Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet Itämeren kalassa ja kotimaisessa järvikalassa

Show full item record



Permalink

http://hdl.handle.net/10138/16003
Title: Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet Itämeren kalassa ja kotimaisessa järvikalassa
Alternative title: Halterna organiska tennföreningar i inhemsk insjö- och Östersjöfisk;
Levels of organic tin compounds in Baltic sea and Finnish fresh water fish
Author: Hallikainen, Anja; Airaksinen, Riikka; Rantakokko, Panu; Vuorinen, Pekka J.; Mannio, Jaakko; Lappalainen, Antti; Vihervuori, Aune; Vartiainen, Terttu
Publisher: Evira
Date: 2008-11
Language: fi
Belongs to series: 6/2008
ISBN: 978-952-225-019-3
978-952-225-020-9(pdf)
ISSN: 1796-4660
1797-2981(pdf)
URI: http://hdl.handle.net/10138/16003
Abstract: Orgaanisten tinayhdisteiden (OT) pitoisuuksia kotimaisessa meri- ja järvikalassa alettiin tutkia kattavasti, kun Helsingin uuden suursataman rakentamisen yhteydessä vuonna 2005 mitattiin kalasta ja sedimentistä suuria OT-pitoisuuksia. Tutkimuksessa keskityttiin niihin sisävesi- ja merikaloihin, joita suomalaiset pääsääntöisesti käyttävät ravinnokseen. Näytteitä kerättiin sekä kuormitetuilta satama- ja teollisuusalueilta että alueilta, joilla ei ole paikallista kuormitusta. Sisävesillä kalojen OT-pitoisuudet jäivät yleensä alle 10 μg/kg tuorepaino (tp), mutta neljällä paikkakunnalla (Varkaus, Lohja, Jyväskylä ja Tampere) pitoisuudet olivat 19–28 μg/kg. Varkauden Huruslahden sedimentistä mitattiin hankkeen yhteydessä 2–6 cm:n syvyydeltä jopa 35000 μg/kg kuivapaino (kp) pitoisuus. Merialueiden kaloissa OT-pitoisuudet olivat noin 10 kertaa suurempia kuin sisävesillä. Merialueilla, joilla ei ole paikallista kuormitusta, OT-pitoisuudet kaloissa olivat alle 20 μg/kg tp. Kuormitetuilla alueilla pitoisuudet ylittivät 40 μg/kg. Pahasti saastuneilta alueilta löydettiin 150–500 μg/kg pitoisuuksia. Suurimmat OT-pitoisuudet todettiin Helsingin Vanhankaupunginlahden ahvenista (28–528 μg/kg), joilla sekä pituus että paino korreloivat OT-pitoisuuden kanssa. Suuria pitoisuuksia todettiin myös Naantalin satamassa, jossa pitoisuudet kuitenkin pienenivät nopeasti avomerelle siirryttäessä. OT-pitoisuudet vaihtelivat samoilta pyyntialueilta kerättyjen kalalajien välillä. Ahvenesta, lahnasta ja kuhasta, jotka viihtyvät saaristossa ja sisälahdissa, mitattiin keskimäärin suurempia pitoisuuksia kuin silakasta, lohesta ja kilohailista, jotka viihtyvät lähinnä avomerellä.Man beslöt undersöka halterna organiska tennföreningar (OT) i inhemsk havs- och insjöfisk på bred front då stora OT-halter i fisk och sediment uppmättes år 2005 i samband med byggandet av den nya storhamnen i Helsingfors. I undersökningen koncentrerade man sig på sådan insjö- och havsfisk, som finländare i regel använder som föda. Prover samlades in såväl i belastade hamn- och industriområden som i områden utan lokal belastning. I insjövatten stannade OT-halterna i fisk i allmänhet under 10 μg/kg färsk vikt (fv), men på fyra orter (Varkaus, Lojo, Jyväskylä och Tammerfors) var halterna 19–28 μg/kg. I sedimentet i Huruslahti i Varkaus uppmättes i samband med projektet på 2–6 cm djup halter på hela 35000 μg/kg (torrvikt). I fisk i havsområden var OT-halterna cirka 10 gånger högre än i insjöfisk. I havsområden utan lokal belastning var OT-halterna i fisk under 20 μg/kg fv. I belastade områden översteg halterna 40 μg/kg. I svårt förorenade områden påträffades halter på 150–500 μg/kg. De högsta OT-halterna påträffades i abborrar i Gammelstadsviken i Helsingfors (28–528 μg/kg), hos vilka såväl längden som vikten korrelerade med OT-halten. Höga halter påträffades också i hamnen i Nådendal, där de ändå snabbt sjönk allt efter som man förflyttade sig längre ut mot öppet hav. OT-halterna varierade mellan fiskar insamlade i samma fångstområden. Hos abborre, braxen och gös som trivs i skärgården och innervikar uppmättes i genomsnitt högre halter än hos strömming, lax och vassbuk som främst trivs i öppet hav.The decision to launch an extensive study on the levels of organic tin compounds (OTC) in Finnish fresh water and sea fish was made when high levels of OTC were found in fish and in the sediment in connection with the construction project of the new harbour in Helsinki in 2005. The study focused on the fresh water and sea fish species that Finns mainly use as food. Samples were collected both in harbour and industrial areas with OTC contamination and in areas with no local contamination. OTC content in fresh water fish usually remained under 10 μg/kg fresh weight (fw), but contents measured in four municipalities (Varkaus, Lohja, Jyväskylä and Tampere) were 19–28 μg/kg. OTC content of as high as 35,000 μg/kg (dry weight) was measured in the sediment in Huruslahti Bay, Varkaus, at the depth of 2–6 cm. Sea fish showed OTC levels about ten times higher than fresh water areas. OTC content in fish was under 20 μg/kg fw in sea areas with no local contamination. Contents in contaminated areas exceeded 40 μg/kg. Contents of 150–500 μg/kg were found in severely contaminated areas. The highest OTC contents (28–528 μg/kg) were found in perch caught in Vanhankaupunginlahti Bay in Helsinki. In this case, both the length and weight of fish correlated with the OTC content. High OTC levels were also found in the Naantali Harbour where the level decreased rapidly when moving towards the open sea. The OTC levels in fish caught in the same area varied between different species. Levels found in perch, bream and pike-perch, the preferred habitats of which are in the archipelago and inland bays, were on average higher than levels found in herring, salmon and sprat, which live in the open sea.
Subject: laivanpohjamaalit
orgaaniset tinayhdisteet
sedimentti
saastuneet ja tausta-alueet
Subject (ysa): kala
vesi
sedimentit
Itämeri


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Organotinapdf.pdf 4.678Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record