyvinvointivaltion syntyhistorian, samalla kun se muuttaa ay-liikkeen historioiden kaavaa. Nyt korostuu toimijoiden kokemusmaailma, eikä arkielämän historiasta tehdä poliittisen historian dikotomista kaavaa». Näin toteavat professorit Laura Kolbe ja Juha Siltala lausunnossaan tutkimuksesta, johon Taistelu sosiaaliturvasta -kirja perustuu. Lausunnossa todetaan, että »tutkielma laajenee systemaattiseksi puheenvuoroksi peliteoriasta ja idealismin suhteesta raadolliseen realismiin ja arkipäivän toimintaan».
  • Uljas, Päivi (Kansan Sivistystyön Liitto, 2008)
    Kuvateos suomalaisen sosiaalivakuutuksen ja hyvinvointivaltion syntyvaiheista. Käänne kohti hyvinvointivaltiota toteutui Suomessa hyvin dramaattisessa tapahtumasarjassa, vanhan taloudellisen ja poliittisen eliitin tiukasta vastustuksesta huolimatta. Vanha eliitti hävisi vuonna 1953 aloittamansa vyörytyksen, jonka tavoitteena oli palauttaa 1930-luvun sosiaalimenojen ”yövartijatalous”. Vyörytystä seurannut vastaliike toi näkyviin puolueiden sisäiset konfliktit ja ryhmitti puolueiden väliset voimasuhteet uudelleen. Erityisen voimakkaana myllerrys iski sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, ja se hajosi. Prosessi, jonka seurauksena sosiaalivaltio alkoi vihdoin kehittyä, oli niin raju ja kärjekäs, että se muutti suhteen kansainvälisen politiikan ydinkysymyksiin, tuotti uutta yhteiskunnallista ajattelua ja toimintaa sekä uudenlaiset yhteiskunnalliset voimasuhteet. Kirja kuvaa myös sitä, miten 1950 alkanut maaltamuutto ja suuri rakennemuutos vaikuttivat ihmisten elämään ja miten he pyrkivät uudessa tilanteessa löytämään parempia ratkaisuja itselleen ja yhteisölleen. Teksti pohjautuu Päivi Uljaksen tekeillä olevaan väitöskirjatyöhön. Hän on julkaissut samasta teemasta myös Taistelu sosiaaliturvasta -teoksen (Like 2006). Kirjan valokuvista valtaosa on legendaarisen jo edesmenneen lehtikuvaajan Yrjö Lintusen ottamia. Hän sai valokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1971. Teksti ja kuvat avaavat lukijalle historiallisen prosessin, jonka seurauksena suomalaiset saivat sosiaalivakuutuksen ja hyvinvointivaltion tavoittelu alkoi muuttua kansakunnan yhteiseksi ideologiaksi
  • Uljas, Päivi (Into Kustannus Oy, 2012)
    Köyhässä maassa Euroopan pohjoislaidalla sokerin ja voin hinnankorotukset suututtavat ihmisiä ja protestiaalto pyyhkii yli maan. Vanha poliittinen eliitti hajautuu ja poliitikot ryvettyvät mediaryöpytyksessä ja korruptio-oikeudenkäynneissä. Väitöskirjassa esitetään uusi tulkinta Suomen poliittisesti villistä 1950-luvusta. Puolittaisen omavaraistaloden ja metsäteollisuuden tarpeita palvelevan pienviljelytalouden järjestelmä oli päätymässä umpikujaan. Lisääntyvä palkkatyöväki oli siirtymässä työnjaon yhteiskuntaan, jossa elantoa ei voitu täydentää omalta maatilkulta eikä vanhoja voitu hoitaa itse hautaan. Kaivattiin myös keskinäistä sosiaalivakuutusta, ja sitä luotaessa politiikan ja julkisen sektorin rooli oli arvioitava kokonaan uudelleen. Kamppailu käytiin siitä, palattaisiinko budjettisäästöjen kautta 1930-luvun yövartijavaltioon vai luotaisiinko ekspansiivisemmalla talouspolitiikalla jonkinlainen hyvinvointivaltio? Tutkimuksessa kuvataan vanhan järjestelmän olemusta ja sen lajoamisvaihetta sekä seurataan ruohonjuuritason liikehdintää ammattiosastoissa. Tutkimuksessa pyritään ottamaan vakavasti liikehdintään osallistuneiden omat kokemukset ja näkemykset, joita ei voi kunnolla luokitella makrotason ideologioilla tai tarkastella vain liikehdinnän lopputulosten näkökulmasta.
  • Turunen, Risto (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2021)
    9.
    Socialist movements sprang up throughout Europe during the long nineteenth century, but the largest socialist party emerged in the Grand Duchy of Finland. Shades of Red reconstructs the most powerful political language of its era by reading manually and computationally handwritten and printed newspapers. The main research questions focus on the evolutionary characteristics of socialism: how did it change over time, what were the ideological similarities and differences between the top and the bottom of the labour movement, and how did socialism relate to other political languages of Finnish modernity? The book extends the scope of the history of ideas qualitatively from the elite thinkers to the common people, who did not think of politics for a living, and quantitatively to datasets so vast that they elude mere human cognition. Risto Turunen is a Postdoctoral Researcher specialising in data-intensive approaches to modern political languages. He was awarded his doctorate in History at Tampere University in 2021.

View more