A Political Theory of Dissent : Dissent at The Core of Radical Democracy

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1080-0
Title: A Political Theory of Dissent : Dissent at The Core of Radical Democracy
Author: Leppänen, Joonas
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Economic and Political Studies, Social and Moral Philosophy
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Belongs to series: Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja - URN:ISSN:ISSN 2343-2748
Abstract: The main idea that is advocated in this thesis is that a radical democratic theory needs a theory of dissent as one of its core concepts. The argument is made in favour of the view that a radical democratic theory requires a conception of justice as participatory parity and an account that makes change intelligible. The thesis defends the claim that Nancy Fraser s concept of justice as participatory parity combined with Ernesto Laclau s insights on populist democracy and hegemony best suits this requirement. The thesis is done within the framework of radical democracy. It is argued that by radical democracy is meant a form of democracy that is more democratic than liberal democracy. The connection between radical and liberal democracy lies in the fact that radical democratic theories are usually based on a critique of liberal institutionalism. Framed like this, there is an opposition between liberal and radical democracy. In the thesis it is claimed that a political theory of dissent should be positioned within the framework of radical democracy for a couple of overarching reasons. The first one is that the liberal democratic framework internalizes and domesticates dissent. This leads to the conclusion that the liberal democratic framework cannot treat dissent as a separate concept. Radical democracy, hence, is a view of democracy that is radical in relation to liberal democracy. It can be said to be radical towards democracy itself. To be radical towards democracy implies that radical democracy always stretches the boundaries of democracy. A separate political theory of dissent is important for the sake of showing that dissent can and should be viewed as a positive and constructive feature in society. Dissent is positive and constructive for many reasons: it fosters democratic citizenship, it aims to remove injustices, and it may improve the institutional framework and strengthens participatory parity in society. Even though dissent, as a form of participation, is a positive feature in society it cannot be completely institutionalized. On the other hand, a democratic society is required to uphold dissent as a feature in a manner that is similar to a right. It is argued that dissent should be viewed as a political conception that attempts to encompass actually occurring dissent. This is in contrast to dissent only as the idea of dissenting or fostering dissenting thoughts. It is proposed that dissent should be viewed as a conception that requires a divergent opinion to be articulated. The idea of articulated dissent ties the conception to social movements. Dissent, as portrayed in this thesis, ties radical democratic theory to institutional reality. The main idea is that dissent stems from disagreement with society s institutional arrangements and hence, it will also target those institutions. Hence, I propose that a theory of radical democratic dissent should be viewed as a theory that is positioned within the context of society s institutional framework.Tässä tutkimuksessa esitetään, että radikaalidemokraattinen poliittinen teoria edellyttää erillistä teoriaa erimielisyydestä. Erimielisyys nähdään täten keskeisenä ja hedelmällisenä osana demokratiaa. Erimielisyys on rakentava osa demokraattista yhteiskuntaa koska se ylläpitää ja vahvistaa demokraattista kansalaisuutta, tähtää epäoikeudenmukaisuuksien poistoon, parantaa instituutionaalista viitekehystä, vahvistaa yhtäläistä osallistumismahdollisuutta sekä yksilön osallistumisen vapautta. Erimielisyys demokratiassa on niin perustavanlainen asia, että se täytyy ottaa huomioon tavalla joka lähenee oikeutta. Väitöskirjassa esitetään myös, että radikaalidemokratia on demokratian muoto joka on demokraattisempi kuin liberaali demokratia. Tätä väitettä tukee se, että usein radikaalidemokraattiset teoriat kritisoivat liberaalia demokraattista instituutionalismia. Radikaalidemokratia on demokratian muoto joka jatkuvasti kyseenalaistaa omat rajansa, voidaan sanoa, että radikaalidemokratia on radikaalia suhteessa itseensä. Yksi syy miksi erimielisyyden teoria soveltuu paremmin radikaalidemokraattiseen viitekehykseen, on se, että liberaali demokratia pystyy ainoastaan käsittelemään tietynlaista hyväksyttävää erimielisyyttä. Pahimmassa tapauksessa, liberaali demokraattinen teoria tukahduttaa erimielisyyttä sisällyttämällä se rakenteisiinsa. Radikaalidemokraattinen teoria edellyttää tuekseen teorian oikeudenmukaisuudesta joka pystyy asettamaan demokratialle tarvittavat rajat, kuitenkin siten, että erimielisyyttä ei tukahduteta. Tällainen rajanveto on tarpeellinen jotta voidaan oikeutetusti osoittaa millaiset yhteiskunnalliset vaatimukset ja liikkeet ovat demokraattisia ja mitkä demokratian vastaisia. Väitöskirjassa esitetään, että liikkeiden ja vaatimusten demokraattisuutta tai demokratian vastaisuutta tulee arvioida kaksitasoisen mallin perusteella.. Ensimmäisessä vaiheessa hyväksytään kaikki vaatimukset ja liikkeet. Demokratia edellyttää kaikkien mahdollisuutta saada asiansa kuulluksi, eikä arvostelua voida tehdä vaatimuksista, ennen kuin nämä ovat julkilausuttuja. Toisessa vaiheessa verrataan liikkeitä ja näiden vaatimuksia tasavertaisen osallistumiseen normiin. Tässä vaiheessa voidaan arvioida vaatimuksia ja liikkeitä demokratian vastaisiksi mikäli ne heikentävät kaikkien mahdollisuutta erimielisyyteen ja näin ollen myös yhtäläiseen osallistumiseen. Demokraattinen yhteiskunta voi tältä pohjalta oikeutetusti sulkea ulos demokratian vastaisia liikkeitä ja hylätä näiden vaatimuksia. Lisäksi radikaalidemokraattinen teoria täytyy myös pystyä käsitteellistämään yhteiskunnallista muutosta. Yksi väitöskirjan tuloksista on se, että yksi mahdollinen teoria joka täyttää kaikki yllä mainitut kriteerit voidaan saavuttaa yhdistämällä Nancy Fraserin teoria oikeudenmukaisuudesta yhdenvertaisena osallistumisena, Ernesto Laclaun teoriaan populistisesta demokratiasta ja hegemoniasta.
URI: URN:ISBN:978-951-51-1080-0
http://hdl.handle.net/10138/162600
Date: 2016-06-18
Subject: social and Moral Philosophy
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
apolitic.pdf 1.153Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record