Maitoa, verta ja merisotilaita. Naisten selviytyminen Santahaminan punavankileirissä kesällä 1918

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201605101615
Title: Maitoa, verta ja merisotilaita. Naisten selviytyminen Santahaminan punavankileirissä kesällä 1918
Author: Liski, Virva
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Thesis level: master's thesis
Abstract: Tarkastelen tutkielmassani naispunavankien selviytymisstrategioita Santahaminan vankileirissä kesällä 1918. Suomen sisällissodan jälkeisessä punavankileirijärjestelmässä naisvankien kuolleisuus jäi huomattavasti miehiä alhaisemmaksi. Ilmiö näkyy erityisen voimakkaana Santahaminan leirillä. Muilla punavankileireillä korkein kuolleisuusjakso sijoittui vuoden 1918 kesäkuukausiin. Tänä ajankohtana Santahaminan leirin noin tuhannesta naisvangista kuoli vain neljä. Tutkin vankileirin toimintaa, toimijoita ja käytäntöjä selvittääkseni, millaisia parempaa selviytymistä tukeneita tekijöitä leiriltä löytyy. Käsittelen naisvankien ikää, kotipaikkakuntaa ja sosiaalista asemaa tilastollisin menetelmin luodakseni kuvan tutkimuskohteideni vankeutta edeltäneestä elämästä ja sen vaikutuksista selviämiskamppailuun. Tarkastelen selviytymisstrategioita vankileirielämän eri osa-alueiden, kuten ravitsemuksen, vankityön, terveyden, kasvatuksen sekä erityisesti sosiaalisten suhteiden, kautta. Lähdeaineistoni koostuu vankileirejä hallinnoineen Sotavankilaitoksen asiakirjoista, punavankeja tuominneiden Valtiorikosoikeuksien ja Valtiorikosylioikeuden akteista sekä vankien muistitiedoista. Leirin vaiheiden, vankien sosiaalisen taustan, leiriarjen ja erilaisten lisäravinnonhankintakeinojen toteaminen arkistolähteiden perusteella on ensisijaista tutkimustietoa, jonka analysoinnin, ymmärtämisen ja tulkinnan apuvälineenä käytän selviytymisstrategista viitekehystä. Esitän pienen kuolleisuuden syiksi naisvankien tiivistä keskinäistä yhteistyötä, solidaarisuutta ja kekseliäitä lisäravinnonhankintakeinoja. Merkityksellisiksi nousevat erityisesti vankileirillä paimennetusta karjasta pihistetyt maito ja veri sekä niiden jakaminen myös sellaisille naisvangeille, joilla ei ollut mahdollisuutta hankkia lisäravintoa. Toiseksi merkitykselliseksi selviämistä tukevaksi tekijäksi nostan vankien yhteistoiminnan vangitsijoiden sekä erityisesti Santahaminassa tukikohtaa pitäneiden saksalaisten ja suomalaisten merisotilaiden kanssa. Vankileirin henkilökunnan hetkittäiset myötätunnonosoitukset helpottivat vankien ravinnonhankintaa ja mahdollistivat ulospääsyn vankikasarmeilta. Vankileiriorganisaation ulkopuoliset merisotilaat antoivat naisvangeille ruokaa, avustivat leiriltä pakenemisessa sekä tarjosivat vangeille tärkeää liittolaisuutta. Tuon selviytymisstrategisen viitekehyksen avulla uuden lähestymistavan suomalaiseen punavankileiritutkimukseen. Vankileiriselviytyminen rakentui monista yhteisöllisistä ja yksilöllisistä strategioista. Osoitan, että naisvangit eivät hyväksyneet tilannettaan passiivisesti, vaan toimivat aktiivisesti olojensa parantamisen ja hengissä säilymisen hyväksi.
URI: URN:NBN:fi:hulib-201605101615
http://hdl.handle.net/10138/161595
Date: 2016
Subject: punavankileirit
sisällissota
naisvangit
selviytymisstrategiat
pärjääminen
Santahamina
Discipline: Finlands och Nordens historia
Finnish and Nordic History
Suomen ja Pohjoismaiden historia


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Liski_Virva_Pro gradu_2016.pdf 1.867Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record