Välimiesmenettely konkurssissa : erityisesti välityssopimiusten sitovuuden kannalta

Abstract

Välityssopimus sitoo pääsääntöisesti sen tehneitä sopimusosapuolia. On kuitenkin tilanteita, joissa tähän sopimusoikeudelliseen lähtökohtaan joudutaan tekemään poikkeuksia. Korkein oikeus katsoi vuonna 1952 ratkaisussaan KKO 1952-I-1, ettei urakkasopimukseen sisältynyt välityslauseke sitonut sellaista urakkasopimuksesta johtunutta saatavaa riitauttanutta velkojaa, joka ei ollut ollut tuon sopimuksen osapuoli. Ratkaisussa KKO 2013:84 korkein oikeus puolestaan katsoi, että kolmas taho, joka ei ollut sopimuksen osapuolena, oli sidottu sopimukseen sisältyneeseen välityslausekkeeseen, koska kysymys oli ollut sopimuksesta aiheutuvasta riidasta ja sopimus oli sisältänyt välityslausekkeen. Nämä kaksi ratkaisua koskivat varsin erilaisia tilanteita. Vuoden 1952 ratkaisussa oli kyse urakkasopimuksen tulkinnasta konkurssitilanteessa, kun taas vuoden 2013 ratkaisussa oli kyse kolmannelle osapuolelle osakassopimuksessa asetetusta etuosto-oikeudesta. Ratkaisujen aihepiirien erilaisuudesta huolimatta ne käsittelivät yhteistä ongelmaa. Kuinka laaja on välityslausekkeiden sivullissitovuus? Tutkielma esittelee konkurssiriitojen välityskelpoisuuden ja keskittyy erityisesti tarkastelemaan välityssopimusten sitovuuden ulottuvuutta suhteessa konkurssin eri toimijoihin.