Elinaikaisten traumojen yhteys varhaisaikuisuuden optimismiin

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201510153728
Title: Elinaikaisten traumojen yhteys varhaisaikuisuuden optimismiin
Author: Jantunen, Noora
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2015
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201510153728
http://hdl.handle.net/10138/157433
Thesis level: master's thesis
Abstract: Tavoitteet: Optimismia pidetään melko pysyvänä tapana suhtautua tulevaan. Optimismilla on havaittu olevan positiivisia yhteyksiä yksilöiden hyvinvointiin ja terveyteen, mutta optimismin taustalla olevista tekijöistä tiedetään melko vähän. Traumakokemusten ja persoonallisuuden kehityksen sekä muutoksen välillä on havaittu olevan yhteyksiä, mikä antaa aihetta tutkia, ovatko traumakokemukset yhteydessä myös persoonallisuuspiirteen kaltaiseen optimismi-pessimismin piirteeseen. Aiempaa tutkimusta traumojen ja optimismi-pessimismin yhteydestä ei tiettävästi ole. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan elinaikaisten traumakokemusten yhteyttä varhaisaikuisuuden optimismiin ja pessimismiin. Lisäksi tutkittaan, onko erityyppisillä traumakokemuksilla erilaisia yhteyksiä optimismiin tai pessimismiin sekä onko trauman tapahtumaiällä tai traumakokemusten määrällä merkitystä yhteyden kannalta. Menetelmät: Tämä tutkimus on osa laajaa AYLS-tutkimusta. Tutkimukseen kutsuttiin kaikki 1985-1986 Uudenmaan alueella syntyneet lapset, jotka olivat joutuneet sairaalahoitoon ensimmäisen kymmenen päivän sisällä syntymästä, sekä verrokkeja, jotka eivät tarvinneet sairaalahoitoa syntymänsä jälkeen (n=2193). 25-vuotisseurannassa oli mukana 902 tutkittavaa, jotka täyttivät itsearvioidun optimismikyselyn (LOT-R) sekä itsearvioidun retrospektiivisen traumakyselyn (TEC). Elinaikaisten traumakokemusten yhteyttä varhaisaikuisuuden optimismi-pessimismiin tutkittiin tilastollisesti lineaarisen regressioanalyysin avulla ja lisäksi traumakokemusten lukumäärän sekä trauman tapahtumaiän osalta varianssianalyysin ja t-testin avulla. Tulokset ja johtopäätökset: Minkä tahansa traumatapahtuman kokeminen oli yhteydessä alhaisempaan optimismiin ja suurempaan pessimismiin. Mitä enemmän traumoja oli koettu, sen alhaisempaa oli optimismi ja suurempaa pessimismi. Sen sijaan trauman tapahtumaiällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta optimismi-pessimismiin. Tulokset säilyivät merkitsevinä myös demografisten muuttujien konrtolloinnin jälkeen. Neuroottisuuden kontrolloimisen jälkeen kuitenkin vain emotionaalisten traumojen ja optimismi-pessimismin yhteys säilyi merkitsevänä. Koska optimismilla ja pessimismillä tiedetään olevan vaikutusta henkilön hyvinvointiin ja tulevista vastoinkäymisistä selviytymiseen, voidaan havaittua yhteyttä traumakokemuksiin pitää huomionarvoisena. Tutkimuksen tulokset antavat aihetta pohtia, voitaisiinko tulevaisuudessa kohdistaa optimismi-interventioita traumaattisia tapahtumia kokeneille traumojen kielteisten vaikutusten vähentämiseksi.Objectives: Optimism is usually defined as a stable outcome expectancy. Optimism is known to be positively connected to well-being and health but there are few studies to examine the development of optimism. Traumatic experiences are known to have various negative effects on well-being and mental health. There are also studies that show an association between traumas and personality development and change. Because optimism and pessimism are thought to be concepts similar to personality traits, it is justifiable to study if traumas are also related to optimism and/or pessimism. There are no studies to investigate this earlier. The aim of this study is to examine whether lifetime trauma experiences are associated with optimism-pessimism in early adulthood and whether different traumas or the age of trauma experience have differential effects. Methods: This study is part of the Arvo Ylppö Longitudinal Study (AYLS). All newborns born between 1985 and 1986 in the county of Uusimaa, Finland, who needed hospital care during ten days after birth were invited to participate. Also controls not admitted to the hospital wards were recruited. The current 25-year-old follow-up study consisted of 902 participants who completed a self-report questionnaire for optimism (LOT-R) and a retrospective self-report for traumatic experiences (TEC). The associations between lifetime traumas and optimism-pessimism in early adulthood were analyzed statistically using linear regression and analysis of variance and t tests when examining different groups for the amount of traumas and for different age groups. Results and conclusions: Reporting of any traumatic experience was associated to lower optimism and higher pessimism. The more traumatic experiences one had the lower was optimism and the higher was pessimism. By contrast, the age of traumatic experiences was not statistically significantly associated with the trait of optimism-pessimism. These results remained after controlling demographic variables. However, after controlling neuroticism, only the connection between emotional traumas and optimism-pessimism remained statistically significant. Because optimism and pessimism are known to have an impact on well-being and coping in future adversities, the association between traumas and optimism-pessimism can be considered noteworthy. The results of this study give ground for discussion about whether optimism interventions could be targeted to people who have experienced traumatic events to reduce the negative effects of trauma.
Subject: pessimismi
varhaisaikuisuus
traumakokemukset
neuroottisuus
optimismi
Discipline: Psychology
Psykologi
Psykologia


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record