Petrus Alfonsin Disciplina Clericalis : arabialaisen kirjallisuuden perillinen keskiajan latinalaisessa Euroopassa

Abstract

Pro gradu -tutkielman aiheena on Petrus Alfonsin 1100-luvun alkupuoliskolla kirjoittama tarinoiden ja sananlaskujen kokoelma Disciplina Clericalis, joka oli ilmestyessään ensimmäinen arabialaista kirjallisuutta sisältävä latinankielinen teos. Tutkielman tavoitteena on valaista Disciplina Clericaliksen merkitystä sekä lähettävän arabialaisen kirjallisuuden että vastaanottavan länsimaisen kirjallisuuden osalta. Aluksi tutkielmassa tarkastellaan, mitä piirteitä Petrus Alfonsi omaksui oman aikansa arabialaisesta proosakirjallisuudesta ja lopuksi sitä, miten hänen teoksensa vaikutti länsimaiseen kertomaperinteeseen.

Tutkimuksessa Disciplina Clericalista verrataan neljään kirjallisuuden historiaan merkittävällä tavalla vaikuttaneeseen teokseen. Arabialaisen kirjallisuuden osalta pääasiallisena lähdeaineistona käytetään Ibn al-Muqaffaʿn didaktisten eläinsatujen kokoelmaa Kalīla wa Dimna ja al-Jāḥiẓin adab-kokoelmaa Kitāb al-Bukhalāʾ. Länsimaista kirjallisuutta edustavat Don Juan Manuelin El Conde Lucanor ja Giovanni Boccaccion Decamerone.

Tutkimus osoittaa, että Disciplina Clericalis oli arabialaisen kirjallisuuden kannalta varsin innovatiivinen ja uudenlainen lajityyppien yhdistelmä, johon sulautui piirteitä didaktisesta satukirjallisuudesta, adab-kirjallisuudesta ja sananlaskujen perinteestä. Kalīla wa Dimnan perintö näyttäytyy selvimmin teoksen kehyskertomuksessa, opillisessa lähestymistavassa ja yksinkertaisessa ja suorasanaisessa proosatyylissä. Adab-kirjallisuudesta saatuihin vaikutteisiin voidaan puolestaan luokitella monien kirjallisuudenlajien runsas vaihtelu ja eri tekstityyppien vuorottelusta syntyvä omaperäinen ja yllättävä järjestys. Tyyliin, rakenteeseen ja kerronnallisiin keinoihin liittyvien kysymysten lisäksi arabialainen kirjallisuus vaikutti olennaisesti Disciplina Clericaliksen sisältöön. Valtaosa kokoelman tarinoista, anekdooteista ja sananlaskuista on idästä lähtöisin.

Keskiajan Euroopassa Disciplina Clericalis sai innostuneen vastaanoton. Kokoelmaa luettiin ja kopioitiin ahkerasti, se käännettiin monille eri kielille ja sitä käytettiin tarinoiden ja sananlaskujen lähteenä. Osa tarinoista päätyi saarnaajien exemplum-kokoelmiin, jotkin niistä liittyivät fabliaux-tarinoiden kaanoniin ja osa jatkoi elämäänsä Aisopoksen satuperinteeseen liittyvänä erillisenä haarana. Monet keskiajan kirjoittajat, kuten Don Juan Manuel ja Giovanni Boccaccio, kirjoittivat Petrus Alfonsin tarinoista myös aivan uusia versioita. Tutkimuksen perusteella voidaan lisäksi sanoa, että Disciplina Clericalis oli mahdollisesti varhaisin tekijä siinä kehityksessä, jonka tuloksena arabialaiselle proosakirjallisuudelle tyypillinen suorasanainen kerrontatapa ja kehyskertomuksen perinne vakiintuivat myös länsimaiseen kirjallisuuteen.