Nutrition of older people and the effect of nutritional interventions on nutrient intake, diet quality and quality of life

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978951-51-2019-9
Julkaisun nimi: Nutrition of older people and the effect of nutritional interventions on nutrient intake, diet quality and quality of life
Tekijä: Jyväkorpi, Satu
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliinisteoreettinen laitos
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: Background: Nutrition among older people is associated with functional ability and quality of life (QoL). Malnutrition is most often observed in institutionalized older people and dependent home-careclients. Furthermore, home-dwelling older people with comorbidities, including Alzheimer’s disease (AD), are a risk group for malnutrition. However, few studies have examined the detailed nutrient intakes of older people. In many studies, low nutrient intakes and low diet quality have been observed. Prevention of deterioration in nutritional status is crucial, because poor protein and micronutrient intakes increase the risk of frailty and impaire immunity. As the number of older people increases, more information on nutrition in older populations will be needed. It is important to recognize malnutrition at its early stage and to improve nutrient intake and maintain good nutritional status of older people. The effects of nutritional counseling and education on older people’s nutritional status, nutrient intakes, diet quality, and QoL have not been rigorously studied. Objectives of the study: to determine nutritional status, nutrient intakes and associated factors in both home-dwelling and institutionalized older people at various stages of functioning, and the effectiveness of tailored nutritional counseling and nutrition education on healthy home-dwelling older people’s and AD participants’ nutritional status, nutrient intakes, number of falls, and QoL . Subjects and methods: A cross-sectional study (I, II) included institutionalized (n = 374) and home-dwelling older people with varied cognition and mobility (n = 526). Five datasets were combined: home-dwelling older people participating in nutrition education and cooking classes (NC) (n = 54), participants from the Helsinki Businessmen Study (HBS) (n = 68), home-dwelling people with AD (n = 99) and their spousal caregivers (CGs) (n = 97), participants from the Porvoo Sarcopenia and Nutrition Trial (PSNT) (n = 208), and residents of Helsinki assisted living facilities (ALFs) (n = 374). The participants’ nutritional status was examined, using the Mini Nutritional Assessment (MNA), and nutrient intakes were retrieved from 1–3-day food records. Data on background information, comorbidities, and cognition were collected. The nutrient intakes were compared with recommended intakes. The adequacy of the nutrient intakes was determined by comparing micronutrient intakes with the average requirements. The sensitivity and specificity of the MNA in identifying older people with low energy and protein intakes were tested. In a follow-up study (III), the effect of NC classes on diet quality, nutrient intakes, and psychological well-being (PWB) was examined in independent and healthy, home-dwelling older people. The Nutrition and Alzheimer ’s disease (NuAD) trial (IV, V) was a 1-year randomized controlled trial (RCT) examining the effect of tailored nutritional counseling on home-dwelling AD participants’ nutrient intakes, QoL, and risk of falls. Couples received tailored nutritional guidance during home visits in a 1-year follow-up. The primary outcome measure was weight change and the secondary outcome measure comprised changes in protein and micronutrient intakes from 3-day food records, Health-Related Quality of Life (15D HRQoL), and rate of falls among participants with AD. Results: The groups of older people (I, II) differed in all their background characteristics. The prevalence of malnutrition (17%) and risk of malnutrition (68%) were highest among the ALF residents, followed by the PSNT group (3% and 60%, respectively). In the other groups, there were no malnourished participants. Among the home-dwelling AD participants, the risk of malnutrition was 43% and among the CGs 16%, whereas the respective figures in the HBS and NC classes were 9% and 7%. Insufficient intakes were most often encountered in the