Stochastic Dynamic Optimization Models in the Banking Sector

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8729-5
Julkaisun nimi: Stochastic Dynamic Optimization Models in the Banking Sector
Tekijä: Ahvenniemi, Rasmus
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, politiikan ja talouden tutkimuksen laitos
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (monografia)
Kuuluu julkaisusarjaan: URN:ISSN:2323-9794
Tiivistelmä: The thesis consists of an introduction and 3 essays presenting stochastic dynamic optimization models concerning decision making in the banking sector. The first two essays consider individual banks in an environment where financial crises may occur. The third essay considers the whole banking sector as one entity which is a part of the economy, and thereby the process of money creation in the banking system becomes a central issue. The first essay presents a model for analyzing the optimal dynamic decision making of a bank, which adjusts the size and composition of its balance sheet over time. The model considers the development of the bank's balance sheet in a situation involving the risk of a financial crisis which may or may not materialize, and the timing of which is uncertain. The crisis may involve defaulting of loans and a reduction in the availability of funding. The maturing of loans and deposits taking place in each period is explicitly modeled, assuming maturity mismatch. The outcomes of the model show e.g. a tendency of the bank to deleverage its balance sheet in preparation for an anticipated financial crisis, as well as a tendency to accumulate cash reserves in order to maintain sufficient liquidity. The second essay presents a portfolio model for analyzing a bank making decisions over time in a stochastic environment. The bank is assumed to make decisions regarding the amount of new loans given out in each period, thus affecting the allocation of its funds between liquid cash and non-liquid loans. The model involves maturity mismatch and the risk of a liquidity crisis during which the availability of new funding is restricted. Simulations of the model show that a positive amount is allocated to cash even though cash pays zero returns and no credit risk or investment risk is present in the model, as long as maturity mismatch and the risk of a liquidity crisis are both present. The third essay presents a model of an economy consisting of a central bank, a commercial banking sector, and a real economy experiencing stochastic productivity shocks. A stochastic dynamic programming model is formulated for modeling the policy decisions of the central bank, which dynamically adjusts the size of the monetary base, attempting to keep inflation close to a target. It is assumed that reserve requirements may or may not be binding at a given time. When reserve requirements are not binding, money creation is endogenous, i.e. determined by lending decisions of commercial banks. These lending decisions are affected by the condition of the real economy and, to some extent, by central bank policies acting through transmission channels such as the portfolio rebalance effect. Lending stimulates the real economy while also accelerating inflation as it causes the money supply to grow. The outcomes show that during a recession lending by commercial banks is reduced, deflation prevails, and the central bank carries out expansionary monetary policy. When the recession ends, lending increases and there is a period of increased inflation, while at the same time contractionary monetary policy is carried out.Väitöskirja koostuu johdannosta ja kolmesta esseestä. Esseissä esitellään pankkisektorin päätöksentekoa koskevia malleja, jotka sisältävät talouskehitykseen liittyvää epävarmuutta ja joissa päätöksenteko jakaantuu usealle ajanjaksolle (ns. stokastisia dynaamisia optimointimalleja). Ensimmäisessä ja toisessa esseessä tarkastellaan yksittäisiä pankkeja ympäristöissä, joihin sisältyy mahdollisten finanssikriisien riski. Kolmannessa esseessä tarkastellaan koko pankkisektoria osana taloutta, jolloin pankkijärjestelmän rahanluontiprosessi muodostuu keskeiseksi. Ensimmäisessä esseessä esitellään pankin optimaalista päätöksentekoa koskeva malli. Pankin oletetaan voivan säätää taseensa kokoa ja koostumusta ajan yli. Mallissa tarkastellaan pankin taseen kehittymistä tilanteessa, jossa on läsnä riski finanssikriisistä, jonka realisoituminen ja ajoitus ovat epävarmoja. Kriisiin voi kuulua lainan ottajien maksukyvyttömyyttä sekä pankin rahoituksen saatavuuden alentumista. Lainojen ja talletusten erääntymisessä on huomioitu pankin antolainauksen ja rahoituksen maturiteettien eriävyys (ns. maturity mismatch). Mallin tuloksista havaitaan pankin taipumus käyttää vähemmän velkavipua sen varautuessa mahdolliseen kriisiin sekä taipumus kerätä käteisreservejä likviditeetin varmistamiseksi. Toisessa esseessä esitellään portfoliomalli, joka koskee pankkia, joka tekee päätöksiä ajan yli epävarmuutta sisältävässä ympäristössä. Pankin oletetaan jokaisella ajanjaksolla tekevän lainojen myöntämistä koskevia päätöksiä, jotka vaikuttavat sen varallisuuden jakaantumiseen likvidin käteisen ja ei-likvidien lainojen välillä. Malliin sisältyy uuden rahoituksen saatavuutta alentavan likviditeettikriisin riski. Antolainauksen ja rahoituksen maturiteetit voivat erota toisistaan. Mallin simulaatioissa havaitaan, että pankki pitää taseessaan jonkin verran käteistä, vaikka tilanteeseen ei liittyisi luottoriskiä tai investointeja koskevaa riskiä siitä huolimatta, että käteisvarat eivät tuota voittoa. Tulosten perusteella käteisvaroja pidetään taseessa jos ja vain jos asetelmaan sisältyy sekä likviditeettikriisin uhka että antolainauksen ja rahoituksen maturiteettien eriävyys. Kolmannessa esseessä esitellään malli, joka sisältää keskuspankin, liikepankkisektorin sekä reaalitalouden, joka kokee satunnaisia tuottavuusshokkeja. Keskuspankin oletetaan säätävän ajan myötä perusrahan kokonaismäärää pyrkien pitämään inflaation tavoitetason lähellä. Kassareservirajoitteista oletetaan, että kullakin hetkellä ne voivat joko olla sitovia tai ei-sitovia. Silloin, kun kassareservirajoitteet eivät ole sitovia, rahanluonnin oletetaan olevan ns. endogeenista eli riippuvan liikepankkien lainanantopäätöksistä. Liikepankkien päätöksiin puolestaan vaikuttaa reaalitalous sekä jossakin määrin keskuspankkipolitiikka, joka toimii portfolion tasapainotusvaikutuksen kaltaisten välityskanavien kautta. Antolainaus piristää reaalitaloutta mutta lisää samalla inflaatiota kasvattamalla rahan tarjontaa. Mallin tuloksista havaitaan, että talouden ollessa lamassa liikepankkisektori rajoittaa lainanantoa, taloudessa ilmenee deflaatiota ja keskuspankki harjoittaa ns. ekspansiivista rahapolitiikka kasvattaen perusrahan kokonaismäärää. Laman päättyessä puolestaan liikepankkien lainananto lisääntyy, taloudessa ilmenee jonkin aikaa kohonnutta inflaatiota ja keskuspankki harjoittaa ns. kontraktiivista rahapolitiikkaa pienentäen perusrahan kokonaismäärää.
URI: URN:ISBN:978-952-10-8729-5
http://hdl.handle.net/10138/153099
Päiväys: 2015-03-13
Avainsanat: taloustiede
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
stochast.pdf 1.542MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot