Väinö Raition Antigone op. 23 esimerkkinä suomalaisesta 1920-luvun musiikin modernismista

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015060910080
Title: Väinö Raition Antigone op. 23 esimerkkinä suomalaisesta 1920-luvun musiikin modernismista
Author: Isolammi, Hanna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2007
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015060910080
http://hdl.handle.net/10138/155116
Thesis level: master's thesis
Abstract: Väinö Raitio (1891 1945) is a Finnish modernist composer whose 1920 s works consist mainly of tone poems for symphony orchestra. Raitio s early compositions were relatively well received by the critics and audience until the first public performance of his three-part orchestral work Antigone op. 23 (1921 1922). The highly negative reviews of Antigone caused Raitio to become considered as a composer of obscure and difficult style. In this thesis I analyze the thematics, form, orchestration and harmony of Raitio s Antigone. In addition to that I also take a review of 1920 s Finnish music modernism, Raitio s image as a composer, his composing style and the history of Antigone s reception. The analysis shows that Finnish 1920 s music modernism is generally seen as a mixture of traits of impressionism and French/Russian expressionism and that the works considered as modernistic were mainly received negatively. Raitio s Antigone s reviews in the course of time show that the modernistic and in it s time even cacophonous style becomes less difficult for the modern audience to approve. The analysis also shows that Antigone is a very typical Finnish modernistic work of the early 20th century. There are traits to be found of both impressionism and the composing style of the Russian expressionist Alexandr Scriabin. The thematics of Antigone are highly uniform, because nearly all the themes and motifs in the work have the same core motif as a basis. However, the uniform thematics together with unique form, dissonant harmony and thick orchestration cause lack of contrast, which in it s own way may have caused the composition s reputation as difficult to understand.Väinö Raitio (1891 1945) on suomalainen 1900-luvun alun modernistisäveltäjä, jonka 1920-luvun tuotanto koostuu pääasiassa sinfoniaorkesterille sävelletyistä sävelrunoelmista. Raitio sai varhaisista sävellyksistään varsin positiivista yleisö- ja kriitikkopalautetta, mutta arvostelujen sävy muuttui kielteisemmäksi pääasiassa kolmiosaisen orkesterisävellyksen Antigone op. 23 (1921 1922) saamien murskakritiikkien vuoksi. Antigonen kantaesityksen (vuonna 1922) jälkeen Raitioon lyötiin vaikeaselkoisen säveltäjän leima, joka vaikutti hänen myöhäisempienkin sävellystensä esityksiin ja vastaanottoon. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Antigone-sävellyksen tematiikkaa, muotoa, orkestrointia ja harmoniaa teoskohtaisen musiikkianalyysin keinoin. Lisäksi luodaan katsaus suomalaiseen musiikin modernismiin 1920-luvulla, Raition säveltäjäkuvaan ja musiikilliseen tyyliin sekä Antigonen synty- ja reseptiohistoriaan. Tutkimuksessa käy ilmi, että 1920-luvun suomalainen musiikin modernismi käsitetään eräänlaisena impressionististen ja ranskalais-venäläisen ekspressionismin sekoitelmana, ja että modernistisiksi luokitellut sävellykset otettiin kritiikin taholla pääasiassa kielteisesti vastaan. Raition Antigonen aikalaisarvostelut olivat negatiiviset, ja teoksen kantaesitys kirvoitti myös musiikin estetiikkaa koskevan väittelyn. Teoksen myöhemmät esitykset ja niiden arviot ovat osoittaneet, että 1920-luvulla jopa kakofoniseksi mielletty sävelkieli on ajan kuluessa muuttunut hyväksytymmäksi. Antigone osoittautuu analyysin valossa varsin tyypilliseksi modernistiseksi sävellykseksi, jossa on sekä impressionistisia piirteitä että Aleksandr Skrjabinin sävellystyylin vaikutteita. Teoksen tematiikka on varsin yhtenäinen, sillä miltei kaikki siinä esiintyvät teemat ja motiivit ovat rakentuneet saman ydinaiheen pohjalta. Temaattinen yhtenäisyys yhdessä yksilöllisen muotorakenteen, dissonoivan harmonian ja paksun orkestraation kanssa aiheuttavat kuitenkin kontrastittomuutta, joka on saattanut osaltaan aiheuttaa Antigonen luokittelemisen vaikeaselkoiseksi.
Discipline: Musicology
Musiikkitiede
Musikvetenskap
Rights: Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
vainorai.pdf 3.452Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record