malnourished group, but poor protein and micronutrient intakes were also observed in people with normal nutritional status. Insufficient intakes of nutrients were associated with the female sex, cognitive decline, place of residence (institution), and immobility. Of all the participants, 77% had lower than recommended protein intakes. The participants suffering from mobility limitation and cognitive decline had the poorest nutritional status (p < 0.001; adjusted for age, sex, and comorbidities). However, low intakes of energy, protein, and micronutrients were observed in high proportions in all functional groups, those showing inadequate intakes of vitamins D, E, folate, and thiamine being the most common. Higher nutrient intakes were lineally associated with better nutritional status according to MNA, but the sensitivity and specificity of the MNA in identifying suboptimal energy and protein intakes was low. People who participated in NC classes improved their diet quality, PWB, vitamin-C, and fiber intakes postintervention compared with preintervention. The effect sizes varied between small to nearly medium (0.2-0.35). In the NuAD trial, 40% of participants with AD were at risk of malnutrition. There was no difference in weight change between the intervention and control groups during the 1-year study period. At 12 months, the protein intake improved in the intervention group, whereas it declined in the control group (p = 0.031, adjusted for baseline value, age, sex, Mini-Mental State Examination (MMSE), and body mass index (BMI). The participants’ HRQoL improved by 0.006 in the intervention group and declined by -0.036 in the control group (p = 0.007, adjusted for baseline value, age, sex, MMSE, and BMI). The annual rate of falls per person was 0.55 in the intervention group and 1.39 in the control group (p < 0.001 adjusted for age, sex, and MMSE). Conclusions: Poor diet quality, insufficient protein, and micronutrient intakes were commonly found in all functional groups of older people. The sensitivity and specificity of the MNA in identifying low energy and protein intakes was low. Tailored nutritional interventions improved diet quality, nutrient intakes, and HRQoL or PWB. In home-dwelling people with AD, falls decreased due to the intervention. Tausta: Ikääntyneiden ravitsemus on tiiviisti yhteydessä toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Virheravitsemuksen prevalenssista on paljon tutkimuksia ja se ovat yleisintä pitkäaikaishoidossa ja kotipalvelun asiakkailla. Ikääntyneiden ravintoaineiden saannista ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa. Vähäinen proteiinin ja muiden suojaravintoaineiden saanti lisää haurastumisen riskiä, kiihdyttää lihaskatoa ja heikentää vastustuskykyä. Ravitsemustilan heikkenemisen ennaltaehkäisy ajoissa on tärkeää, koska hyvää ravitsemustilaa tukemalla voidaan edistää aivoterveyttä, toimintakykyä ja nopeuttaa sairauksista toipumista. Väestön vanhetessa tarvitaan lisää tietoa ikääntyneiden ravitsemuksesta, etenkin virheravitsemukseen johtavista tekijöistä sekä keinoja tunnistaa virheravitsemus ajoissa sekä tukea hyvää ravinnonsaantia ja ravitsemustilaa. Ravitsemusohjauksen ja opetuksen vaikutusta ikääntyneiden ravitsemustilaan, ravintoaineiden saantiin ja ruokavalion laatuun ei juurikaan ole tutkittu. Tutkimuksen tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kotona asuvien eri kuntoisten ja pitkäaikaishoidon ikääntyneiden ravitsemustila, ravinnonsaanti ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä sekä selvittää ravitsemusohjauksen ja -opetuksen vaikuttavuutta tutkittavien ruokavalion laatuun, ravintoaineiden saantiin, kaatumisiin ja elämänlaatuun. Menetelmät ja aineisto: Kotona asuvien eri kuntoisten ikääntyneiden (n = 526) ja pitkäaikaishoidon asukkaiden (n = 374) ravitsemustila arvioitiin Mini Nutritional Assessment (MNA)—testillä ja ravinnonsaanti 1—3 päivän ruokapäiväkirjan avulla (artikkelit I—II). Poikkileikkaustutkimusten aineistoina käytettiin: Helsingin palvelutaloissa asuvia ikääntyneitä (n = 374), ” Porvoon sarkopenia”- tutkimuksen ikääntyneitä (n = 208), ”Ravitsemus muistisairaan kodissa”- tutkimuksen kotona asuvia iäkkäitä muistisairaita ja heidän puolisohoitajiansa (n=196), Ravitsemustieto- ja ruoanvalmistuskursseille osallistuneita hyväkuntoisia ikääntyneitä (n = 54) sekä ”Helsingin johtaja” -tutkimuksen kotona asuvia ylemmän