Canonical Development Through Dialogue : Marriage and Divorce in the Pre-Conciliar Period and in the All-Russian Church Council of 1917-1918

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1775-5
Title: Canonical Development Through Dialogue : Marriage and Divorce in the Pre-Conciliar Period and in the All-Russian Church Council of 1917-1918
Author: Heikkilä, Jelisei
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2015-11-28
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1775-5
http://hdl.handle.net/10138/158106
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: The revolutionary reforms of Peter the Great in 1721 radically changed the whole Russian State. The changes which affected the Church's canonical and juridical status for the entire Synodal period during the early twentieth century s social and church-cultural metamorphosis, raise significant questions from the viewpoint of Orthodox canon law regarding marriage and divorce. The study's main focus is how were these questions treated during the Pre-Conciliar period and in the All-Russian Church Council of 1917-1918. The All-Russian Church Council of 1917-1918 was in many ways a unique and unparalleled phenomenon in the Russian Orthodox Church, State and in Russian social history. The Pre-Conciliar movement of the early twentieth century in Russia included the first and only experience in the Russian Orthodox Church of an open discussion with elements of dialogue touching all sides of Church life. The sources of this study, the documents and decrees of the Holy Synod and the preparatory bodies of the general Council of 1917- 1918, raise the following questions regarding marriage and divorce: 1. How did the Russian Orthodox Church understand the state law in relation to its own ecclesiastical law? 2. How was the ancient canonical tradition concerning matrimonial issues interpreted in Russia? By examining the canonical views of matrimonial matters in the Russian Orthodox Church in the early 1900s, especially through secular laws and canonical commentaries, it is possible to create a picture of a canonical marriage model eventually formed in the Russian Orthodox Church after the General Council of 1917-1918. The bureaucracy appeared to be a permanent barrier between the Church and the people, as well as between the Church and the State. Ecclesiastical regulations were joined to civil law, creating norms of marriage law that conformed to the State s viewpoint. This led to a situation before the 1917 Bolshevik Revolution where divorces were difficult to obtain. Eventually, the religious institution of marriage, which had been protected by the Russian judiciary from the eighteenth to the early twentieth centuries, was destroyed by the Revolution. Animosity towards traditional Christian family values began to pervade the social climate in Russia after the Revolution, and the laws of the Russian Orthodox Church came to reflect this. The study argues that after the All-Russian Church Council of 1917-1918, a new divorce model of the Russian Orthodox Church appeared. The Orthodox Church did not immediately abolish its previous bureaucratic model, especially when resolving the divorce cases in the Soviet State in 1918, but new pastoral aspects nevertheless were incorporated. The form of a petition was retained: one of the approved reasons for divorce had to be stated, as well as a detailed and correct statement of the circumstances under which the collapse of the marital union took place. The canonical spirit and the norms established in the Pre-Conciliar period were retained in this matter. Thus, any reasons that were not justified by the canons and their authoritative commentaries were not accepted as lawful causes for ecclesiastical divorce. However, the final resolution concerning the grounds for the dissolution of marriage appear as if the Council expected the Church to remain as it was in the past, namely with complete jurisdiction over marriage.Pietari Suuren uudistukset vuodelta 1721 muuttivat radikaalisti koko Venäjän valtiota. Lähes kaksisataa vuotta Venäjän ortodoksisen kirkon kanoniseen ja juridiseen statukseen vaikuttaneet muutokset kulminoituivat 1900-luvun alun sosiaalisen ja kirkollisen kulttuurin murrokseen ja nostivat merkittäviä avioliittoa ja avioeroa koskevia kirkko-oikeudellisia kysymyksiä. Käsillä olevan työn fokus on tutkia miten näitä kysymyksiä käsiteltiin Venäjän ortodoksisen kirkon vuoden 1917-1918 kirkolliskokousta edeltävänä aikana ja itse kirkolliskokouksessa. Kirkolliskokousta edeltävä liikehdintä 1900-luvun alussa käsitti Venäjän kirkon ensimmäisen ja ainoan kokemuksen avoimesta, dialogisia elementtejä sisältäneestä keskustelusta joka kosketti kirkollisen elämän kaikkia puolia. Työn lähdeaineistosta Pyhän Synodin dokumenteista ja säädöksistä, kirkolliskokouksen ja sitä valmistavan ajan materiaaleista nousee esiin seuraavat avioliittoa ja avioeroa koskevat kysymykset: 1. Miten Venäjän ortodoksinen kirkko ymmärsi valtion lain suhteessa sen omaan kirkolliseen lakiin? 2. Miten vanhaa avioliittoa koskevaa kanonista traditiota tulkittiin Venäjällä? Tutkimalla avioliiton kanonisia näkökohtia 1900-luvun alun Venäjän ortodoksisessa kirkossa, erityisesti maallisten lakien ja kirkko-oikeudellisten kommentaarien valossa, on mahdollista luoda kuva mallista joka lopulta mutoutui vuoden 1917-1918 kirkolliskokouksen jälkeen. Byrokratia näyttää olleen ainainen kirkon ja kansan, kuten myös kirkon ja valtion välinen este. Kirkolliset säädökset yhdistettiin siviililakiin, joka loi valtion näkökohtien mukaisen avioliittolakinormiston. Tämä johti Venäjällä tilanteeseen, jossa avioeroa ennen vuoden 1917 bolsevikkivallankumousta oli vaikea saada. Lopulta vallankumous tuhosi avioliiton uskonnolisen instituution, joka oli ollut Venäjän oikeuslaitoksen suojelema kahdensadan vuoden ajan. Vihamielisyys perinteisiä kristillisiä perhearvoja kohtaan alkoi vallita sosiaalista ilmastoa Venäjällä vallankumouksen jälkeen, ja tämä myös heijastui Venäjän ortodoksen kirkon avioliittosäädöksissä. Tutkimus osoittaa, että vuoden 1917-1918 kirkolliskokouksen jälkeen Venäjällä syntyi uusi ‟avioeromalli . Venäjän ortodoksinen kirkko ei välittömästi lakkauttanut aiemmin käytössä ollutta byrokraattista mallia, etenkään vuoden 1918 avioerotapauksissa, mutta uudet pastoraaliset erityispiirteet sisällytettiin malliin. Erohakemuksessa täytyi olla osoitettuna yksi hyväksyttävä eron syy, kuten myös yksityiskohtainen ja paikkansapitävä todistus niistä olosuhteista missä avioliitto kariutui. Kirkolliskokousta edeltävällä ajanjaksolla vakiintuneet kirkko-oikeudelliset arvot ja normit säilyivät tässäkin asiayhteydessä. Ne avioeron syyt jotka eivät olleet kanonien ja niiden auktoritatiivisten tulkitsijoiden oikeutettamia, eivät myöskään olleet laillisesti hyväksyttäviä syitä kirkolliselle avioerolle Venäjällä. Kirkolliskokouksen lopullinen päätös hyväksyttävistä avioeroperusteista osoittaa, että kirkko oletti säilyttävän täydellisen avioliittoa koskevan toimivaltansa entiseen tapaan.
Subject: teologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
canonica.pdf 4.779Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record