Carl Mengerin ja Ludwig von Misesin taloustiede : metodologia periaatteessa ja käytännössä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Carl Mengerin ja Ludwig von Misesin metodologiaa. Nämä kaksi tieteentekijää kuuluvat taloustieteen itävaltalaiseen koulukuntaan, joka on marginaalinen, mutta mielenkiintoinen paradigma. Se esimerkiksi ei käsittele taloustieteen lainalaisuuksia matemaattisin menetelmin. Lähtökohta tälle tutkielmalle muodostuu pääasiassa näiden kahden tieteentekijän alkuperäiskirjallisuudesta. Modernia kontekstia itävaltalaiselle taloustieteelle ei metodologian osalta juurikaan löydy. Vain Uskali Mäki on tehnyt korkealaatuista tutkimusta itävaltalaisen metodologian suhteen.

Tällä tutkielmalla on kaksi tavoitetta. Ensin esitetään miten Mengerin ja von Misesin metodologia periaatteessa on rakentunut. Tämä tehdään esittämällä ensin heidän metodologiansa, ja sitten pohtimalla millaisista rakenteista ja ulottuvuuksista tämän metodologian mukaisesti kehitetyt teoriat koostuvat. Lopputulos on se, että Mengerillä teoriat ovat aina kytkettynä ulkomaailmaan, mutta von Misesillä teoriat ovat osittain a priori -formaaleja ja osittain riippuvaisia ihmisen fenomenologisesta ja empiirisestä elinympäristöstä. Sitten esitetään neljä tulkintaa siitä, mikä painoarvo kullakin ulottuvuudella von Misesin kaksijakoisessa metodologiassa on. Onko fenomenologinen vai formaali ulottuvuus painavampi. Tulkinnat tästä ovat seuraavat: von Mises pitää formaalia menetelmää tärkeämpänä, Mäki pitää fenomenologiaa painavampana, Hans-Herman Hoppe (itävaltalainen nykytieteilijä) pitää molempia ulottuvuuksia samanarvoisina, ja Mengerin teoriat ovat aina kytketty ulkomaailmaan.

Tämän tutkielman toinen tavoite on esittää miten Mengerin ja von Misesin teoriat käytännössä toimivat. Tavoitteena tämän toisen kysymyksen osalta on arvioida missä määrin rahaan liittyvien teorioiden syntymekanismi on luonteeltaan formaalia ja missä määrin fenomenologista. Tämä arvio tehdään käyttämällä hyväksi yllä mainittuja tulkintoja siitä, miten painavia itävaltalaisten teorioiden ulottuvuudet ovat. Vastakkain asetetaan Mäen fenomenologinen ja von Misesin formaali näkemys. Tutkimusmenetelmänä tämän toisen tavoitteen osalta on myös eriävä. Tässä osassa esitetään teoriat alkuperäislähteitä lainaten niin, että ilmenee miten eri ulottuvuudet ovat teorioissa läsnä. Lopputulos tämän kysymyksen osalta on seuraava: perimmäisten ilmiöiden osalta (esimerkiksi rahan synty) on yleensä havaittavissa fenomenologisia piirteitä, kun taas rahan teorian ollessa valmiina voidaan helposti formaalisti johtaa siitä muita ilmiöitä (esimerkiksi inflaatio). Tutkielman johtopäätös on siis, että perimmäinen itävaltalaisen taloustieteen olemus on fenomenologinen.