sosiaaliluokan ikääntyneitä miehiä (n = 68). Tutkittavilta kerättiin lisäksi taustatiedot, tietoja sairauksista ja kognitiosta. Ravintoaineiden saantia verrattiin ravitsemussuosituksiin ja vitamiinien ja kivennäisaineiden riittävyys arvioitiin. MNA:n spesifisyyttä ja sensitiivisyyttä tunnistaa ikääntyneitä, jotka saivat vähän energiaa ja proteiinia ruokavaliosta, testattiin. Ravitsemustieto- ja ruoanvalmistuskurssien interventiotutkimuksessa (n = 54) selvitettiin ravitsemusopetuksen vaikutusta ruokavalion laatuun, ravinnonsaantiin ja psykologiseen hyvinvointiin (artikkeli III). ”Ravitsemus muistisairaan kodissa” (n = 190) (NuAD trial; artikkelit IV—V) vuoden kestävässä randomoidussa interventiotutkimuksessa selvitettiin räätälöidyn ravitsemusneuvonnan vaikutusta kotona puolisonsa kanssa asuvien muistisairaiden ravinnonsaantiin, elämänlaatuun ja kaatumisalttiuteen. Pariskuntia ohjattiin yksilöllisesti kotona tapahtuvalla ravitsemusneuvonnalla. Primaarinen päätetapahtuma oli Alzheimer-potilaiden painon muutos, ja toissijaiset päätetapahtumat olivat muutos proteiiniin ja vitamiinien ja kivennäisaineiden saannissa, terveyden liittyvä elämänlaatu 15D-mittarilla (HRQoL) mitattuna sekä vuoden aikana tapahtuneet kaatumiset. Tulokset: Poikkileikkaustutkimuksen kääntyneiden ryhmät erosivat toisistaan taustatietojen ja ravinnonsaannin osalta (p < 0.001). MNA:lla mitattuna pitkäaikaishoidossa 17% tutkittavista oli virheravittuja ja 68% virheravitsemusriskissä. ”Porvoon Sarkopenia”- tutkimuksen ikääntyneistä virheravittuja oli 3% ja virheravitsemusriskissä 60%, kotona asuvista Alzheimerin tautia sairastavista 43% ja puolisohoitajista 17% oli virheravitsemusriskissä. Helsingin johtajatutkimuksen iäkkäistä miehistä 9% ja ruoanvalmistuskursseille osallistuneista 7% oli virheravitsemusriskissä. Virheravituilla ravintoaineiden riittämätön saanti oli yleisintä, mutta myös hyvässä ravitsemustilassa olevien ikääntyneiden proteiinin ja muiden suojaravintoaineiden saanti oli tutkimuksissa heikkoa. Kaikista tutkittavista 75% sai suosituksia vähemmän proteiinia. Tutkittavilla, joiden liikuntakyky ja kognitio olivat heikentyneet, oli myös huonoin ravitsemustila (p<0.001; vakoitu iällä, sukupuolella ja sairauksilla). Vitamiineista D-ja E-vitamiinin, folaatin ja tiamiinin riittämätön saanti oli yleisintä. Ravintoaineiden riittämätön saanti oli yhteydessä ikään, asumismuotoon, naissukupuoleen, kognitioon ja liikuntakykyyn. Parempi ravintoaineden saanti oli yhteydessä parempaan ravitsemustilaan MNA:lla mitattuna, mutta MNA.n sensitiivisyys ja spesifisyys tunnistaa ikääntyneitä, jotka saivat ruokavaliosta vähän energiaa ja proteiinia, oli heikko. Ravitsemustieto- ja ruoanvalmistuskursseilla osallistuneiden ruokavalion laatu, C-vitamiinin ja kuidun saanti sekä psykologinen hyvinvointi paranivat. Vaikutuksen suuruus (effect size) vaihteli pienestä lähelle kohtalaista (0.2-0.35). Kotona asuvien muistisairaiden proteiininsaanti ja elämänlaatu paranivat sekä kaatumiset vähenivät vuoden kestävän räätälöidyn ravitsemusneuvonnan seurauksena. NuAD tutkimuksessa 40% tutkittavista oli virheravitsemusriskissä. Painon muutoksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Vuoden seurannan jälkeen proteiinin saanti parani interventioryhmässä ja heikkeni vertailuryhmässä (p = 0.031, vakioitu lähtötilanteella, iällä, sukupuolella, MMSE:llä ja BMI:llä). Tutkittavien HRQoL parani interventioryhmässä 0.006, ja heikkeni vertailuryhmässä -0.036 (0.007, vakioitu lähtötilanteella, iällä, sukupuolella, MMSE:llä ja BMI:llä). Interventioryhmässä tapahtui 0.55 kaatumista/henkilövuosi ja kontrolliryhmässä 1.39 kaatumista/henkilövuosi (p<0.001 vakioitu iällä, sukupuolella ja MMSE:llä). Johtopäätökset: Ruokavalion heikko laatu, riittämätön proteiinin ja muiden suojaravintoaineiden saanti oli yleistä kaiken kuntoisilla ikääntyneillä. MNA:n sensitiivisyys ja spesifisyys tunnistaa ikääntyneitä, jotka saivat vähän energiaa ja proteiinia ruokavaliostaan, oli heikko. Räätälöidyt ravitsemusinterventiot paransivat ikääntyneiden ruokavalion laatua ja ravintoaineiden saantia, elämänlaatua sekä vähensivät kaatumisalttiutta kotona asuvilla muistisairailla. 
URI: URN:ISBN:978951-51-2019-9
http://hdl.handle.net/10138/160518
Päiväys: 2016-04-05
Avainsanat: terveystieteet
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
NUTRITIO.pdf 1.890MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot